Promissory Note Finland

A Promissory Note (Velkakirja) in Finland is a written instrument by which a debtor acknowledges a debt to a creditor and undertakes to repay it on agreed terms. A promissory note may be an ordinary note (tavallinen velkakirja) issued to a named creditor under section 26, or a negotiable note (juokseva velkakirja) that can be transferred more freely under section 11. The note records the principal, interest, repayment schedule, default interest and any security.

Velkakirja Suomessa tarvitaan aina, kun rahaa lainataan ja halutaan kirjata velan ehdot selkeästi velkakirjalain (622/1947) mukaisesti. Seuraavat tilanteet ovat tyypillisia syita laatia velkakirja.

Sukulaisten ja ystävien väliset lainat. Kun sukulainen tai ystava lainaa rahaa esimerkiksi asunnon käsirahaan, auton ostoon tai yritystoiminnan aloittamiseen, velkakirja on valttamaton velan olemassaolon todistamiseksi. Ilman velkakirjaa lainan ja lahjan erottaminen on vaikeaa, mikä voi johtaa lahjaverotukseen Verohallinnossa tai riitoihin perinnonjaossa. Velkakirja osoittaa, että kyseessa on takaisin maksettava laina eikä lahja.

Asunnon ja kiinteiston rahoitus. Kun vanhemmat tai muut lahiomaiset rahoittavat asunnon hankintaa, velkakirja kirjaa lainan ehdot ja takaisinmaksuaikataulun. Tämä on erityisen tärkeää, kun useampi lapsi saa lainaa eri suuruisina maarina, jotta perinnonjaossa otetaan huomioon, mikä osa on lainaa ja mikä ennakkoperintoa. Velkakirja selventää tilanteen ja estää riidat.

Yritystoiminnan rahoitus. Osakas voi lainata varoja omistamalleen osakeyhtiolle, tai yritys voi lainata varoja osakkaalle tai toiselle yritykselle. Tällaisissa lainoissa velkakirja on valttamaton sopimusasiakirja, joka kirjaa pääoman, koron ja takaisinmaksun. Osakaslainat on kirjattava asianmukaisesti, koska niilla on merkitystä yrityksen kirjanpidossa ja verotuksessa.

Vakuudellinen laina. Kun velalle asetetaan vakuus, kuten asunto-osakkeen panttaus tai takaus, velkakirja kirjaa vakuuden ehdot. Vakuudellinen velkakirja antaa velkojalle oikeuden realisoida vakuus, jos velallinen ei maksa velkaa. Pankkilainoissa käytetään yleensä pankin omia velkakirjalomakkeita, mutta yksityisissa vakuudellisissa lainoissa erillinen velkakirja on tarpeen.

Korollinen sijoituslaina. Kun rahaa lainataan korkoa vastaan sijoitustarkoituksessa, velkakirja maarittelee koron suuruuden ja maksuaikataulun. Korosta on sovittava nimenomaisesti, koska korkolain (633/1982) 3 pykälän mukaan velasta ei lahtokohtaisesti makseta korkoa ennen erapaivaa ilman sopimusta. Velkakirja kirjaa myös viivästyskoron maksun viivastyessa.

Velan järjestely ja uudelleenrahoitus. Kun aiempi velka järjestellään uudelleen, esimerkiksi yhdistetään useita velkoja yhdeksi tai muutetaan takaisinmaksuaikataulua, uusi velkakirja kirjaa jarjestellyn velan ehdot. Tämä selventää tilanteen ja korvaa aiemmat sopimukset.

Velan siirto ja myynti. Jos velkoja aikoo siirtaa tai myydä velan kolmannelle, velkakirjan tyyppi ratkaisee siirron helppouden. Juokseva velkakirja velkakirjalain (622/1947) 11 pykälän mukaisesti voidaan siirtaa luovuttamalla asiakirja, kun taas tavallinen velkakirja kyseisen lain 26 pykälän mukaisesti edellyttää siirtoilmoitusta velalliselle. Velkakirjan tyyppi kannattaa valita siirtotarpeen mukaan.

Perinnonjako ja velan dokumentointi. Velkakirja osoittaa velan olemassaolon ja määrän perunkirjoituksessa ja perinnonjaossa. Vainajan velat ja saatavat merkitaan perukirjaan, joka toimitetaan Verohallinnolle. Velkakirja toimii näyttönä siitä, paljonko vainaja oli velkaa tai paljonko hänellä oli saatavaa, mikä vaikuttaa perintoveron maaraan ja perinnonjakoon.

