Invoice Finland

An Invoice in Finland (lasku) is a commercial document by which a seller charges a buyer for goods or services, satisfying the mandatory invoice particulars required by section 209 e of the Value Added Tax Act (Arvonlisäverolaki 1501/1993) and the voucher requirements of the Accounting Act (Kirjanpitolaki 1336/1997). It must include the seller's business identity code (Y-tunnus) and VAT number, the invoice number and date, a description of the goods or services, the taxable amount, the VAT rate and amount, and the total payable.

Lasku Suomessa tarvitaan aina, kun arvonlisäverovelvollinen myyjä myy tavaroita tai palveluita toiselle elinkeinonharjoittajalle tai oikeushenkilölle. Laskutusvelvollisuus perustuu arvonlisäverolain (1501/1993) 209 b §:ään, ja lasku on samalla kirjanpitolain (1336/1997) edellyttämä tosite.

Yritysten välinen tavarakauppa. Kun yritys myy tavaroita toiselle yritykselle, sen on annettava arvonlisäverolain (1501/1993) 209 e §:n mukainen lasku pakollisine merkintöineen. Lasku toimii ostajan vähennysoikeuden perusteena: ostaja voi vähentää laskun arvonlisäveron omassa arvonlisäverotuksessaan vain, jos lasku täyttää lain laskumerkintävaatimukset. Puutteellinen lasku voi estää ostajan vähennysoikeuden ja aiheuttaa veroriskin.

Palveluiden laskutus ja asiantuntijatyö. Konsultit, suunnittelijat, kirjanpitäjät, asianajajat ja muut palveluntarjoajat laskuttavat asiakkaitaan suoritetuista palveluista. Laskussa on ilmoitettava palveluiden laajuus ja laji sekä suorituspäivä arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Tuntiperusteisessa laskutuksessa erittely tuntien määrästä ja tuntihinnasta on tavanomaista ja selventää laskutusta.

Verkkokauppa ja kuluttajamyynti. Verkkokaupat ja vähittäismyyjät, jotka myyvät kuluttajille, antavat laskun tai kuitin. Kuluttajakaupassa laskumerkintävaatimukset ovat kevyemmät kuin yritystenvälisessä kaupassa, mutta arvonlisäveron erittely ja myyjän tiedot ovat tarpeen. Etämyynnissä sovelletaan lisäksi kuluttajansuojalain (38/1978) 6 luvun säännöksiä.

Kevytyrittäjät ja toiminimet. Toiminimellä toimivat ammatinharjoittajat, freelancerit ja kevytyrittäjät laskuttavat asiakkaitaan suoritetusta työstä. Arvonlisäverovelvollisuuden alaraja on 20 000 euron liikevaihto tilikaudessa; tämän rajan alittavat voivat hakeutua arvonlisäverovelvollisten rekisteriin vapaaehtoisesti. Arvonlisäverovelvollisen on merkittävä lasku ALV-numerolla ja arvonlisäveroerittelyllä.

Käännetyn verovelvollisuuden tilanteet. Rakennusalalla ja tietyissä muissa tilanteissa sovelletaan käännettyä verovelvollisuutta, jolloin ostaja tilittää arvonlisäveron myyjän sijaan. Tällöin laskussa ei merkitä arvonlisäveroa, vaan merkintä ”käännetty verovelvollisuus” ja viittaus arvonlisäverolain (1501/1993) 8 c §:ään. Ostajan Y-tunnus on tällöin erityisen tärkeä laskumerkintä.

Yhteisömyynti EU-maihin. Kun suomalainen yritys myy tavaroita tai palveluita toiseen EU-maahan arvonlisäverovelvolliselle ostajalle, sovelletaan yhteisömyyntiä, joka on Suomessa veroton. Laskussa merkitään sekä myyjän että ostajan ALV-numerot ja merkintä yhteisömyynnistä. Myynti ilmoitetaan arvonlisäveroilmoituksessa ja yhteenvetoilmoituksessa Verohallinnolle.

Laskutus saatavan perinnän pohjana. Lasku toimii perinnän perustana, kun maksu viivästyy. Maksamattomasta laskusta lähetetään ensin maksumuistutus, sitten maksuvaatimus saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) mukaisesti. Lasku on todiste saatavasta käräjäoikeudessa ja ulosotossa, joten sen tulee olla huolellisesti laadittu ja arkistoitu.

