Letter of Intent Finland

Aiesopimus Suomessa on kahden tai useamman osapuolen välinen kirjallinen asiakirja, joka vahvistaa heidän yhteisen aikomuksensa ja sitoutumisensa neuvotella tai toteuttaa tietty liiketoimi tai yhteistyö, kuten yrityskauppa, yhteisyritys, strateginen liitto tai muu merkittävä sopimus. Suomessa aiesopimusta (letter of intent, LOI) ja aiesopimuksen lähikäsitettä aiekirjettä tai yhteistoimintamuistio (Memorandum of Understanding, MoU) säätelevät oikeustoimilaki (228/1929) ja liikesalaisuuslaki (595/2018).

Aiesopimuksen tärkein oikeudellinen ominaispiirre on sen sitovuuden aste: useimmiten aiesopimus on kokonaan tai pääosin ei-sitova, jolloin se ei velvoita osapuolia solmimaan lopullista sopimusta. Kuitenkin tietyt aiesopimuksen osat ovat yleensä sitovia: salassapitovelvoite, yksinoikeusehto (exclusivity period) sekä neuvottelukustannusten jako. Suomen oikeudessa on vakiintunut periaate, että sopimusneuvotteluissa on toimittava vilpittömässä mielessä ja hyvän tavan mukaisesti; selvästi vilpilliset neuvottelut voivat johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen oikeustoimilain (228/1929) yleisten periaatteiden ja sopimusvastuun nojalla.

Aiesopimus on arvokkaaseen tarkoitukseen: se dokumentoi neuvottelujen lähtökohdan, välttää myöhemmät väärinkäsitykset neuvottelujen rakenteesta ja sisällöstä, luo viitekehyksen due diligence -prosessille ja suojaa molempia osapuolia. Erityisesti due diligencessa, jossa vaihdetaan luottamuksellisia taloudellisia ja operatiivisia tietoja, aiesopimuksen salassapitoehto on välttämätön liikesalaisuuslain (595/2018) rinnalle.

Aiesopimuksen ja alustavan sopimuksen (esisopimus, oikeustoimilaki 228/1929) ero on tärkeä: esisopimus sitoo osapuolia lopullisen sopimuksen tekemiseen, kun taas aiesopimus kuvaa aikomuksen ilman tätä velvoitetta. Vahingonkorvausvastuu voi kuitenkin syntyä, jos osapuoli rikkoo aiesopimuksen sitovia ehtoja, kuten yksinoikeusehtoa tai salassapitoa.

Suomessa aiesopimuksia käytetään laajasti yrityskauppa-neuvotteluissa, jotka useimmiten etenevät kaavalla: NDA (tai aiesopimus sisältäen salassapidon) → due diligence → aiesopimus tai term sheet → lopullinen kauppakirja tai sopimus. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) eivät rekisteröi aiesopimuksia; ne ovat osapuolten välisiä yksityisiä asiakirjoja.

Aiesopimuksen käytännöllinen arvo liike-elämässä on se, että se pakottaa osapuolet pohtimaan ja ilmaisemaan kirjallisesti kauppaan tai yhteistyöhön liittyvät pääperiaatteet jo ennen kustannusten kasvamista. Hyvin kirjoitettu aiesopimus selkiyttää aikataulun, velvollisuudet due diligencen osalta, yksinoikeuden ja salassapidon niin, että molemmat osapuolet tietävät tarkalleen, mihin he ovat sitoutumassa ja missä aikataulussa.

Aiesopimus Suomessa on tarpeen kaikissa tilanteissa, joissa osapuolet haluavat vahvistaa neuvotteluaikomuksensa kirjallisesti ennen lopullisen sopimuksen tekemistä oikeustoimilain (228/1929) puitteissa.

Yrityskauppa- tai osakekauppaneuvottelut. Kun ostaja ja myyjä aloittavat yrityskaupan due diligence -prosessin, aiesopimus kuvaa kaupan pääpiirteet: kohteen, arviokauppahinnan ja aikataulun. Yksinoikeusehto suojaa ostajaa: myyjä ei saa neuvotella muiden ostajien kanssa due diligence-jakson aikana.

