Valtakirja

Valtakirja Suomessa on kirjallinen valtuutus, jolla päämies eli valtuuttaja oikeuttaa asiamiehen eli valtuutetun toimimaan puolestaan oikeustoimissa. Asiakirjaa saantelee oikeustoimilaki (228/1929) 2 luku. Valtuutus syntyy oikeustoimilain 10 pykälän mukaisesti, ja sen nojalla valtuutettu voi tehdä valtuuttajaa sitovia oikeustoimia suhteessa sivullisiin valtakirjan osoittamassa laajuudessa.

Valtakirjat jaetaan sisällön mukaan kahteen paatyyppiin. Yleisvaltakirja oikeuttaa valtuutetun edustamaan valtuuttajaa kaikissa asioissa tai laajasti määritellyissä asiaryhmissa, esimerkiksi kaikissa pankki-, vero- ja omaisuusasioissa. Erityisvaltakirja rajataan tiettyyn tehtavaan, esimerkiksi asunto-osakkeen myyntiin, ajoneuvon rekisterointiin Traficomissa tai valtuuttajan edustamiseen yhtiökokouksessa. Mitä tarkemmin valtakirjan sisältö määritellään, sitä selvempaa on, mihin valtuutetulla on oikeus.

Valtuutuksen rajat määritellään oikeustoimilain (228/1929) 11 pykälässä. Jos valtuutettu ylittää toimivaltansa, oikeustoimi ei sido valtuuttajaa, ellei tämä hyväksy sitä. Valtuutettu ei myoskaan saa ilman valtuuttajan erillista suostumusta tehdä oikeustointa, jossa hän itse, hänen puolisonsa tai muu hänelle läheinen henkilö on vastapuolena, koska tällaisessa kaksoisedustustilanteessa syntyy eturistiriita.

Suhde sivulliseen on valtuutuksen ydin. Oikeustoimilain (228/1929) 10 ja 16 pykälän mukaisesti sivullinen, jolle valtuutettu esittaa valtakirjan, voi luottaa siihen, että valtuutetulla on valtakirjan osoittama toimivalta. Tasta syysta alkuperäisen valtakirjan esittaminen on tärkeää esimerkiksi pankissa, viranomaisessa tai kaupanteossa. Sivullinen voi vaatia valtuutetun henkilöllisyyden todentamista ja valtakirjan alkuperaiskappaleen nakemista.

Peruuttaminen tapahtuu oikeustoimilain (228/1929) 12 ja 16 pykälän mukaisesti. Valtuuttaja voi peruuttaa valtakirjan ottamalla asiakirjan takaisin valtuutetulta tai ilmoittamalla peruuttamisesta. Jos valtakirja on annettu tiedoksi sivulliselle, peruuttamisesta on ilmoitettava myös sille sivulliselle, jotta valtuutus lakkaa hänen suhteessaan. Valtuutus lakkaa myös valtuuttajan tai valtuutetun kuollessa, jollei valtuutuksen luonteesta muuta johdu.

Tavallinen valtakirja eroaa edunvalvontavaltuutuksesta. Oikeustoimilain (228/1929) mukainen valtakirja on voimassa heti ja lakkaa pääsaantoisesti, jos valtuuttaja tulee toimintakyvyttomaksi. Jos tarkoituksena on varautua oman toimintakyvyn menettamiseen, on laadittava erillinen edunvalvontavaltuutus laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti, joka tulee voimaan vasta, kun Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa sen. Tavallinen valtakirja soveltuu juokseviin asioihin ja yksittaisiin tehtaviin, kun valtuuttaja vielä kykenee hoitamaan asioitaan.