Oikeudellisesti patevassa Velkakirja Suomessa on seuraavat osat, jotta se täyttää velkakirjalain (622/1947) vaatimukset ja toimii tehokkaana todisteena velasta ja sen ehdoista.

Osapuolten tunnistetiedot. Velkojan ja velallisen koko nimi tai yrityksen nimi, henkilotunnus muodossa DDMMYY-NNNN tai Y-tunnus sekä osoite ja yhteystiedot. Tarkat tiedot yksiloivat osapuolet ja ovat välttämättömiä maksusuoritusten, maksukehotusten ja mahdollisen perinnan kohdistamiseksi oikeaan henkiloon.

Velkakirjan tyyppi. Määrittely siitä, onko kyseessa tavallinen velkakirja velkakirjalain (622/1947) 26 pykälän mukaisesti, joka asetetaan tietyn velkojan hyväksi, vai juokseva velkakirja kyseisen lain 11 pykälän mukaisesti, joka voidaan siirtaa luovuttamalla asiakirja. Tyyppi vaikuttaa velan siirrettävyyteen ja velallisen vastavaatimusten asemaan.

Velan pääoma. Lainattu rahamäärä euroina ja velallisen tunnustus siitä, että hän on vastaanottanut kyseisen määrän velkojalta. Selkeä maininta paaomasta on keskeinen todiste velan olemassaolosta ja määrästä, jos velan maksamisesta syntyy myöhemmin erimielisyyttä.

Korko. Määrittely siitä, maksetaanko velasta korkoa ja kuinka suuri korko on. Korko ilmoitetaan vuotuisena prosenttina. Korkolain (633/1982) 3 pykälän mukaan velasta ei lahtokohtaisesti makseta korkoa ennen erapaivaa, ellei korosta ole sovittu, joten korko on kirjattava nimenomaisesti, jos velasta halutaan periä korkoa.

Takaisinmaksun ehdot. Tarkka maarittely siitä, maksetaanko velka kertasuorituksena vai useassa erassa, erien suuruus ja eräpäivät sekä mahdollinen velallisen oikeus maksaa velka ennenaikaisesti takaisin. Selkeä takaisinmaksuaikataulu estää erimielisyydet siitä, milloin ja kuinka paljon velallisen on maksettava.

Viivästyskorko. Määrittely viivästyskorosta korkolain (633/1982) 4 pykälän mukaisesti. Jollei toisin sovita, viivästyskorko on Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisattyna seitsemällä prosenttiyksiköllä. Viivästyskorko korvaa velkojalle maksun viivästymisestä aiheutuvan haitan ja kannustaa velallista maksamaan ajoissa.

Vakuus. Mahdollisen vakuuden kuvaus, kuten asunto-osakkeen panttaus tai takaus, tai maininta siitä, että velka on vakuudeton. Vakuudellinen velkakirja antaa velkojalle paremman aseman, jos velallinen ei maksa velkaa, koska velkoja voi realisoida vakuuden.

Velan eraannyttaminen. Määrittely ehdoista, joiden täyttyessä velkoja voi eraannyttaa koko velan ennenaikaisesti maksettavaksi, esimerkiksi jos velallinen laiminlyo eräpäivänä maksettavan suorituksen tietyn ajan. Eraannyttamisehto suojaa velkojaa, jos velallisen maksukyky heikkenee.

Perintäkulut ja riidanratkaisu. Määräys siitä, että velallinen vastaa velan perinnasta aiheutuvista kohtuullisista kuluista, jos maksu viivastyy, sekä määräys riitojen ratkaisemisesta ensisijaisesti neuvottelemalla ja tarvittaessa velallisen kotipaikan käräjäoikeudessa. Sovellettavaksi laiksi mainitaan Suomen laki. Suosittelemme forms-legal.com palvelussa, että suuremmissa lainoissa käytetään vakuutta ja harkitaan asiantuntijan apua.

Paikka, päivämäärä ja allekirjoitukset. Paikkakunta ja päivämäärä muodossa PP.KK.VVVV sekä velallisen ja velkojan allekirjoitukset nimineen ja tunnuksineen. Velkakirja laaditaan kahtena samansisaltoisena kappaleena, yksi kummallekin osapuolelle. Kahden todistajan allekirjoitukset eivät ole pakollisia, mutta vahvistavat velkakirjan todistusvoimaa, mikä on hyodyllista mahdollisessa perintä- tai riitatilanteessa.

