Easement Agreement Finland

Rasitesopimus Suomessa on kahden kiinteistön omistajan välinen kirjallinen sopimus, jolla perustetaan toisen kiinteistön alueelle rasite toisen kiinteistön hyväksi. Rasitesopimus perustuu maakaaren (540/1995) 14 luvun 1 §:ään sekä kiinteistönmuodostamislain (554/1995) säännöksiin rasitteiden kirjaamisesta kiinteistörekisteriin Maanmittauslaitoksella.

Kiinteistörasitteessa on aina kaksi kiinteistöä: rasitettu kiinteistö, jonka alueelle rasite kohdistuu, ja hallitseva kiinteistö, jonka hyväksi rasite on perustettu. Rasitettu kiinteistö on se maa-alue, jolla tieoikeuden reitti kulkee tai johto-oikeus sijaitsee. Hallitseva kiinteistö saa hyödyn rasitteesta, esimerkiksi oikeuden kulkea rasitetun kiinteistön kautta julkiselle tielle. Rasite on kiinteistöihin sidottu oikeus, joka sitoo automaattisesti kiinteistöjen uusia omistajia, eikä se raukea omistajien vaihtuessa vaan pysyy voimassa niin kauan kuin kiinteistöt ovat olemassa.

Tavallisin rasitetyyppi Suomessa on tieoikeus, joka antaa hallitsevalle kiinteistölle oikeuden kulkea rasitetun kiinteistön läpi. Tieoikeus voidaan perustaa sopimuksella tai toimituksella kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 154 §:n mukaisesti, kun kiinteistölle ei ole muuta tarkoituksenmukaista pääsyä. Muita yleisiä rasitetyyppejä ovat johto-oikeus eli oikeus sijoittaa vesi-, viemäri- tai sähköjohto toisen kiinteistön alueelle, vedenottoalue eli oikeus ottaa vettä toisen kiinteistön lähteestä tai kaivosta, venelaiturioikeus sekä oikeus käyttää yhteistä varasto- tai talousrakennusta.

Rasitesopimuksen kirjaaminen Maanmittauslaitoksen kiinteistörekisteriin tekee rasitteesta julkisen ja sitoo myös kiinteistön tulevia omistajia maakaaren 14 luvun 2 §:n mukaisesti. Kirjaamaton sopimus on pätevä vain sopimuksen tekijöiden välillä. Jos rasitetun kiinteistön uusi omistaja ei ole tietoinen kirjaamattomasta rasitesopimuksesta, hän ei ole sidottu siihen. Tämä tekee kirjaamisesta rasitteen pysyvyyden ja oikeussuojan kannalta välttämätöntä.

Rasitteen perustamiseen voidaan ryhtyä vapaaehtoisesti sopimuksella tai pakollisesti viranomaistoimenpiteenä. Vapaaehtoinen rasitesopimus tehdään kiinteistöjen omistajien yhteisellä sopimuksella, kun molemmat osapuolet haluavat järjestää rasitteen rauhallisesti. Pakollinen rasite voidaan perustaa Maanmittauslaitoksen toimituksessa kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 154 §:n nojalla, jos kiinteistölle ei muuten ole kulkuyhteyttä julkiselle tielle tai tarpeelliseen palveluun. Pakollisessa rasitetoimituksessa Maanmittauslaitos määrittää korvauksen rasitetun kiinteistön omistajalle.

Rasitekorvaus on kysymys, josta sopimuksessa on syytä sopia selkeästi. Vapaaehtoisessa rasitteessa omistajat voivat sopia kertakorvauksesta, vuotuisesta korvauksesta tai siitä, ettei korvausta makseta lainkaan. Korvauksen suuruuden arvioimisessa voidaan käyttää kiinteistöarvioinnin asiantuntijaa tai kiinteistönvälittäjää, joka arvioi rasitteen aiheuttaman arvonalennuksen rasitetulle kiinteistölle. Korkein oikeus on vahvistanut useissa ennakkopäätöksissään periaatteita, joita sovelletaan rasitekorvausten arvioinnissa.