Yhteisyrityksen tai strategisen liiton valmistelu. Ennen yhteisyrityssopimuksen tai strategisen yhteistyösopimuksen allekirjoittamista aiesopimus dokumentoi osapuolten aie yhteistyöstä, omistusosuuksien arviojakautuma ja yhteistyön päärakenne, ilman sitovuutta.

Kiinteistö- tai infrastruktuuri-investointineuvottelut. Suurten kiinteistökauppojen tai infrastruktuuri-investointien neuvotteluissa aiesopimus kuvaa kaupan alustavat ehdot, arviohinnan ja due diligence -aikataulun ennen maakaaren (540/1995) edellyttämää muotovaatimustaisen esisopimuksen tekoa.

Kehitysyhteistyösopimuksen tai litsenssin neuvottelu. Teknologialisenssejä, tuotekehityssopimuksia tai franchise-sopimuksia valmistellessa aiesopimus kuvaa lisenssin laajuuden, rojaltirakenteen ja aikataulun ennen sitovan sopimuksen tekoa.

Rahoitusneuvottelut. Sijoittajan ja yhtiön rahoitusneuvotteluissa aiesopimus tai term sheet (rahoituksen termiluettelo) kuvaa sijoituksen pääehdot ennen täydellisen sijoitussopimuksen tekoa. Term sheet on aiesopimuksen erikoismuoto sijoituksissa.

Julkiset hankinnat ja kumppanuusneuvottelut. Julkisten hankintojen esivalintamenettelyissä tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa (PPP) aiesopimus voi kuvata osapuolten yhteistä aikomusta ennen sopimuksen tekoa.

Kansainvälinen yhteistyö. Suomalaisen ja ulkomaisen yrityksen yhteistyösopimuksen valmistelussa aiesopimus sopii neuvottelun perustaksi; siinä sovitaan myös sovellettavasta laista ja riidanratkaisufoorumista kansainvälisten neuvottelujen selkeyttämiseksi.

Kansainväliset ja kansalliset luvat. Tietyillä toimialoilla yrityskauppaan tai yhteisyritykseen tarvitaan viranomaislupa ennen toteutusta: Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) yrityskauppavalvonta, Finanssivalvonta (FIN-FSA) rahoituslaitoksille tai työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) ulkomaisten investointien valvonnassa. Aiesopimus voidaan solmia ennen lupia, mutta lopullinen sopimus on ehdollinen luvan saamiselle.

Aiesopimus Suomessa sisältää seuraavat keskeiset elementit oikeustoimilain (228/1929) ja liikesalaisuuslain (595/2018) mukaan.

Osapuolten yksilöinti. Kummankin osapuolen täydellinen toiminimi, Y-tunnus (NNNNNNN-N PRH:n kaupparekisteristä) tai henkilötunnus ja kotipaikka. Allekirjoittajan nimi ja toimivaltaperuste (toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja, valtuutettu edustaja). Selkeä osapuolten yksilöinti on aiesopimuksen sitovuuden ja tulkinnan perusta.

Aiesopimuksen kohde ja kuvaus. Lyhyt kuvaus suunnitellusta liiketoimesta tai yhteistyöstä: yrityskauppa, osakekauppa, yhteisyritys, strateginen liitto tai muu. Alustavat pääehdot, kuten arviokauppahinta tai yhteistyön rakenne, ilman sitovaa tarkkuutta. Selkeä kohteen kuvaus estää myöhemmät tulkintaerimielisyydet siitä, mistä neuvoteltiin.

Sitovuus. Nimenomainen toteamus aiesopimuksen sitovuusasteesta: kokonaan ei-sitova (letter of intent, MoU) vai osittain sitova (tietyt ehdot sitovia). Vaikka aiesopimus olisi kokonaan ei-sitova, suomalainen oikeuskäytäntö voi tunnistaa neuvotteluvastuun (culpa in contrahendo), jos osapuoli rikkoo vilpittömän mielen velvoitettaan neuvotteluissa.

Aikataulu. Suunniteltu aikataulu due diligencelle (aloitus- ja päättymisvaihe), neuvotteluille ja lopullisen sopimuksen allekirjoittamiselle. Aikataulun sisällyttäminen sitoo osapuolten odotuksia ja helpottaa prosessin hallintaa. forms-legal.com suosittelee realistista aikataulua jättäen puskuriaikaa.