Velkakirja Suomessa täyttäminen oikein edellyttää seuraavia vaiheita, jotka velkoja ja velallinen suorittavat yhdessä ennen lainan maksamista.

Vaihe 1 - Tunnista osapuolet. Täytä velkojan ja velallisen koko nimi tai yrityksen nimi, henkilotunnus muodossa DDMMYY-NNNN (esimerkiksi 120580-123A) tai Y-tunnus (esimerkiksi 1234567-8) sekä osoite ja yhteystiedot. Tarkat tiedot yksiloivat osapuolet ja ovat tarpeen maksusuoritusten ja mahdollisen perinnan kohdistamiseksi.

Vaihe 2 - Valitse velkakirjan tyyppi. Valitse tavallinen velkakirja, jos velka asetetaan tietyn velkojan hyväksi eikä sitä ole tarkoitus siirtaa vapaasti, tai juokseva velkakirja, jos velka halutaan voida siirtaa luovuttamalla asiakirja velkakirjalain (622/1947) 11 ja 26 pykälän mukaisesti. Yksityislainoissa tavallinen velkakirja on yleisin.

Vaihe 3 - Ilmoita velan pääoma. Kirjaa lainattu rahamäärä euroina (esimerkiksi 20 000 euroa). Velallinen tunnustaa velkakirjassa vastaanottaneensa kyseisen määrän velkojalta, mikä on keskeinen todiste velan olemassaolosta.

Vaihe 4 - Määrittele korko. Kirjaa, maksetaanko velasta korkoa ja kuinka suuri korko on vuotuisena prosenttina. Muista, että korkolain (633/1982) 3 pykälän mukaan velasta ei lahtokohtaisesti makseta korkoa ennen erapaivaa, ellei korosta ole sovittu. Jos laina on koroton, mainitse se nimenomaisesti.

Vaihe 5 - Kirjaa takaisinmaksun ehdot. Määrittele, maksetaanko velka kertasuorituksena tiettyna eräpäivänä vai useassa erassa, erien suuruus ja eräpäivät. Mainitse mahdollinen velallisen oikeus maksaa velka ennenaikaisesti takaisin. Esimerkiksi velka voidaan maksaa 24 kuukausierassa kunkin kuukauden viimeisena paivana.

Vaihe 6 - Määrittele viivästyskorko. Kirjaa viivästyskorko korkolain (633/1982) 4 pykälän mukaisesti. Jollei toisin sovita, viivästyskorko on Suomen Pankin vahvistama viitekorko lisattyna seitsemällä prosenttiyksiköllä. Voit kirjata tarkan prosentin tai viitata korkolakiin.

Vaihe 7 - Määrää vakuus. Jos velalle asetetaan vakuus, kuvaile se tarkasti, esimerkiksi asunto-osakkeen panttaus osakenumeroin tai takaus. Jos velka on vakuudeton, mainitse se. Vakuudellinen velkakirja antaa velkojalle paremman aseman maksuhäiriötilanteessa.

Vaihe 8 - Määrittele eraannyttaminen. Kirjaa ehdot, joiden täyttyessä velkoja voi eraannyttaa koko velan ennenaikaisesti maksettavaksi, esimerkiksi jos velallinen laiminlyo eräpäivänä maksettavan suorituksen yli 14 päivää. Eraannyttamisehto suojaa velkojaa.

Vaihe 9 - Tarkista muut ehdot. Varmista, että velkakirjassa mainitaan velallisen vastuu kohtuullisista perintäkuluista, riitojen ratkaiseminen ensisijaisesti neuvottelemalla ja tarvittaessa velallisen kotipaikan käräjäoikeudessa sekä Suomen lain soveltaminen.

Vaihe 10 - Allekirjoita ja sailyta. Velallinen ja velkoja allekirjoittavat velkakirjan, ja merkitkaa paikkakunta (esimerkiksi Helsinki, Tampere, Turku) ja päivämäärä muodossa PP.KK.VVVV. Laatikaa velkakirja kahtena samansisaltoisena kappaleena. Kahden todistajan kaytto vahvistaa todistusvoimaa. Säilyttäkää omat kappaleenne turvallisesti, koska velkakirja on tarkein todiste velasta.

Velkakirja Suomessa perustuu velkakirjalakiin (622/1947) ja korkolakiin (633/1982) sekä kuluttajaluottojen osalta kuluttajansuojalakiin.