Rasitteen kunnossapitovastuu on tärkeä sopimuksen osa. Tieoikeudessa tien kunnossapito kuuluu tyypillisesti hallitsevan kiinteistön omistajalle eli tieoikeuden käyttäjälle, koska hän hyötyy tiestä eniten. Johto-oikeudessa johtojen kunnossapitovastuu kuuluu johdon omistajalle tai johto-oikeuden haltijalle. Kunnossapitovelvollisuus kattaa tyypillisesti tien pinnoituksen, sorastuksen, ojituksen ja aurauksen talvella. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) ja Maanmittauslaitos ovat keskeisiä viranomaisia kiinteistörasitteisiin liittyvissä rekisteriasioissa. Käräjäoikeus ratkaisee rasitteita koskevat riidat oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 10 luvun mukaisesti, ja muutoksenhaku on mahdollista hovioikeuteen ja korkeimpaan oikeuteen valitusluvalla.

Kiinteistörasite palvelee keskeistä yhteiskunnallista tehtävää: se mahdollistaa kiinteistöjen tarkoituksenmukaisen käytön silloinkin, kun kiinteistöt ovat eri omistajien hallussa. Rasiteinstituution tausta on vanha, ja se tunnetaan kaikissa pohjoismaisissa oikeusjärjestyksissä. Suomessa kiinteistörasitteiden sääntely uudistettiin perusteellisesti maakaaren (540/1995) ja kiinteistönmuodostamislain (554/1995) voimaantulon yhteydessä, jolloin rekisterijärjestelmä yhdenmukaistettiin ja rasitteiden kirjaamisesta tehtiin sähköistä palvelua hyödyntävä menettely Maanmittauslaitoksessa.

Rasitesopimus Suomessa tarvitaan useissa kiinteistönomistukseen ja maankäyttöön liittyvissä tilanteissa, joissa toisen kiinteistön alueelle tarvitaan pysyvä käyttöoikeus toisen kiinteistön hyväksi maakaaren (540/1995) 14 luvun nojalla.

Tieoikeus tontille tai loma-asunnolle. Yleisin tilanne, jossa rasitesopimus tarvitaan, on se, kun kiinteistölle ei ole suoraa kulkuyhteyttä julkiselle tielle. Tämä on tyypillistä maaseudun vanhoilla tiloilla ja ranta-alueilla, joissa pääsy omalle tontille tapahtuu naapurin tai muun kiinteistön kautta. Tieoikeus on maakaaren 14 luvun 1 §:ssä mainittu rasitetyyppi, joka antaa oikeuden kulkea toisen kiinteistön alueella ajoneuvolla tai jalan.

Vesijohtolinja tai viemäriputki naapurin kiinteistön kautta. Kun kiinteistölle rakennetaan vesiliittymä tai viemärilinja, putket voivat joutua kulkemaan naapurin kiinteistön alueella. Tällöin tarvitaan johto-oikeus, joka kirjataan rasitteena kiinteistörekisteriin. Ilman kirjattua rasitetta naapuri voi myydä kiinteistönsä, ja uusi omistaja voi vaatia putkilinjan poistamista. Johto-oikeus on kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukainen rasitetyyppi.

Sähkölinja tai tietoliikennekaapeli. Energia- ja tietoliikenneyhtiöt tarvitsevat usein oikeuden sijoittaa johtoja ja kaapeleita yksityisten kiinteistöjen alueelle. Näihin käytetään johto-oikeutta tai kiinteistörasitetta, joka kirjataan kiinteistörekisteriin Maanmittauslaitoksen toimituksessa sähkömarkkinalain (588/2013) nojalla.

Vedenottoalue naapurin maalla. Jos kiinteistö tarvitsee vettä naapurin vesistöstä tai kaivosta, voidaan perustaa vedenottoaluerasite maakaaren 14 luvun 1 §:n mukaisesti. Sopimukseen on kirjattava, kuinka paljon vettä saa ottaa ja millä ehdoin, sekä mahdollinen korvaus rasitetun kiinteistön omistajalle.