Yksinoikeusehto (exclusivity). Myyjä tai toinen osapuoli sitoutuu pidättäytymään neuvotteluista muiden kanssa sovitun yksinoikeusjakson ajan. Yksinoikeusehto on yleensä sitova vaikka muu aiesopimus olisi ei-sitova; sen rikkominen oikeuttaa vahingonkorvaukseen.

Salassapito. Molemminpuolinen salassapitovelvoite neuvotteluissa vaihdetuille luottamuksellisille tiedoille liikesalaisuuslain (595/2018) mukaisesti. Salassapitoehto on yleensä sitova; sen kesto ulottuu neuvottelujen päättymisen jälkeiseen aikaan.

Kustannusten jako. Kumpikin osapuoli vastaa omista neuvottelu- ja due diligence -kuluistaan, ellei toisin sovita. Tietojen toimittamisvelvollisuus due diligencen toteuttamiseksi kohtuullisessa ajassa.

Riidat ja sovellettava laki. Sovellettava laki on Suomen laki. Riidat ratkaistaan neuvottelemalla tai Helsingin käräjäoikeudessa, tai osapuolten sopimassa välimiesmenettelyssä. Kansainvälisissä aiesopimuksissa voidaan sopia muusta lain valinnasta esimerkiksi ICC:n tai SCC:n välimiesmenettelyn kautta.

Break-up fee suurissa kaupoissa. Suurissa yrityskaupaneuvotteluissa voidaan sopia break-up fee -ehdosta: jos myyjä vetäytyy kaupasta yksinoikeusjakson aikana tai kauppa kariutuu myyjän toimista johtuen, myyjä maksaa ostajalle sovitun korvauksen due diligence- ja neuvottelukulujen kattamiseksi. Break-up fee on sitova sopimusehto, ja sen suuruus on tyypillisesti 1-3 % arviokauppahinnasta.

Reverse break-up fee. Käänteinen break-up fee (reverse break-up fee) suojaa myyjää: jos ostaja vetäytyy kaupasta, ostaja maksaa myyjälle sovitun korvauksen. Tätä käytetään tilanteissa, joissa ostajan rahoituksen tai luvituksen epäonnistuminen voi vaarantaa kaupan. Suomessa break-up fee ja reverse break-up fee ovat harvinaisempia kuin angloamerikkalaisessa oikeudessa, mutta ne ovat sallittuja oikeustoimilain (228/1929) sopimusvapauden nojalla.

Aiesopimuksen voimassaolo ja päättyminen. Aiesopimus on voimassa sovitun ajan tai kunnes osapuolet sopivat sen päättämisestä tai lopullinen sopimus allekirjoitetaan. On tärkeää sopia selkeästi, mitä tapahtuu aiesopimuksen päättyessä: salassapitovelvoite ja kilpailukielto jatkuvat, mutta yksinoikeusehto ja tietojenluovutusvelvollisuus päättyvät. Aiesopimuksen automaattinen päättyminen neuvottelujen rauettua on kirjattava, jotta molemmilla osapuolilla on selkeä käsitys siitä, milloin neuvottelut ovat lopullisesti päättyneet.

Aiesopimus Suomessa laaditaan seuraavien vaiheiden kautta, jotka varmistavat selkeyden ja sitovuuden tarkoituksenmukaisen tason oikeustoimilain (228/1929) puitteissa.

Vaihe 1 - Yksilöi osapuolet. Kirjaa kummankin osapuolen toiminimi tai nimi, Y-tunnus tai henkilötunnus ja kotipaikka. Kirjaa allekirjoittajan nimi ja toimivaltaperuste. Tarkista PRH:n kaupparekisteristä, että toiminimet ovat ajantasaiset.

Vaihe 2 - Kuvaa aiesopimuksen kohde. Kirjaa lyhyt mutta täsmällinen kuvaus suunnitellusta liiketoimesta: mitä ostetaan tai mihin yhteistyöhön pyritään, ja arviokauppahinta tai yhteistyön päärakenne. Liian lavea kuvaus johtaa epäselvyyteen siitä, mitä neuvotellaan. Vältä liian tarkkaa hinnan kirjaamista, koska se voi sitoa neuvotteluja enemmän kuin halutaan.