Velkakirjan tyypit velkakirjalain mukaan. Velkakirjalaki (622/1947) erottaa kaksi päätyyppiä. Tavallinen velkakirja kyseisen lain 26 pykälän mukaisesti asetetaan tietyn velkojan hyväksi. Velallinen voi tehdä velan siirronsaajaa kohtaan samat vastavaatimukset, jotka hänellä oli alkuperaista velkojaa kohtaan. Juokseva velkakirja kyseisen lain 11 pykälän mukaisesti asetetaan haltijalle tai määrätylle henkilolle, ja se voidaan siirtaa luovuttamalla asiakirja. Vilpittomassa mielessa oleva juoksevan velkakirjan siirronsaaja saa paremman suojan kuin tavallisessa velkakirjassa.

Velan pääoma ja tunnustus. Velkakirjassa velallinen tunnustaa velan ja sen määrän. Velkakirja on todiste velasta, mutta se ei ole velan pätevyyden ehdoton edellytys: velka voi syntya myös suullisesti tai muulla tavalla. Kirjallinen velkakirja on kuitenkin valttamaton todistelun ja velan ehtojen selventämisen vuoksi.

Sopimuskorko korkolain 3 pykälän mukaan. Korkolain (633/1982) 3 pykälän mukaan velallinen ei ole velvollinen maksamaan korkoa velan erapaivaa edeltavalta ajalta, ellei korosta ole sovittu. Jos velasta halutaan periä korkoa, siitä on sovittava velkakirjassa. Koron suuruus voidaan sopia vapaasti, mutta kohtuuttoman korkean koron sovittelua koskevat saannokset voivat tulla sovellettaviksi.

Viivästyskorko korkolain 4 pykälän mukaan. Jos velkaa ei makseta eräpäivänä, velallisen on maksettava viivästyskorkoa. Viivästyskorko on Suomen Pankin puolivuosittain vahvistama viitekorko lisattyna seitsemällä prosenttiyksiköllä, jollei toisin ole sovittu. Viivästyskorko alkaa kertyä eräpäivästä. Velasta, jolla ei ole erapaivaa, viivästyskorko alkaa kertyä tietyn ajan kuluttua maksuvaatimuksesta.

Kuluttajaluotot kuluttajansuojalain mukaan. Jos velkoja on elinkeinonharjoittaja ja velallinen kuluttaja, sovelletaan kuluttajansuojalain kuluttajaluottoja koskevia saannoksia. Naissa luotoissa on tiukempia vaatimuksia, kuten todellisen vuosikoron ilmoittaminen, korkokatto ja peruuttamisoikeus. Yksityishenkiloiden valisiin lainoihin nama saannokset eivät sovellu.

Vakuus ja panttaus. Velan vakuudeksi voidaan asettaa pantti, kuten asunto-osakkeen osakkeet tai muu omaisuus, tai takaus. Panttauksen ja takauksen ehdoista saadetaan erikseen, esimerkiksi takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetussa laissa. Vakuudellinen velkakirja antaa velkojalle oikeuden realisoida vakuus maksuhäiriötilanteessa.

Velan siirto. Tavallinen velkakirja voidaan siirtaa, mutta velallinen voi vedota siirronsaajaa kohtaan samoihin vastavaatimuksiin kuin alkuperaista velkojaa kohtaan velkakirjalain (622/1947) 27 pykälän mukaisesti. Juoksevan velkakirjan siirto tapahtuu luovuttamalla asiakirja, ja siirronsaajan suoja on vahvempi. Siirrosta on yleensä ilmoitettava velalliselle.

Vanhentuminen. Velka vanhentuu yleensä kolmen vuoden kuluessa velan vanhentumisesta annetun lain mukaisesti, jollei vanhentumista katkaista esimerkiksi maksuvaatimuksella tai velallisen suorituksella. Vanhentumisaika voi olla pidempi, jos velasta on annettu velkakirja tai muu sitoumus tietyin edellytyksin. Velkojan on huolehdittava vanhentumisen katkaisemisesta ajoissa.

Perintä ja oikeudellinen perintä. Jos velallinen ei maksa velkaa, velkoja voi periä saatavan ensin vapaaehtoisesti maksukehotuksella ja tarvittaessa oikeudellisesti haastehakemuksella käräjäoikeuteen. Velallinen vastaa kohtuullisista perintäkuluista. Velkakirja toimii tärkeänä todisteena velan olemassaolosta ja ehdoista perinnassa.