Venelaiturioikeus tai rantaoikeus. Rantakiinteistöillä venelaiturioikeus tai oikeus käyttää rantaa veneenlasku- ja säilytyspaikkana voidaan kirjata rasitteena kiinteistörekisteriin. Rantakiinteistöihin liittyvät erityiset maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaiset rakentamisrajoitukset on otettava huomioon rasitetta perustettaessa. Maanmittauslaitos ja Digi- ja väestötietovirasto (DVV) ovat keskeisiä viranomaisia kiinteistöasioissa.

Yhteinen pysäköintialue tai talousrakennus. Kun kaksi naapurikiinteistöä jakavat yhteisen autopaikka-alueen tai talousrakennuksen, yhteinen käyttöoikeus voidaan perustaa rasitteena. Tällainen järjestely on yleinen tiiviin kaupunkiympäristön tonttikaupoissa. Käräjäoikeus ratkaisee riidat oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 10 luvun mukaisesti tuomiopiirissä, jossa rasitettu kiinteistö sijaitsee.

Maa-alueen halkominen tai lohkominen. Kun kiinteistö halotaan tai lohotaan erillisiksi kiinteistöiksi Maanmittauslaitoksen toimituksessa, uusille kiinteistöille voidaan perustaa rasitteita samassa toimituksessa kiinteistönmuodostamislain (554/1995) nojalla. Halkomisessa syntyneet kiinteistöt voivat esimerkiksi tarvita keskinäisiä tieoikeuksia tai johto-oikeuksia. Rasitteiden perustaminen halkomistoimituksen yhteydessä on tehokkaampaa kuin erillinen sopimuspohjainen rasitteen perustaminen myöhemmin. Käräjäoikeus ratkaisee mahdolliset erimielisyydet oikeudenkäymiskaaren (4/1734) mukaisesti.

Oikeudellisesti pätevä rasitesopimus Suomessa sisältää seuraavat osatekijät maakaaren (540/1995) 14 luvun ja kiinteistönmuodostamislain (554/1995) vaatimusten mukaisesti.

Kiinteistöjen yksilöinti. Sekä rasitettu että hallitseva kiinteistö on yksilöitävä tarkasti kiinteistötunnuksella muodossa NNN-NNN-NNNN-NNNN Maanmittauslaitoksen kiinteistörekisterin mukaisesti sekä rekisterinimellä ja sijaintikunnalla. Kiinteistöjen omistajat on yksilöitävä täydellisine nimineen ja henkilötunnuksineen (muodossa DDMMYY-NNNN) tai Y-tunnuksineen (muodossa NNNNNNN-N). Omistajuus on tarkistettava lainhuutotodistuksesta Maanmittauslaitokselta ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Rasitteen tyyppi ja kuvaus. Sopimuksessa on yksiselitteisesti ilmoitettava rasitteen tyyppi maakaaren 14 luvun 1 §:n mukaisesti: tieoikeus, johto-oikeus, vedenottoalue, venelaiturioikeus tai muu vastaava. Rasitteen sijainti on kuvattava riittävän tarkasti, jotta rasite voidaan yksilöidä kiinteistörekisterissä. Kuvauksen apuna suositellaan karttaa tai pohjakuvaa, johon rasitealue on merkitty selkeästi; kartta liitetään sopimuksen liitteeksi. Epäselvä rasitteen kuvaus on yleinen syy rasitteeseen liittyviin käräjäoikeusriitoihin Suomessa.

Rasitteen laajuus ja käyttöehdot. Sopimuksessa on määriteltävä rasitteen käyttölaajuus, esimerkiksi tieoikeudessa tien leveys ja sallitut ajoneuvotyypit, tai johto-oikeudessa johtojen koko ja lukumäärä. Jos rasitteen käyttöön liittyy rajoituksia, kuten kellonaikarajoituksia tai käyttötarkoitusrajoituksia, nämä on kirjattava sopimukseen. Rasite ei saa aiheuttaa rasitetulle kiinteistölle enempää haittaa kuin on tarpeen hallitsevan kiinteistön hyötyä varten.