Tietyt oikeustoimet edellyttävät erityisiä muotovaatimuksia valtakirjalta. Esimerkiksi kiinteiston kaupassa maakaari edellyttää, että valtakirja yksiloi luovutettavan kiinteiston ja luovutuksensaajan, ja kauppa tehdään kaupanvahvistajan vahvistamana. Tavallisessa irtaimen omaisuuden tai pankkiasioiden valtakirjassa todistajat eivät ole pakollisia, mutta kahden todistajan kaytto vahvistaa asiakirjan todistusvoimaa ja helpottaa sen hyvaksymista sivullisten taholta.

Valtakirja Suomessa tarvitaan monissa tilanteissa, joissa henkilö ei voi tai halua itse hoitaa asiaansa vaan oikeuttaa toisen toimimaan puolestaan oikeustoimilain (228/1929) 2 luvun mukaisesti. Seuraavat tilanteet ovat tyypillisia syita laatia valtakirja.

Pankki- ja vakuutusasiat. Pankit ja vakuutusyhtiöt edellyttävät usein kirjallista valtakirjaa, kun joku hoitaa toisen pankkiasioita, kuten tilien käyttöä, laskujen maksamista tai lainan hakemista. Valtakirjalla esimerkiksi aikuinen lapsi voi auttaa ikääntynyttä vanhempaa pankkiasioissa, kunhan vanhempi vielä kykenee päättämään asioistaan. Pankki vaatii yleensä alkuperäisen valtakirjan ja valtuutetun henkilöllisyyden todentamisen.

Asunto-osakkeen ja kiinteiston kauppa. Valtakirjalla voidaan valtuuttaa asiamies myymaan tai ostamaan asunto-osake tai kiinteistö valtuuttajan puolesta, allekirjoittamaan kauppakirja ja hoitamaan varainsiirtovero Verohallinnolle. Kiinteistön kaupassa maakaari edellyttää, että valtakirja on kirjallinen ja yksiloi luovutettavan kiinteiston, ja kauppa tehdään kaupanvahvistajan vahvistamana. Asunto-osakkeen kaupassa muotovaatimukset ovat kevyemmat.

Viranomaisasiointi. Valtakirjalla voidaan valtuuttaa asiamies asioimaan valtuuttajan puolesta viranomaisissa, kuten Verohallinnossa, Kelassa, Digi- ja vaestotietovirastossa, Maanmittauslaitoksessa tai Traficomissa. Hallintolaki saantelee asiamiehen käyttöä hallintoasioissa, ja viranomainen voi vaatia valtakirjan esittämistä. Erityisvaltakirja, joka yksiloi asian ja viranomaisen, on suositeltava.

Yritystoiminta ja yhtiokokoukset. Valtakirjalla osakkeenomistaja voi valtuuttaa edustajansa käyttämään äänivaltaa osakeyhtiön yhtiökokouksessa tai asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksessa. Yritys voi myös valtuuttaa työntekijän tai asiamiehen tekemään sopimuksia tai edustamaan yritysta. Kaupparekisteriin merkitty prokura on erityinen liiketoimintaa koskeva valtuutus, joka eroaa tavallisesta valtakirjasta.

Oikeudenkaynti ja perinnonjako. Valtakirjalla voidaan valtuuttaa asianajaja tai muu oikeudenkayntiavustaja edustamaan valtuuttajaa tuomioistuimessa. Kuolinpesan osakas voi valtuuttaa toisen osakkaan tai asiamiehen edustamaan itseaan perunkirjoituksessa ja perinnonjaossa. Perinnonjaon valtakirjassa on syytä yksiloida kuolinpesä ja valtuutuksen laajuus.

Matkustaminen ja tilapäinen poissaolo. Henkilö, joka matkustaa pitkaksi aikaa ulkomaille tai on muutoin estynyt hoitamasta asioitaan, voi valtuuttaa luotetun henkilon hoitamaan juoksevia asioita poissaolon aikana, kuten postin vastaanottamista, laskujen maksamista ja sopimusten allekirjoittamista. Maaraaikainen valtakirja, joka paettyy paluupäivänä, on tällaisessa tilanteessa selkein.