Kirjanpito ja tilintarkastus. Jokainen lasku on kirjanpitolain (1336/1997) mukainen tosite, joka on säilytettävä. Tositteet on säilytettävä kirjanpitolain mukaisesti vähintään kuusi vuotta tilikauden päättymisestä. Tilintarkastuksessa ja Verohallinnon tarkastuksessa laskut toimivat liiketapahtumien todisteina, joten niiden tulee täyttää lain muotovaatimukset.

Arvonlisäverolain (1501/1993) 209 e §:n mukainen Lasku Suomessa sisältää seuraavat keskeiset osatekijät täyttääkseen pakolliset laskumerkintävaatimukset ja kirjanpitolain (1336/1997) tositevaatimukset.

Laskun antamispäivä ja numero. Laskussa on oltava laskun antamispäivä (muoto PP.KK.VVVV) ja juokseva yksilöllinen tunniste eli laskun numero arvonlisäverolain (1501/1993) 209 e §:n mukaisesti. Laskun numeron tulee perustua yhteen tai useampaan sarjaan, ja sen on yksilöitävä lasku yksiselitteisesti. Juokseva numerointi mahdollistaa laskujen jäljitettävyyden kirjanpidossa ja estää laskujen kaksoiskirjauksen.

Myyjän tiedot ja arvonlisäverotunniste. Laskussa on oltava myyjän nimi ja osoite sekä myyjän arvonlisäverotunniste (ALV-numero) arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Suomalainen ALV-numero muodostuu kirjaimista FI ja Y-tunnuksesta ilman väliviivaa, esimerkiksi FI12345678. Y-tunnus muodossa NNNNNNN-N PRH:n kaupparekisteristä on myös ilmoitettava. Nämä tiedot yksilöivät myyjän ja mahdollistavat ostajan vähennysoikeuden.

Ostajan tiedot. Laskussa on oltava ostajan nimi ja osoite arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Yritysasiakkaalla ilmoitetaan myös Y-tunnus, joka on erityisen tärkeä käännetyn verovelvollisuuden ja yhteisömyynnin tilanteissa. Oikeat ostajatiedot ovat välttämättömät laskun kohdistamiseksi ja maksun seurannaksi.

Tavaroiden tai palveluiden kuvaus. Laskussa on oltava myytyjen tavaroiden määrä ja laji tai palveluiden laajuus ja laji arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Kuvauksen tulee olla riittävän yksilöity, jotta liiketapahtuma voidaan tunnistaa. Tuntiperusteisessa palvelussa erittely tuntimäärästä ja yksikköhinnasta selventää laskutusta ja vähentää riitoja.

Toimituspäivä tai suorituspäivä. Laskussa on oltava tavaroiden toimituspäivä tai palveluiden suorituspäivä arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti, jos se poikkeaa laskun antamispäivästä. Toimituspäivä määrää arvonlisäveron suorittamisvelvollisuuden ajankohdan ja on tärkeä kohdistettaessa myynti oikealle verokaudelle.

Veron peruste, verokanta ja veron määrä. Laskussa on oltava veron peruste verokannoittain, sovellettava verokanta ja suoritettavan arvonlisäveron määrä arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Suomessa yleinen verokanta on 25,5 prosenttia; alennetut verokannat ovat 14 prosenttia ja 10 prosenttia. Jos lasku sisältää eri verokannan alaisia eriä, kukin verokanta erittelyineen on ilmoitettava erikseen. Veron peruste on arvonlisäveroton määrä, ja loppusumma on veron peruste lisättynä arvonlisäverolla.

Maksuehto ja maksutiedot. Laskussa ilmoitetaan maksuehto, tavanomaisesti 14 päivää netto Suomessa, sekä myyjän tilinumero (IBAN) ja viitenumero maksun kohdistamiseksi. Yritysten välisessä kaupassa maksuaika on enintään 30 päivää maksuehtolain (30/2013) mukaisesti, ellei pidemmästä ole nimenomaisesti sovittu. Suomalainen IBAN alkaa kirjaimilla FI ja sisältää 18 merkkiä. Nämä tiedot täydentävät forms-legal.com -kirjaston malleja suomalaiseen laskutukseen.