Vaihe 3 - Määritä sitovuusaste. Kirjaa selkeästi, onko aiesopimus kokonaan ei-sitova vai osittain sitova. Jos valitset osittain sitovan, luettele nimenomaisesti sitovat ehdot: yksinoikeusehto, salassapito, kustannusten jako. Epäselvä sitovuus johtaa myöhempiin tulkintakiistoihin.

Vaihe 4 - Sovi aikataulusta. Kirjaa due diligence -jakso (aloitus- ja lopetuspäivä), neuvottelujen deadline ja lopullisen sopimuksen allekirjoittamistavoite. Realistinen aikataulu helpottaa prosessinhallintaa. Due diligenceen tarvittava aika riippuu yhtiön koosta ja dokumentaation laajuudesta.

Vaihe 5 - Kirjaa yksinoikeusehto. Sovi yksinoikeusjakson kestosta (esimerkiksi 60 päivää) ja sisällöstä: myyjä ei neuvottele muiden ostajien kanssa. Yksinoikeusehto on sitova; sen rikkominen oikeuttaa vahingonkorvaukseen. Harkitse myös break-up fee -ehtoa suurissa kaupoissa: se kompensoi ostajaa, jos kauppa kariutuu myyjän toimista johtuen.

Vaihe 6 - Lisää salassapito. Kirjaa molemminpuolinen salassapitovelvoite ja luottamuksellisen tiedon määritelmä. Sovi salassapitovelvoitteen kestosta (esimerkiksi 3 vuotta aiesopimuksen päättymisestä). Liikesalaisuuslaki (595/2018) tarjoaa lisäsuojaa, mutta nimenomainen ehto vahvistaa sen.

Vaihe 7 - Määritä kustannusten jako. Kirjaa, että kumpikin osapuoli vastaa omista neuvottelu- ja due diligence -kuluistaan, ellei toisin sovita. Sovi tietojen toimittamisvelvollisuudesta due diligencen helpottamiseksi. Harkitse data room -järjestelyn käyttöä: sähköinen data room mahdollistaa dokumenttien jakamisen turvallisesti.

Vaihe 8 - Sovi riidanratkaisusta. Kirjaa sovellettava laki (Suomen laki) ja riidanratkaisufoorumi: neuvottelu, Helsingin käräjäoikeus tai välimiesmenettely. Allekirjoita kaksi samansisältöistä kappaletta, yksi kummallekin osapuolelle. Sähköinen allekirjoitus on juridisesti pätevä eIDAS-asetuksen (910/2014) nojalla.

Aiesopimus Suomessa kuuluu sopimusoikeuden, tietosuojan ja kilpailuoikeuden sääntelyn piiriin.

Oikeustoimilaki (228/1929). Aiesopimus on oikeustoimilain mukainen sopimus tai esisopimus. Sen sitovuus riippuu sanamuodosta: ei-sitovaksi laadittu aiesopimus ei velvoita solmimaan lopullista sopimusta. Kuitenkin vilpillinen neuvottelu tai yksinoikeusehdon rikkominen voi johtaa vahingonkorvausvastuuseen oikeustoimilain yleisten periaatteiden (culpa in contrahendo, hyvä tapa) nojalla. 36 paragrafin mukaan kohtuuttomia ehtoja voidaan sovitella. Oikeustoimilain 28-30 paragrafin pätemättömyyssäännökset suojaavat petoksella, pakolla tai kunnianvastaisella menettelyllä tehdyiltä sopimuksilta.

Neuvotteluvastuu (culpa in contrahendo). Suomen oikeudessa on tunnustettu, että sopimusneuvotteluihin osallistuminen voi luoda velvollisuuden toimia vilpittömässä mielessä. Jos osapuoli rikkoo tätä velvoitettaan aiheuttaen toiselle vahinkoa, vahingonkorvausvastuu voi syntyä. Korvattavana vahinkona on neuvotteluihin käytetyt kustannukset (negatiivinen sopimusetu), ei yleensä saamatta jäänyt voitto. Tämä periaate on vahvistettu suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä.