Ajoneuvon ja muun omaisuuden myynti. Valtakirjalla voidaan valtuuttaa asiamies myymaan ajoneuvo, vene tai muu irtain omaisuus valtuuttajan puolesta, allekirjoittamaan kauppakirja ja hoitamaan rekisterointi Traficomissa. Erityisvaltakirja, joka yksiloi myytavan omaisuuden ja sallitun vähimmäiskauppahinnan, suojaa valtuuttajaa.

Terveydenhuolto ja sosiaaliasiat. Valtakirjalla voidaan valtuuttaa lahiomainen vastaanottamaan potilastietoja tai hoitamaan sosiaalietuusasioita valtuuttajan puolesta, kun valtuuttaja vielä kykenee päättämään asioistaan. Jos varaudutaan toimintakyvyn menettamiseen, on kuitenkin laadittava edunvalvontavaltuutus laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti, koska tavallinen valtakirja lakkaa toimintakyvyn menettyessa.

Oikeudellisesti patevassa Valtakirja Suomessa on seuraavat osat, jotta se täyttää oikeustoimilain (228/1929) 2 luvun vaatimukset ja toimii tehokkaana valtuutuksena suhteessa sivullisiin.

Valtuuttajan tunnistetiedot. Koko nimi, henkilotunnus muodossa DDMMYY-NNNN ja väestötietojärjestelmään merkitty osoite. Tarkat tiedot ovat välttämättömiä, jotta sivullinen voi varmistua siitä, kuka valtuutuksen on antanut, ja jotta valtakirja voidaan yhdistaa oikeaan henkiloon.

Valtuutetun tunnistetiedot. Asiamiehen koko nimi, henkilotunnus ja yhteystiedot. Valtuutettu edustaa valtuuttajaa suhteessa sivullisiin oikeustoimilain (228/1929) 10 pykälän mukaisesti, joten hänen tarkka yksiloimisensa estää väärinkäsitykset ja väärinkäytökset. Sivullinen voi vaatia valtuutetun henkilöllisyyden todentamista.

Valtakirjan tyyppi. Määrittely siitä, onko kyseessa yleisvaltakirja, joka kattaa kaikki asiat tai laajat asiaryhmät, vai erityisvaltakirja, joka rajataan tiettyyn tehtavaan. Yleisvaltakirjaa käytetään, kun valtuutetun halutaan voivan hoitaa monenlaisia asioita; erityisvaltakirja sopii yksittaiseen toimeen, kuten asunnon myyntiin.

Valtuutuksen sisältö ja toimivalta. Tarkka kuvaus siitä, mitä asioita ja oikeustoimia valtuutettu saa hoitaa. Mitä yksityiskohtaisemmin toimivalta määritellään, sitä helpommin sivullinen, kuten pankki tai viranomainen, hyvaksyy valtakirjan. Esimerkiksi asunnon myyntivaltakirjassa mainitaan oikeus allekirjoittaa kauppakirja, vastaanottaa kauppahinta ja hoitaa varainsiirtovero Verohallinnolle.

Rajoitukset. Mahdolliset rajoitukset tai ehdot, jotka koskevat valtuutetun toimivaltaa, esimerkiksi vahimmaiskauppahinta, jota alemmaksi valtuutettu ei saa kauppahintaa hyväksyä, tai vaatimus valtuuttajan erillisestä kirjallisesta suostumuksesta tiettyihin toimiin. Rajoitukset suojaavat valtuuttajaa valtuutetun toimivallan ylityksilta.

Eturistiriidan kielto. Määräys siitä, ettei valtuutettu saa ilman valtuuttajan erillista suostumusta tehdä oikeustointa, jossa hän itse, hänen puolisonsa tai muu hänelle läheinen henkilö on vastapuolena, oikeustoimilain (228/1929) 11 pykälän mukaisten valtuutuksen rajojen mukaisesti. Tämä estää kaksoisedustuksesta johtuvat eturistiriidat.