Viivästyskorko ja perintäkulut. Laskussa ilmoitetaan viivästyskorko maksun laiminlyönnistä korkolain (633/1982) 4 §:n mukaisesti (viitekorko + 7 prosenttiyksikköä), ja yritysten välisessä kaupassa 8 prosenttiyksikköä korkolain 4 a §:n mukaisesti. Maksun laiminlyönnistä peritään lisäksi perintäkulut saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) mukaisesti. Viivästyskoron ja perintäkulujen maininta laskussa selkeyttää maksun laiminlyönnin seuraamukset.

Erityismerkinnät. Verottomassa myynnissä laskussa on oltava merkintä verottomuuden perusteesta arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Käännetyssä verovelvollisuudessa merkitään ”käännetty verovelvollisuus” ja viittaus lain 8 c §:ään. Yhteisömyynnissä merkitään molempien osapuolten ALV-numerot ja viittaus yhteisömyyntiin. Marginaaliverotusmenettelyssä merkitään asianmukainen menettelymaininta.

Kirjanpidollinen säilytys. Lasku on kirjanpitolain (1336/1997) mukainen tosite, joka on säilytettävä vähintään kuusi vuotta tilikauden päättymisestä. Sähköinen lasku (verkkolasku) on yhtä pätevä kuin paperilasku, ja verkkolaskuosoite (OVT-tunnus tai verkkolaskuosoite) on tarpeen sähköisessä laskutuksessa. Säilytysvelvollisuus koskee sekä myyjää että ostajaa.

Lasku Suomessa täytetään oikein noudattamalla seuraavia vaiheita järjestelmällisesti, jotta lasku täyttää arvonlisäverolain (1501/1993) 209 e §:n laskumerkintävaatimukset ja kirjanpitolain (1336/1997) tositevaatimukset.

Vaihe 1 — Täytä myyjän tiedot. Ilmoita myyjän nimi tai toiminimi sellaisena kuin se on rekisteröity PRH:n kaupparekisteriin, täydellinen osoite, Y-tunnus muodossa NNNNNNN-N ja arvonlisäverotunniste (ALV-numero) muodossa FI ja Y-tunnus ilman väliviivaa. Ilmoita myös tilinumero (IBAN) maksua varten. Nämä ovat pakollisia laskumerkintöjä arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti ja mahdollistavat ostajan vähennysoikeuden.

Vaihe 2 — Täytä ostajan tiedot. Ilmoita ostajan nimi tai toiminimi ja täydellinen osoite. Yritysasiakkaalla ilmoita Y-tunnus, joka on erityisen tärkeä käännetyn verovelvollisuuden ja yhteisömyynnin tilanteissa. Kuluttaja-asiakkaalla Y-tunnus jätetään tyhjäksi. Oikeat ostajatiedot ovat välttämättömät laskun kohdistamiseksi.

Vaihe 3 — Anna laskun numero ja päivämäärät. Anna laskulle juokseva yksilöllinen numero (esimerkiksi 2026-0142) arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Ilmoita laskun antamispäivä (muoto PP.KK.VVVV) ja tavaroiden toimituspäivä tai palveluiden suorituspäivä, jos se poikkeaa laskun antamispäivästä. Toimituspäivä määrää arvonlisäveron kohdistuksen oikealle verokaudelle.

Vaihe 4 — Aseta maksuehto ja viitenumero. Ilmoita maksuehto, tavanomaisesti 14 päivää netto. Yritysten välisessä kaupassa maksuaika on enintään 30 päivää maksuehtolain (30/2013) mukaisesti, ellei pidemmästä ole nimenomaisesti sovittu. Lisää viitenumero, joka lasketaan laskun numerosta tarkistusmerkillä ja mahdollistaa maksun automaattisen kohdistamisen myyjän kirjanpidossa.

Vaihe 5 — Erittele tuotteet tai palvelut. Kuvaa myytyjen tavaroiden määrä ja laji tai palveluiden laajuus ja laji riittävän yksilöidysti arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Tuntiperusteisessa palvelussa ilmoita tuntimäärä ja yksikköhinta, esimerkiksi 40 tuntia á 85,00 EUR. Yksilöity erittely selventää laskutusta ja vähentää riitoja.

Vaihe 6 — Laske veron peruste. Ilmoita arvonlisäveroton kokonaismäärä (veron peruste) euroina, esimerkiksi 3 400,00 EUR. Jos lasku sisältää eri verokannan alaisia eriä, erittele kukin verokanta ja sen veron peruste erikseen arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti.