Rasitekorvaus. Sopimuksessa on sovittava, maksetaanko rasitekorvausta ja kuinka paljon. Vapaaehtoisessa rasitteessa osapuolet voivat sopia kertakorvauksesta, vuotuisesta korvauksesta tai siitä, ettei korvausta makseta. Korvauksen suuruuden arvioinnissa voidaan käyttää kiinteistöarvioinnin asiantuntijaa tai kiinteistönvälittäjää. Pakollisessa rasitetoimituksessa Maanmittauslaitos määrittää korvauksen rasitetun kiinteistön omistajalle.

Kunnossapitovastuu. Sopimuksessa on määriteltävä, kumpi osapuoli vastaa rasitteen kohteena olevan alueen tai rakenteen kunnossapidosta. Tieoikeudessa tien kunnossapito kuuluu tyypillisesti hallitsevan kiinteistön omistajalle eli tieoikeuden käyttäjälle. Johto-oikeudessa johtojen kunnossapitovastuu kuuluu johdon omistajalle. Epäselvyydet kunnossapitovastuussa johtavat helposti riitatilanteisiin.

Kirjaaminen. Osapuolet sitoutuvat hakemaan rasitteen kirjaamista Maanmittauslaitokselle maakaaren 14 luvun 2 §:n ja kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisesti. Kirjaaminen tekee rasitteesta julkisen ja sitoo tulevia omistajia. Kirjaushakemus on toimitettava Maanmittauslaitokselle sopimuksen liitteineen. Forms-legal.com tarjoaa täydentävinä malleina kiinteistön kauppakirjan ja hallinnanjakosopimuksen kiinteistöasioihin.

Allekirjoitus. Sopimus allekirjoitetaan kaikkien osapuolten toimesta kahdessa kappaleessa, yksi kummallekin. Allekirjoituksen päivämäärä ja paikka merkitään muodossa PP.KK.VVVV. Kiinteistörasitteen perustamisessa ei tarvita kaupanvahvistajaa, toisin kuin kiinteistön kauppakirjassa maakaaren 2 luvun 1 §:n mukaisesti, jossa kaupanvahvistaja on pakollinen. Rasitesopimuksen pätevyyteen riittää kirjallinen muoto ja allekirjoitukset.

Rasitteen sijaintikartta tai -piirros. Käytännössä tärkein lisäsisältö rasitesopimukselle on liitekartta, johon rasitteen sijainti on merkitty tarkasti. Kartta voi olla kunnan tai Maanmittauslaitoksen pohjakarttaan tehty merkintä, josta ilmenee rasitteen kulku. Maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmässä on saatavilla kiinteistökartta, johon voidaan merkitä rasitteen sijainti. Liitekartan puuttuminen on yksi yleisimmistä syistä siihen, että Maanmittauslaitos pyytää lisäselvityksiä kirjaamishakemuksen käsittelyssä. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) ylläpitää väestötietojärjestelmää, jossa omistajatiedot ovat ajantasaisina. Asianajaja tai kiinteistöasiamiestasolla toimiva lakimies Asianajajaliiton jäsenkunnasta voi avustaa rasitesopimuksen laadinnassa ja kirjaushakemuksen tekemisessä. Sopimuksessa voidaan myös sopia siitä, kumpi osapuoli vastaa kirjaamishakemuksen tekemisestä ja siihen liittyvistä kustannuksista.

Rasite kiinteiston kauppakirjassa. Kun rasitettu tai hallitseva kiinteistö myydaan maakaaren (540/1995) mukaisesti, myyjän on ilmoitettava ostajalle kiinteistoon kohdistuvista rasitteista rasitustodistuksessa. Ostajalla on oikeus tutustua kiinteistorekisteriotteeseen ja rasitustodistukseen ennen kaupantekoa. Kirjattu rasite nakyy automaattisesti kiinteistorekisteriotteessa, mutta kirjaamaton sopimus ei ole kolmansille julkinen.