Voimassaoloaika. Määrittely siitä, onko valtakirja voimassa toistaiseksi, määrätyn ajan vai tietyn tehtavan suorittamiseen saakka. Maaraaikainen valtakirja, joka paettyy tiettyna paivana, on selkein esimerkiksi matkan ajaksi annetussa valtuutuksessa. Toistaiseksi voimassa oleva valtakirja sopii jatkuvaan asioiden hoitoon.

Peruuttamisoikeus. Määräys valtuuttajan oikeudesta peruuttaa valtakirja milloin tahansa ottamalla asiakirjan takaisin tai ilmoittamalla peruuttamisesta valtuutetulle ja sivullisille oikeustoimilain (228/1929) 12 ja 16 pykälän mukaisesti. Jos valtakirja on annettu tiedoksi sivulliselle, peruuttamisesta on ilmoitettava myös sille sivulliselle.

Suhde edunvalvontavaltuutukseen. Maininta siitä, ettei tavallinen valtakirja tule voimaan valtuuttajan toimintakyvyn menettamisen varalta. Tata tarkoitusta varten on laadittava erillinen edunvalvontavaltuutus laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti. Suosittelemme forms-legal.com palvelussa, että toimintakyvyn menettamiseen varaudutaan erillisella edunvalvontavaltuutuksella.

Paikka, päivämäärä ja allekirjoitus. Paikkakunta ja päivämäärä muodossa PP.KK.VVVV sekä valtuuttajan allekirjoitus nimineen ja henkilötunnuksineen. Tavallisessa valtakirjassa todistajat eivät ole pakollisia, mutta kahden todistajan allekirjoitukset vahvistavat asiakirjan todistusvoimaa ja helpottavat sen hyvaksymista. Tietyt oikeustoimet, kuten kiinteiston kauppa maakaaren mukaisesti, edellyttävät erityisiä muotovaatimuksia.

Valtakirja Suomessa täyttäminen oikein edellyttää seuraavia vaiheita, jotka valtuuttaja suorittaa ennen valtakirjan luovuttamista valtuutetulle.

Vaihe 1 - Määrittele valtuutuksen tarkoitus. Pohdi ensin, mihin tarkoitukseen valtakirja annetaan: yksittaiseen tehtavaan kuten asunnon myyntiin, vai laajempaan asioiden hoitoon. Tämä ratkaisee, laaditaanko yleisvaltakirja vai erityisvaltakirja. Erityisvaltakirja on suositeltava aina, kun valtuutus koskee vain tiettya asiaa, koska se rajaa valtuutetun toimivaltaa ja suojaa valtuuttajaa.

Vaihe 2 - Tunnista valtuuttaja. Täytä koko nimi väestötietojärjestelmän mukaisesti, henkilotunnus muodossa DDMMYY-NNNN (esimerkiksi 120580-123A) ja vakituinen osoite. Tarkat tiedot ovat tarpeen, jotta sivullinen voi varmistua valtuutuksen antajasta.

Vaihe 3 - Tunnista valtuutettu. Täytä valtuutetun koko nimi, henkilotunnus ja yhteystiedot. Valitse valtuutetuksi henkilö, jota luotat, koska valtuutettu voi tehdä valtuuttajaa sitovia oikeustoimia oikeustoimilain (228/1929) 10 pykälän mukaisesti.

Vaihe 4 - Valitse valtakirjan tyyppi. Valitse yleisvaltakirja, jos valtuutetun halutaan voivan hoitaa kaikkia asioita tai laajoja asiaryhmia, tai erityisvaltakirja, jos valtuutus rajataan tiettyyn tehtavaan. Erityisvaltakirja on turvallisempi yksittaisessa toimessa.