Vaihe 7 — Valitse arvonlisäverokanta. Valitse oikea arvonlisäverokanta: yleinen 25,5 prosenttia useimmille tavaroille ja palveluille, 14 prosenttia elintarvikkeille ja ravintolapalveluille, 10 prosenttia kirjoille, lääkkeille, liikuntapalveluille ja henkilökuljetuksille, tai 0 prosenttia viennissä ja käännetyssä verovelvollisuudessa. Verokannan valinta on myyjän vastuulla arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti.

Vaihe 8 — Laske arvonlisäveron määrä ja loppusumma. Laske suoritettavan arvonlisäveron määrä kertomalla veron peruste verokannalla; esimerkiksi 3 400,00 EUR × 25,5 % = 867,00 EUR. Laske loppusumma lisäämällä arvonlisävero veron perusteeseen; esimerkiksi 3 400,00 + 867,00 = 4 267,00 EUR. Loppusumma on maksettava kokonaismäärä sisältäen arvonlisäveron.

Vaihe 9 — Ilmoita viivästyskorko ja erityismerkinnät. Ilmoita viivästyskorko maksun laiminlyönnistä korkolain (633/1982) 4 §:n mukaisesti (viitekorko + 7 prosenttiyksikköä); yritysten välisessä kaupassa 8 prosenttiyksikköä korkolain 4 a §:n mukaisesti. Verottomassa myynnissä lisää merkintä verottomuuden perusteesta; käännetyssä verovelvollisuudessa merkintä ”käännetty verovelvollisuus” ja viittaus lain 8 c §:ään.

Vaihe 10 — Tarkista, lähetä ja arkistoi. Tarkista, että kaikki pakolliset laskumerkinnät arvonlisäverolain (1501/1993) 209 e §:n mukaisesti ovat mukana. Lähetä lasku ostajalle joko paperilla tai sähköisenä verkkolaskuna verkkolaskuosoitteeseen. Arkistoi lasku kirjanpitolain (1336/1997) mukaisesti tositteena vähintään kuusi vuotta tilikauden päättymisestä. Säilytysvelvollisuus koskee sekä myyjää että ostajaa.

Lasku Suomessa kuuluu arvonlisäverolain (1501/1993), kirjanpitolain (1336/1997) ja korkolain (633/1982) sääntelyn piiriin, joka määrää laskun pakolliset merkinnät ja sen kirjanpidollisen käsittelyn.

Arvonlisäverolaki (1501/1993) laskutusvelvollisuuden perustana. Arvonlisäverovelvollisen myyjän on annettava lasku arvonlisäverolain 209 b §:n mukaisesti, kun myynti tapahtuu toiselle elinkeinonharjoittajalle tai oikeushenkilölle. Laskun pakolliset merkinnät on säädetty lain 209 e §:ssä: laskun antamispäivä, juokseva tunniste, myyjän arvonlisäverotunniste, myyjän ja ostajan nimi ja osoite, tavaroiden tai palveluiden kuvaus, toimitus- tai suorituspäivä, veron peruste verokannoittain, verokanta ja veron määrä. Puutteellinen lasku voi estää ostajan vähennysoikeuden ja aiheuttaa veroriskin.

Arvonlisäverokannat arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Suomessa yleinen arvonlisäverokanta on 25,5 prosenttia. Alennettua 14 prosentin verokantaa sovelletaan elintarvikkeisiin, ravintola- ja ateriapalveluihin sekä rehuun. Alennettua 10 prosentin verokantaa sovelletaan kirjoihin, lääkkeisiin, liikuntapalveluihin, henkilökuljetuksiin ja majoituspalveluihin. Nollaverokantaa sovelletaan vientiin ja tiettyyn verovapaaseen myyntiin. Oikean verokannan soveltaminen on myyjän vastuulla, ja virheellinen verokanta voi johtaa veronoikaisuun ja veronkorotukseen.

Kevennetyt laskumerkinnät arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Vähäisissä, enintään 400 euron laskuissa ja tietyissä vähittäiskaupan tilanteissa voidaan soveltaa kevennettyjä laskumerkintöjä arvonlisäverolain 209 f §:n mukaisesti. Tällöin riittävät myyjän nimi ja Y-tunnus, laskun antamispäivä, tavaroiden tai palveluiden laji sekä suoritettavan veron määrä verokannoittain. Kuluttajakaupassa sovelletaan kevyempiä vaatimuksia kuin yritystenvälisessä kaupassa.