Rasitesopimuksen laatiminen Suomessa vaatii kiinteistöasiakirjojen hankkimisen, rasitteen tarkan kuvauksen ja kirjaushakemuksen tekemisen Maanmittauslaitokselle.

Vaihe 1 – Hanki kiinteistöasiakirjat. Ennen sopimuksen laadintaa hankitaan Maanmittauslaitokselta sekä rasitetun että hallitsevan kiinteistön lainhuutotodistukset ja kiinteistörekisteriotteet. Lainhuutotodistus osoittaa, ketkä ovat kiinteistöjen rekisteröidyt omistajat. Kiinteistörekisteriote sisältää kiinteistötunnukset muodossa NNN-NNN-NNNN-NNNN sekä pinta-alan ja muut perustiedot.

Vaihe 2 – Yksilöi osapuolet ja kiinteistöt. Molempien kiinteistöjen omistajien täydellinen nimi, henkilötunnus muodossa DDMMYY-NNNN tai Y-tunnus muodossa NNNNNNN-N sekä osoite on merkittävä. Kiinteistötunnukset on ilmoitettava molemmille kiinteistöille tarkasti kiinteistörekisterin mukaisesti.

Vaihe 3 – Kuvaa rasite tarkasti. Rasitteen tyyppi (tieoikeus, johto-oikeus jne.) ja sen sijainti rasitetun kiinteistön alueella on kuvattava riittävän tarkasti. Liitä sopimuksen liitteeksi kartta tai pohjakuva, johon rasitealue on merkitty selkeästi. Epätarkka kuvaus on yleisin syy rasitteiden kiistanalaiseksi joutumiseen käräjäoikeudessa. Kuvaa myös rasitteen leveys, pituus ja käyttötarkoitus konkreettisesti.

Vaihe 4 – Sovi rasitekorvauksesta ja kunnossapidosta. Sovi, maksetaanko rasitekorvausta ja kuinka paljon. Sovi myös kunnossapitovastuun jakautumisesta: kumpi huolehtii tien tai johdon kunnossapidosta ja millä kustannuksella. Nämä asiat on kirjattava selkeästi, jottei myöhemmin synny riitaa.

Vaihe 5 – Allekirjoita sopimus. Molemmat osapuolet allekirjoittavat sopimuksen kahdessa kappaleessa. Allekirjoituksen päivämäärä merkitään muodossa PP.KK.VVVV.

Vaihe 6 – Hae kirjaamista Maanmittauslaitokselle. Kirjaushakemus ja sopimus liitteineen toimitetaan Maanmittauslaitokselle. Kirjaaminen maakaaren (540/1995) 14 luvun 2 §:n nojalla varmistaa rasitteen pysyvyyden ja sitovuuden myös tulevien omistajien kannalta. Maanmittauslaitos perii kirjaamisesta hakemuksenmukaisen maksun. Kirjauksen jälkeen rasite näkyy molempien kiinteistöjen kiinteistörekisteriotteessa. Kiinteistönmuodostamislaki (554/1995) ja maakaari säätelevät yhdessä rasitteen kirjaamismenettelyn yksityiskohtia. Käräjäoikeus ratkaisee mahdolliset riidat oikeudenkäymiskaaren (4/1734) mukaisesti. Asianajajan tai kiinteistöammattilaisen konsultointi on suositeltavaa monimutkaisissa rasitejärjestelyissä tai kiistatilanteissa.

Lisävaihe – Laadi liitekartta. Rasitesopimuksen tueksi on suositeltavaa tehdä selkeä kartta tai pohjakuva, johon rasitteen sijainti on merkitty. Kartan voi hankkia Maanmittauslaitoksen kiinteistökarttapalvelusta tai kunnan rakennusvalvonnasta. Kartan lähettäminen kirjaamishakemuksen liitteenä nopeuttaa käsittelyä Maanmittauslaitoksessa. Myös rasitteen leveys, rajanylityspisteet ja mahdolliset muut erityispiirteet on syytä merkitä karttaan. Liitekartan laadinta on erityisen tärkeää tieoikeuksissa, joissa rasitteen reitti ei ole ilmeinen maastosta. Vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan rasitteen käyttäjä on vastuussa käytön yhteydessä aiheuttamistaan vahingoista.