Vaihe 5 - Määrittele toimivalta. Kuvaile tarkasti, mitä asioita ja oikeustoimia valtuutettu saa hoitaa. Esimerkiksi asunnon myyntivaltakirjassa mainitaan oikeus allekirjoittaa kauppakirja, vastaanottaa kauppahinta ja hoitaa varainsiirtovero Verohallinnolle. Pankkivaltakirjassa mainitaan oikeus käyttää tilia ja maksaa laskuja. Mitä tarkemmin toimivalta määritellään, sitä helpommin sivullinen hyvaksyy valtakirjan.

Vaihe 6 - Kirjaa rajoitukset. Määrittele mahdolliset rajoitukset, esimerkiksi vahimmaiskauppahinta tai vaatimus valtuuttajan erillisestä suostumuksesta tiettyihin toimiin. Rajoitukset suojaavat valtuuttajaa toimivallan ylityksilta oikeustoimilain (228/1929) 11 pykälän mukaisesti.

Vaihe 7 - Määrittele voimassaoloaika. Kirjaa, onko valtakirja voimassa toistaiseksi, määrätyn ajan vai tietyn tehtavan suorittamiseen saakka. Maaraaikainen valtakirja, joka paettyy tiettyna paivana muodossa PP.KK.VVVV, on selkein esimerkiksi matkan ajaksi annetussa valtuutuksessa.

Vaihe 8 - Tarkista muotovaatimukset. Selvitä, edellyttääkö kyseinen oikeustoimi erityisiä muotovaatimuksia. Kiinteistön kaupassa maakaari edellyttää, että valtakirja yksiloi kiinteiston ja kauppa tehdään kaupanvahvistajan vahvistamana. Pankit ja viranomaiset voivat vaatia alkuperäisen valtakirjan ja valtuutetun henkilöllisyyden todentamisen.

Vaihe 9 - Allekirjoita ja harkitse todistajia. Valtuuttaja allekirjoittaa valtakirjan ja merkitsee paikkakunnan (esimerkiksi Helsinki, Tampere, Turku) ja paivamaaran muodossa PP.KK.VVVV. Tavallisessa valtakirjassa todistajat eivät ole pakollisia, mutta kahden todistajan kaytto vahvistaa todistusvoimaa ja helpottaa hyvaksymista. Merkitse todistajien nimet, jos käytät heita.

Vaihe 10 - Luovuta ja sailyta. Luovuta alkuperäinen valtakirja valtuutetulle, joka esittaa sen sivulliselle, kuten pankille tai viranomaiselle. Säilytä tarvittaessa kopio itselläsi. Jos haluat peruuttaa valtakirjan myöhemmin, ota asiakirja takaisin valtuutetulta ja ilmoita peruuttamisesta niille sivullisille, joille valtakirja on annettu tiedoksi, oikeustoimilain (228/1929) 12 ja 16 pykälän mukaisesti.

Valtakirja Suomessa perustuu oikeustoimilain (228/1929) 2 lukuun valtuutuksesta sekä erityislakeihin, jotka koskevat tiettyja oikeustoimia.

Valtuutuksen syntyminen oikeustoimilain 10 pykälän mukaan. Valtuutus syntyy, kun valtuuttaja antaa valtuutetulle toimivallan tehdä oikeustoimia puolestaan. Valtakirja on tavallisin tapa osoittaa valtuutus sivulliselle. Valtuutetun valtuuttajan nimissa tekema oikeustoimi sitoo valtuuttajaa suhteessa sivulliseen, jos valtuutettu on toiminut toimivaltansa rajoissa.

Valtuutuksen rajat oikeustoimilain 11 pykälän mukaan. Jos valtuutettu tekee oikeustoimen ylittaen toimivaltansa, oikeustoimi ei sido valtuuttajaa, ellei tämä hyväksy sitä. Sivullinen, joka tiesi tai jonka olisi pitänyt tietää toimivallan ylityksesta, ei voi vedota oikeustoimeen valtuuttajaa vastaan. Valtuutetun on pysyttava valtakirjan osoittamissa rajoissa.