Kirjanpitolaki (1336/1997) tositevaatimuksena. Kirjanpitolain mukaan jokaisen liiketapahtuman on perustuttava päivättyyn ja numeroituun tositteeseen. Lasku toimii tällaisena tositteena sekä myyjän että ostajan kirjanpidossa. Tositteen on todennettava liiketapahtuma, ja sen on oltava selkeä ja yksilöity. Lasku on säilytettävä kirjanpitolain mukaisesti vähintään kuusi vuotta sen tilikauden päättymisestä, jonka aikana liiketapahtuma kirjattiin.

Korkolaki (633/1982) viivästyskorkona. Maksun viivästyessä myyjällä on oikeus viivästyskorkoon korkolain 4 §:n mukaisesti, joka on Euroopan keskuspankin viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Yritysten välisessä kaupassa viivästyskorko on viitekorko lisättynä 8 prosenttiyksiköllä korkolain 4 a §:n mukaisesti. Suomen Pankki julkaisee viitekoron puolivuosittain. Viivästyskorko lasketaan maksamattomalle määrälle eräpäivästä maksuun saakka.

Maksuehtolaki (30/2013) maksuaikana. Laki kaupallisten sopimusten maksuehdoista (30/2013) rajoittaa maksuajan yritysten välisessä kaupassa enintään 30 päivään, ellei pidemmästä maksuajasta ole nimenomaisesti sovittu. Kun velallisena on viranomainen, maksuaika on enintään 30 päivää. Laki panee täytäntöön EU:n maksuviivästysdirektiivin ja suojaa erityisesti pieniä yrityksiä kohtuuttoman pitkiltä maksuajoilta.

Laki saatavien perinnästä (513/1999) perintäkuluina. Maksun laiminlyönnistä myyjällä on oikeus perintäkuluihin saatavien perinnästä annetun lain mukaisesti kirjallisen maksumuistutuksen jälkeen. Kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismäärät on säädetty lain 10 a–10 c §:ssä. Perinnässä on noudatettava hyvää perintätapaa lain 4 §:n mukaisesti. Maksumuistutus ja maksuvaatimus aiheuttavat kuluja lain mukaisten taulukoiden mukaisesti.

Verkkolaskutus ja sähköinen lasku. Laki hankintayksiköiden ja elinkeinonharjoittajien sähköisestä laskutuksesta (241/2019) edellyttää, että viranomaisille ja tietyille toimijoille lähetettävät laskut ovat sähköisiä verkkolaskuja. Verkkolaskun on täytettävä eurooppalainen verkkolaskustandardi. Sähköinen lasku on yhtä pätevä kuin paperilasku arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti, kunhan laskun alkuperän aitous ja sisällön muuttumattomuus voidaan varmistaa.

Käännetty verovelvollisuus ja yhteisömyynti. Rakennusalan käännetyssä verovelvollisuudessa arvonlisäverolain (1501/1993) 8 c §:n mukaisesti ostaja tilittää arvonlisäveron, ja laskuun merkitään ”käännetty verovelvollisuus”. Yhteisömyynnissä toiseen EU-maahan arvonlisäverovelvolliselle ostajalle myynti on veroton, ja laskuun merkitään molempien osapuolten ALV-numerot. Myynti ilmoitetaan arvonlisäveroilmoituksessa ja yhteenvetoilmoituksessa Verohallinnolle.

Tavanomaiset virheet Lasku Suomessa laadinnassa voivat estää ostajan vähennysoikeuden, aiheuttaa veroriskin tai vaikeuttaa maksun saamista.

Virhe 1 — Puuttuva tai virheellinen arvonlisäverotunniste. Lasku ilman myyjän arvonlisäverotunnistetta (ALV-numero) tai virheellisellä numerolla ei täytä arvonlisäverolain (1501/1993) 209 e §:n vaatimuksia. Tämä voi estää ostajan vähennysoikeuden ja aiheuttaa veroriskin molemmille osapuolille. Ratkaisu: ilmoita myyjän ALV-numero muodossa FI ja Y-tunnus ilman väliviivaa; tarkista Y-tunnus PRH:n kaupparekisteristä ja ALV-rekisteröinti Verohallinnon YTJ-palvelusta.