Rasitteen muuttaminen ja lakkaaminen. Jos rasitteen ehtoja tarvitsee muuttaa myöhemmin, muutos tehdään kaikkien kiinteistöjen omistajien yhteisella sopimuksella ja uudella kirjaushakemuksella Maanmittauslaitokselle. Jos rasitetta ei enää tarvita, se voidaan poistaa kiinteistorekisterista hakemuksella. Maanmittauslaitos perii muutoshakemuksesta säädetyn maksun.

Rasitesopimuksen oikeudellinen perusta Suomessa muodostuu maakaaren (540/1995) 14 luvun ja kiinteistönmuodostamislain (554/1995) säännöksistä, jotka yhdessä säätelevät rasitteiden perustamista, kirjaamista ja niiden oikeusvaikutuksia.

Maakaaren 14 luvun 1 §:n mukaan kiinteistöön kuuluva rasite voidaan perustaa sopimuksella toisen kiinteistön hyväksi. Rasitetyypeiksi on mainittu muun muassa tieoikeus, johto-oikeus, vedenottoalue ja venelaiturioikeus. Sopimus on tehtävä kirjallisesti, mutta se ei edellytä kaupanvahvistajaa, toisin kuin kiinteistön kauppakirja maakaaren 2 luvun 1 §:n mukaisesti. Rasitesopimus on pätevä osapuolten kesken ilman kirjaamistakin, mutta kirjaamaton sopimus ei sido kiinteistön tulevia omistajia.

Kirjaaminen maakaaren 14 luvun 2 §:n nojalla tekee rasitteesta julkisen ja sitovuudeltaan kiinteistöön kohdistuvan oikeuden. Kirjattu rasite näkyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämässä kiinteistörekisterissä molempien kiinteistöjen tiedoissa. Kirjaushakemus on toimitettava Maanmittauslaitokselle kaikkien kiinteistöjen omistajien allekirjoittaman sopimuksen kanssa.

Pakollinen rasite kiinteistönmuodostamislain nojalla. Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 154 §:n mukaan kiinteistölle voidaan perustaa pakollinen tieoikeus, jos kiinteistöllä ei ole kulkuyhteyttä julkiselle tielle. Pakollinen rasite perustetaan Maanmittauslaitoksen toimituksessa, ei sopimuksella, ja siitä maksetaan korvaus rasitetun kiinteistön omistajalle.

Rasitekorvaus ja vahinkovastuu. Rasitekorvauksesta sovitaan vapaaehtoisessa rasitteessa osapuolten kesken. Rasitteen haltija on vastuussa rasitetun kiinteistön alueella aiheuttamistaan vahingoista vahingonkorvauslain (412/1974) mukaisesti. Korkein oikeus on vahvistanut useissa ennakkopäätöksissään rasitekorvauksia koskevia periaatteita.

Rasitteen lakkaaminen ja poistaminen. Rasite lakkaa, kun hallitseva tai rasitettu kiinteistö lakkaa olemasta itsenäinen kiinteistö esimerkiksi lohkomisen yhteydessä. Vapaaehtoinen rasite voidaan poistaa kiinteistörekisteristä kaikkien nykyisten omistajien suostumuksella. Käräjäoikeus on viime kädessä toimivaltainen rasitetta koskevissa riidoissa oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 10 luvun mukaisesti.

Kiinteistönmuodostamistoimitus. Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaan Maanmittauslaitos voi perustaa rasitteen kiinteistönmuodostamistoimituksessa ilman erillistä sopimusta, jos se on tarpeen kiinteistöjen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta. Tällainen tilanne on esimerkiksi halkomisessa, lohkomisessa tai tilusjärjestelyssä. Toimituksessa perustetut rasitteet kirjataan kiinteistörekisteriin toimituksen yhteydessä. Korvauksen määrittää Maanmittauslaitos tai viime kädessä käräjäoikeus oikeudenkäymiskaaren (4/1734) mukaisesti.