Verotus ja perinnonjako. Lainan ja lahjan erottaminen on tärkeää, koska vastikkeeton suoritus voi olla lahjaverotuksen alaista Verohallinnossa. Velkakirja osoittaa, että kyseessa on takaisin maksettava laina. Velka ja saatava merkitaan perukirjaan, joka toimitetaan Verohallinnolle, ja ne vaikuttavat perintoveron maaraan ja perinnonjakoon perintokaaren (40/1965) mukaisesti.

Velkakirja Suomessa laatimisessa tehdään usein seuraavia virheitä, jotka voivat vaikeuttaa velan perimistä tai johtaa riitoihin velkakirjalain (622/1947) ja korkolain (633/1982) mukaisesti.

Virhe 1 - Velkakirjan laatimatta jattaminen. Yleisin virhe on lainata rahaa ilman kirjallista velkakirjaa, etenkin sukulaisten ja ystävien valilla. Ilman velkakirjaa velan ja lahjan erottaminen on vaikeaa, mikä voi johtaa lahjaverotukseen Verohallinnossa ja riitoihin velan olemassaolosta tai määrästä. Oikea menettely on laatia kirjallinen velkakirja aina, kun rahaa lainataan, vaikka osapuolet olisivat lähisukulaisia.

Virhe 2 - Koron sopimatta jattaminen. Yleinen virhe on olettaa, että velasta maksetaan korkoa ilman, että siitä on sovittu. Korkolain (633/1982) 3 pykälän mukaan velasta ei lahtokohtaisesti makseta korkoa ennen erapaivaa, ellei korosta ole sovittu. Oikea menettely on kirjata korko nimenomaisesti, jos velasta halutaan periä korkoa, tai mainita selvasti, että laina on koroton.

Virhe 3 - Takaisinmaksuaikataulun epaselvyys. Jos takaisinmaksun ehtoja ei kirjata tarkasti, syntyy helposti erimielisyyttä siitä, milloin ja kuinka paljon velallisen on maksettava. Oikea menettely on määritellä, maksetaanko velka kertasuorituksena vai erissa, erien suuruus ja eräpäivät sekä mahdollinen oikeus ennenaikaiseen takaisinmaksuun.

Virhe 4 - Viivästyskoron huomiotta jattaminen. Jos viivästyskorkoa ei mainita, sovelletaan korkolain (633/1982) 4 pykälän mukaista viivästyskorkoa, joka on viitekorko lisattyna seitsemällä prosenttiyksiköllä. Yleinen virhe on luulla, ettei maksun viivästymisestä seuraa mitaan. Oikea menettely on kirjata viivästyskorko, jotta velallinen tietää maksun viivastymisen seuraukset.

Virhe 5 - Vakuuden puuttuminen suuressa lainassa. Suuren lainan myöntäminen ilman vakuutta on velkojalle riskialtista, koska maksuhäiriötilanteessa velkojalla ei ole omaisuutta, josta saatava saataisiin. Oikea menettely on harkita vakuutta, kuten asunto-osakkeen panttausta tai takausta, etenkin suuremmissa lainoissa.

Virhe 6 - Velkakirjan tyypin vaarinvalinta. Jos velka halutaan voida siirtaa vapaasti mutta laaditaan tavallinen velkakirja, siirto edellyttää siirtoilmoitusta velalliselle ja velallinen voi vedota vastavaatimuksiin. Jos taas laaditaan juokseva velkakirja huomaamatta sen vahvempaa siirronsaajan suojaa, velallinen voi joutua maksamaan velan siirronsaajalle, vaikka hänellä olisi vastavaatimuksia. Oikea menettely on valita velkakirjan tyyppi siirtotarpeen mukaan velkakirjalain (622/1947) 11 ja 26 pykälän mukaisesti.

Virhe 7 - Vanhentumisen huomiotta jattaminen. Velka vanhentuu yleensä kolmen vuoden kuluessa, jollei vanhentumista katkaista. Yleinen virhe on jättää velka perimatta niin pitkaksi aikaa, että se vanhentuu. Oikea menettely on katkaista vanhentuminen ajoissa esimerkiksi maksuvaatimuksella tai sopimalla velallisen kanssa maksusuunnitelmasta.

Virhe 8 - Velkakirjan säilyttämättä jattaminen. Yleinen virhe on hävittää tai kadottaa velkakirja, jolloin velan olemassaolon ja ehtojen todistaminen vaikeutuu. Juoksevassa velkakirjassa asiakirjan kadottaminen on erityisen ongelmallista, koska velka on sidottu asiakirjaan. Oikea menettely on säilyttää alkuperäinen velkakirja turvallisesti koko velkasuhteen ajan ja antaa kuitti, kun velka on maksettu takaisin.