Liikesalaisuuslaki (595/2018). Aiesopimuksessa vaihdetut luottamukselliset tiedot ovat liikesalaisuuslain suojaaman liikesalaisuuden piirissä automaattisesti, mutta nimenomainen salassapitoehto vahvistaa suojaa ja selkeyttää velvollisuuksia. Laki panee täytäntöön EU:n direktiivin 2016/943 liikesalaisuuksien suojasta. Liikesalaisuuden oikeudeton käyttäminen tai ilmaiseminen voi johtaa vahingonkorvaukseen ja kieltomääräykseen lain 11-12 paragrafin nojalla.

Kilpailulaki (948/2011). Yrityskauppaneuvotteluihin liittyvä tietojenvaihto voi olla kilpailulain näkökulmasta arkaluonteinen, jos osapuolet ovat kilpailijoita. Luottamuksellisten kilpailutietojen (hinnoittelu, kapasiteetti, asiakkaat) jakaminen kilpailijalle on kiellettyä kilpailulain 5 paragrafin ja SEUT:n 101 artiklan nojalla. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) valvoo kilpailunrajoitusten noudattamista Suomessa. Clean room -menettely tai ulkopuolinen neuvonantaja auttaa hallitsemaan arkaluonteisten tietojen jakamista kilpailijoiden välisissä neuvotteluissa.

Kiinteistökaupan erityisvaatimukset. Jos aiesopimus koskee kiinteistökauppaa, on huomioitava, että maakaari (540/1995) edellyttää kiinteistökaupan esisopimukselta kirjallista muotoa ja todistajia. Aiesopimus ei täytä näitä vaatimuksia, joten kiinteistökaupassa tarvitaan erillinen maakaaren mukainen esisopimus sitovuuden saavuttamiseksi. Tämä ero on tärkeä: aiesopimus kiinteistökaupasta ei sido kummankaan osapuolen kiinteistön luovuttamista tai ostamista juridisesti.

Tietosuoja (GDPR, EU 2016/679 ja tietosuojalaki 1050/2018). Due diligencessa käsitellyt henkilötiedot on suojattava tietosuoja-asetuksen mukaisesti. Aiesopimuksessa voidaan sopia due diligencessa käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta ja tarvittaessa viitata erilliseen tietosuojasopimukseen (DPA).

Sähköinen allekirjoitus. Aiesopimus voidaan allekirjoittaa sähköisesti lain vahvasta sähköisestä tunnistamisesta (617/2009) ja EU:n eIDAS-asetuksen (910/2014) mukaisesti. Sähköinen allekirjoitus on yhtä sitova kuin käsinkirjoitettu, kun se täyttää lain vaatimukset. Kansainvälisissä neuvotteluissa voidaan käyttää DocuSign- tai Visma Sign -palveluja sähköiseen allekirjoittamiseen.

Maakaari (540/1995) kiinteistökaupassa. Jos aiesopimus koskee kiinteistöä, on tärkeää tietää, että maakaari (540/1995) edellyttää kiinteistökaupan esisopimukselta kirjallista muotoa, kahden todistajan allekirjoitusta sekä kirjausta kauppahinnan sitovuuden osalta. Ilman näitä muotovaatimuksia kiinteistöaiesopimus ei sido osapuolia kiinteistön luovuttamaan. Tämä on keskeinen ero muiden sopimusten esisopimuksiin verrattuna: kiinteistökaupan esisopimus edellyttää erityistä muotoa, kun taas irtaimen kaupan esisopimus syntyy vapaamuotoisesti.

Break-up fee oikeudellinen asema Suomessa. Break-up fee on aiesopimuksen ehto, jossa yksinoikeusjakson tai kaupan kariuduttua myyjä tai ostaja maksaa sovitun korvauksen. Oikeustoimilain (228/1929) puitteissa break-up fee on sitova sopimusehto, jonka kohtuullisuus voidaan arvioida 36 paragrafin nojalla. KKO ei ole antanut suoraa ennakkoratkaisua break-up feistä, mutta yleisten sopimusoikeusperiaatteiden mukaan se on täytäntöönpanokelpoinen. Suuruus on tyypillisesti 1-3 % arvioidusta kauppahinnasta, ja se kattaa due diligence- ja neuvottelukulut.