Vahingonkorvaus ja rikosseuraamus. Jos rasitteen kayto aiheuttaa varoituksen jälkeen toistuvasti vahinkoa rasitetulle kiinteistolle, voivat vahingot johtaa vahingonkorvausvaatimukseen vahingonkorvauslain (412/1974) nojalla. Rasitteen luvaton kayto tai rasitteen ehtojen rikkominen voi johtaa myös rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Käräjäoikeus on toimivaltainen näissä asioissa oikeudenkaymiskaaren (4/1734) 10 luvun mukaisesti.

Rasitesopimusta laadittaessa Suomessa esiintyy toistuvia virheitä, jotka voivat johtaa sopimuksen tehottomuuteen tai kiinteistöä koskeviin oikeudellisiin ongelmiin.

Virhe 1 – Rasitteen epätarkka sijainnin kuvaus. Yleisin virhe on rasitteen sijainnin kuvaaminen liian yleisellä tasolla, kuten pelkästään 'tieoikeus pohjoissuuntaan' ilman tarkempaa sijaintimerkintää. Epätarkka kuvaus johtaa kiistaan siitä, missä tieoikeuden reitti kulkee tai johto-oikeus sijaitsee. Käräjäoikeudessa on ratkaistu useita rasiteriitoja, joissa rasitteen sijainnin tulkinta on ollut kiistanalainen puutteellisen sopimustekstin vuoksi. Kartta tai pohjakuva on välttämätön liite.

Virhe 2 – Kirjaamatta jättäminen. Sopimuksen jättäminen kirjaamatta Maanmittauslaitoksen kiinteistörekisteriin on vakava virhe erityisesti pitkäaikaisia oikeuksia perustettaessa. Kirjaamaton rasitesopimus on pätevä vain osapuolten kesken, mutta ei sido kiinteistön uusia omistajia maakaaren (540/1995) 14 luvun 2 §:n mukaisesti.

Virhe 3 – Kunnossapitovastuun sopimatta jättäminen. Rasitesopimuksessa on sovittava selkeästi, kumpi osapuoli vastaa rasitteen kohteena olevan alueen tai rakenteen kunnossapidosta ja kustannuksista. Ilman nimenomaista sopimusta kunnossapitovastuu on epäselvä, mikä johtaa helposti riitoihin esimerkiksi tien sorastamisesta tai johdon korjaamisesta.

Virhe 4 – Rasitetyypin virheellinen valinta tai epäselvä kuvaus. Maakaaren 14 luvun 1 §:n mukaisista rasitetyypeistä on valittava oikea. Epäsopivan rasitetyypin valinta voi johtaa siihen, ettei sopimusta voida kirjata kiinteistörekisteriin toivotulla tavalla tai rasite ei kata kaikkia tarvittavia käyttötarkoituksia.

Virhe 5 – Kaikkien omistajien allekirjoitusten puuttuminen. Rasitesopimus on allekirjoitettava kaikkien asianosaisten kiinteistöjen omistajien toimesta. Yhteisomistuksessa olevan kiinteistön tapauksessa kaikkien yhteisomistajien suostumus on saatava eräistä yhteisomistussuhteista annetun lain (180/1958) mukaisesti. Yhden allekirjoituksen puuttuminen tekee sopimuksen kirjaamisen mahdottomaksi Maanmittauslaitoksessa.

Virhe 6 – Rasitekorvauksen sopimatta jättäminen. Vaikka vapaaehtoisessa rasitteessa korvaus voidaan sopia nollaksi tai symboliseksi, on suositeltavaa kirjata nimenomainen maininta siitä, ettei korvausta makseta, tai sopia konkreettinen korvausmäärä. Epäselvyys korvausasiasta voi johtaa riitaan myöhemmin, erityisesti jos rasitetun kiinteistön omistaja myöhemmin väittää, ettei hän olisi suostunut rasitteeseen ilman korvausta. Käräjäoikeus ratkaisee korvausriidat vahingonkorvauslain (412/1974) periaatteiden mukaisesti.