Suhde sivulliseen oikeustoimilain 16 pykälän mukaan. Valtuutus, joka perustuu valtuuttajan sivulliselle antamaan ilmoitukseen tai valtakirjaan, on voimassa sivullisen suhteessa, kunnes valtuuttaja peruuttaa sen samalla tavalla. Sivullinen voi luottaa esitettyyn valtakirjaan, jollei hän tiedä valtuutuksen lakanneen.

Peruuttaminen oikeustoimilain 12 ja 16 pykälän mukaan. Valtuuttaja voi peruuttaa valtuutuksen ottamalla valtakirjan takaisin tai havittamalla sen sekä ilmoittamalla peruuttamisesta. Jos valtakirja on annettu tiedoksi sivulliselle, peruuttamisesta on ilmoitettava myös sille sivulliselle, jotta valtuutus lakkaa hänen suhteessaan. Pelkkä asiakirjan takaisinotto ei riita, jos sivullinen on saanut valtakirjasta tiedon.

Valtuutuksen lakkaaminen. Valtuutus lakkaa peruuttamisen lisäksi määräajan päättyessä, tehtavan tultua suoritetuksi sekä pääsaantoisesti valtuuttajan tai valtuutetun kuollessa. Tavallinen valtakirja lakkaa myös, jos valtuuttaja tulee toimintakyvyttomaksi, mikä erottaa sen edunvalvontavaltuutuksesta.

Kiinteistön kaupan muotovaatimukset maakaaren mukaan. Kiinteistön kaupassa valtakirjan on oltava kirjallinen ja yksiloitava luovutettava kiinteistö sekä luovutuksensaaja maakaaren 2 luvun mukaisesti. Kauppa tehdään kaupanvahvistajan vahvistamana. Jos valtakirja ei täytä näitä vaatimuksia, valtuutetun tekema kiinteiston kauppa ei ole patenva.

Hallintoasiointi hallintolain mukaan. Asiamiehen kaytto hallintoasioissa perustuu hallintolakiin. Viranomainen voi vaatia asiamiehelta valtakirjan tai muun luotettavan selvityksen oikeudesta edustaa päämiestä. Asianajaja ja julkinen oikeusavustaja eivät yleensä tarvitse valtakirjaa, mutta muu asiamies tarvitsee.

Eturistiriidan kielto. Valtuutettu ei saa ilman valtuuttajan suostumusta tehdä oikeustointa, jossa hän itse tai hänelle läheinen henkilö on vastapuolena, koska tällainen kaksoisedustus synnyttää eturistiriidan. Valtuutetun on toimittava valtuuttajan edun mukaisesti valtakirjan rajoissa.

Suhde edunvalvontavaltuutukseen. Tavallinen valtakirja ei sovellu varautumiseen oman toimintakyvyn menettamiseen, koska se lakkaa toimintakyvyn menettyessa. Tata tarkoitusta varten on laadittava edunvalvontavaltuutus laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti, joka tulee voimaan vasta, kun Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa sen valtuuttajan tultua kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan.

Prokura ja liiketoiminnan valtuutukset. Liiketoiminnassa käytetään myös prokuralain mukaista prokuraa, joka rekisteroidaan Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin. Prokura on laaja liiketoimintaa koskeva valtuutus, joka eroaa tavallisesta valtakirjasta. Yrityksen edustamiseen voidaan myös antaa erityisvaltakirja tiettyihin toimiin.

Valtakirja Suomessa laatimisessa tehdään usein seuraavia virheitä, jotka voivat johtaa siihen, ettei sivullinen hyväksy valtakirjaa tai että valtuutettu ylittää toimivaltansa oikeustoimilain (228/1929) mukaisesti.