Aiesopimus Suomessa epäonnistuu usein seuraavien virheiden vuoksi.

Virhe 1 – Sitovuusasteen epäselvyys. Jos aiesopimuksen sitovuutta ei ole kirjattu selkeästi, osapuolilla voi olla eri käsitys siitä, onko heillä velvollisuus solmia lopullinen sopimus. Suositus: kirjaa aiesopimukseen nimenomainen toteamus sitovuusasteesta ja luettele sitovat ehdot (salassapito, yksinoikeus) erikseen ei-sitovista.

Virhe 2 – Yksinoikeusehdon puuttuminen tai epäselvyys. Ilman yksinoikeusehtoa myyjä tai toinen osapuoli voi neuvotella rinnakkain useiden ostajien tai kumppaneiden kanssa, mikä tekee ostajan due diligence -investoinnista turhan. Suositus: sisällytä nimenomainen yksinoikeusehto (exclusivity period) sovitulla kestolla.

Virhe 3 – Salassapitovelvoitteen puuttuminen. Ilman salassapitoehtoa due diligencessa vaihdetut luottamukselliset tiedot voivat päätyä kilpailijan tietoon ilman riittävää oikeussuojaa. Liikesalaisuuslaki (595/2018) antaa jonkin verran suojaa, mutta nimenomainen ehto on vahvempi. Suositus: sisällytä molemminpuolinen salassapitoehto aina.

Virhe 4 – Aikataulun realistisuuden puute. Epärealistinen aikataulu johtaa toistuviin jatkoaikapyyntöihin tai neuvottelujen kariutumiseen. Suositus: sovi realistisesta aikataulusta jättäen puskuriaikaa due diligencelle ja neuvotteluille; arvioi etukäteen yhtiön dokumentaation laajuus.

Virhe 5 – Kustannusten jaon sopimatta jättäminen. Ilman kustannusten jakoa koskevaa ehtoa syntyy helposti riita siitä, kuka maksaa due diligencen asiantuntijakustannukset, jos neuvottelut kariutuvat. Suositus: kirjaa, että kumpikin osapuoli vastaa omista kuluistaan, ellei toisin sovita.

Virhe 6 – Kilpailulain laiminlyönti kilpailijoiden välisissä neuvotteluissa. Jos aiesopimuksen osapuolet ovat kilpailijoita, luottamuksellisten kilpailutietojen (hinnoittelu, kapasiteetti, asiakkaat) jakaminen voi rikkoa kilpailulakia (948/2011). Suositus: pyydä kilpailuoikeudellinen arvio ennen tietojenjakoa kilpailijaneuvotteluissa.

Virhe 7 - Kilpailulain laiminlyönti kilpailijoiden välisissä neuvotteluissa. Jos aiesopimuksen osapuolet ovat kilpailijoita, luottamuksellisten kilpailutietojen (hinnoittelu, kapasiteetti, asiakkaat) jakaminen voi rikkoa kilpailulakia (948/2011). Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) voi tutkia kilpailunvastaista tietojenvaihtoa. Suositus: pyydä kilpailuoikeudellinen arvio ennen due diligence -tietojen jakamista kilpailijalle, ja harkitse clean room -menettelyä arkaluonteisten tietojen eristämiseksi.

Virhe 8 - Aiesopimuksen sekoittaminen esisopimukseen. Jos aiesopimus on muotoiltu liian sitovaksi, tuomioistuin voi tulkita sen esisopimukseksi oikeustoimilain (228/1929) periaatteiden nojalla, mikä velvoittaisi solmimaan lopullisen sopimuksen. Suositus: käytä selkeää ei-sitovuustoteamusta ja pidä pääehdot riittävän yleisinä.

Virhe 9 - Data room -järjestelyn puuttuminen. Ilman asianmukaista data room -järjestelyä due diligence -prosessi on epäjärjestelmällinen ja tietojen kontrollointi on vaikeaa. Suositus: järjestä sähköinen data room (esimerkiksi Merrill Datasite, Intralinks tai kotimainen palvelu) ja hallinnoi siellä, mitä tietoja ostajalle luovutetaan ja millä ehdoilla. Data room mahdollistaa myös myöhemmin todistettavuuden siitä, mitä tietoja due diligence-prosessissa on jaettu.