Virhe 1 - Liian epämääräinen toimivalta. Yleinen virhe on kirjata valtuutus niin epamaaraisesti, ettei sivullinen tiedä, mihin valtuutetulla on oikeus. Esimerkiksi pankki tai Verohallinto voi kieltaytya hyväksymästä valtakirjaa, jos toimivaltaa ei ole määritelty riittavan tarkasti. Oikea menettely on kuvata toimivalta yksityiskohtaisesti, esimerkiksi mainita oikeus allekirjoittaa kauppakirja ja vastaanottaa kauppahinta.

Virhe 2 - Yleisvaltakirjan kaytto erityistilanteessa. Yleisvaltakirjan antaminen yksittäistä tehtavaa varten antaa valtuutetulle laajemman toimivallan kuin on tarpeen ja altistaa valtuuttajan väärinkäytöksille. Oikea menettely on käyttää erityisvaltakirjaa, joka rajataan tiettyyn tehtavaan, kun valtuutus koskee vain yhtä asiaa.

Virhe 3 - Kiinteistön kaupan muotovaatimusten laiminlyönti. Kiinteistön kaupassa valtakirjan on maakaaren mukaan oltava kirjallinen ja yksiloitava luovutettava kiinteistö sekä luovutuksensaaja. Yleinen virhe on käyttää yleisvaltakirjaa kiinteiston kaupassa, jolloin kauppa ei ole patenva. Oikea menettely on laatia erityisvaltakirja, joka täyttää maakaaren muotovaatimukset.

Virhe 4 - Sekaannus edunvalvontavaltuutukseen. Tavallista virhettä on luulla, että tavallinen valtakirja toimii myös silloin, kun valtuuttaja menettää toimintakykynsä. Oikeustoimilain (228/1929) mukainen valtakirja lakkaa pääsaantoisesti toimintakyvyn menettyessa. Varautuminen toimintakyvyn menettamiseen edellyttää erillista edunvalvontavaltuutusta laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti.

Virhe 5 - Peruuttamisen puutteellinen toteutus. Yleinen virhe on luulla, että valtakirja lakkaa pelkalla asiakirjan takaisinotolla, vaikka se on annettu tiedoksi sivulliselle. Oikeustoimilain (228/1929) 16 pykälän mukaan peruuttamisesta on ilmoitettava myös sille sivulliselle, jolle valtakirja on annettu tiedoksi, jotta valtuutus lakkaa hänen suhteessaan. Muutoin valtuutettu voi yha sitovasti edustaa valtuuttajaa kyseisen sivullisen suhteessa.

Virhe 6 - Rajoitusten puuttuminen. Ilman rajoituksia valtuutettu voi tehdä oikeustoimia ehdoilla, jotka eivät ole valtuuttajan edun mukaisia. Esimerkiksi asunnon myyntivaltakirjassa puuttuva vahimmaiskauppahinta voi johtaa siihen, että valtuutettu myy asunnon liian halvalla. Oikea menettely on kirjata rajoitukset, kuten vahimmaiskauppahinta tai vaatimus valtuuttajan erillisestä suostumuksesta.

Virhe 7 - Eturistiriidan huomiotta jattaminen. Yleinen virhe on antaa valtuutetulle toimivalta ilman määräystä eturistiriidan kiellosta. Valtuutettu ei oikeustoimilain (228/1929) 11 pykälän mukaisesti saa ilman valtuuttajan suostumusta tehdä oikeustointa, jossa hän itse tai hänelle läheinen henkilö on vastapuolena. Määräys eturistiriidan kiellosta selventää tilanteen ja suojaa valtuuttajaa.

Virhe 8 - Voimassaoloajan maarittelematta jattaminen. Ilman voimassaoloajan määrittelyä valtakirja voi jäädä voimaan pidempaan kuin valtuuttaja tarkoitti, mikä lisää väärinkäytön riskia. Oikea menettely on määritellä, onko valtakirja voimassa toistaiseksi, määrätyn ajan vai tietyn tehtavan suorittamiseen saakka, ja peruuttaa valtakirja, kun sitä ei enää tarvita.