Virhe 2 — Puuttuva tai ei-juokseva laskun numero. Lasku ilman yksilöllistä juoksevaa numeroa rikkoo arvonlisäverolain (1501/1993) laskumerkintävaatimuksia ja vaikeuttaa laskun jäljitettävyyttä kirjanpidossa. Saman numeron käyttö kahdessa laskussa aiheuttaa kaksoiskirjauksen riskin. Ratkaisu: anna jokaiselle laskulle yksilöllinen juokseva numero yhdestä tai useammasta sarjasta; älä käytä samaa numeroa kahdesti.

Virhe 3 — Väärä arvonlisäverokanta. Väärän verokannan soveltaminen, esimerkiksi yleisen 25,5 prosentin verokannan soveltaminen alennetun 14 tai 10 prosentin verokannan alaiseen tuotteeseen, johtaa virheelliseen veron määrään. Tämä voi johtaa veronoikaisuun ja veronkorotukseen arvonlisäverolain (1501/1993) mukaisesti. Ratkaisu: selvitä oikea verokanta tuotteelle tai palvelulle arvonlisäverolain mukaisesti; erittele eri verokannan alaiset erät erikseen.

Virhe 4 — Puuttuva veroerittely. Lasku, joka ilmoittaa vain loppusumman ilman veron perustetta, verokantaa ja veron määrää, rikkoo arvonlisäverolain (1501/1993) 209 e §:ää ja estää ostajan vähennysoikeuden. Ratkaisu: erittele veron peruste (veroton määrä), sovellettava verokanta ja suoritettavan arvonlisäveron määrä erikseen; ilmoita loppusumma veron perusteena lisättynä arvonlisäverolla.

Virhe 5 — Puuttuva toimitus- tai suorituspäivä. Lasku ilman tavaroiden toimituspäivää tai palveluiden suorituspäivää rikkoo arvonlisäverolain (1501/1993) laskumerkintävaatimuksia ja vaikeuttaa myynnin kohdistamista oikealle verokaudelle. Ratkaisu: ilmoita toimituspäivä tai suorituspäivä aina, kun se poikkeaa laskun antamispäivästä; toimituspäivä määrää arvonlisäveron suorittamisvelvollisuuden ajankohdan.

Virhe 6 — Liian pitkä maksuaika yritystenvälisessä kaupassa. Yli 30 päivän maksuajan asettaminen ilman nimenomaista sopimusta rikkoo maksuehtolakia (30/2013), joka rajoittaa maksuajan enintään 30 päivään. Ratkaisu: käytä tavanomaista 14 päivän maksuehtoa tai enintään 30 päivää; pidemmästä maksuajasta on sovittava nimenomaisesti, eikä se saa olla kohtuuton velkojaa kohtaan.

Virhe 7 — Puuttuva viitenumero tai virheellinen IBAN. Lasku ilman viitenumeroa vaikeuttaa maksun kohdistamista myyjän kirjanpidossa ja lisää virheiden riskiä. Virheellinen IBAN estää maksun perille pääsyn. Ratkaisu: lisää viitenumero, joka lasketaan laskun numerosta tarkistusmerkillä; tarkista, että IBAN alkaa kirjaimilla FI ja sisältää 18 merkkiä.

Virhe 8 — Käännetyn verovelvollisuuden virheellinen käsittely. Rakennusalalla arvonlisäveron merkitseminen laskuun käännetyn verovelvollisuuden tilanteessa on virhe; ostaja tilittää tällöin veron arvonlisäverolain (1501/1993) 8 c §:n mukaisesti. Ratkaisu: käännetyn verovelvollisuuden tilanteessa älä merkitse arvonlisäveroa, vaan merkintä ”käännetty verovelvollisuus” ja viittaus lain 8 c §:ään; ilmoita ostajan Y-tunnus.

Virhe 9 — Tositteen säilyttämättä jättäminen. Laskun hävittäminen tai säilyttämättä jättäminen rikkoo kirjanpitolain (1336/1997) tositteiden säilytysvelvollisuutta, joka on vähintään kuusi vuotta tilikauden päättymisestä. Tämä voi johtaa ongelmiin Verohallinnon tarkastuksessa. Ratkaisu: arkistoi jokainen lasku tositteena; sähköiset laskut säilytetään sähköisessä muodossa varmistaen alkuperän aitouden ja sisällön muuttumattomuuden.

Virhe 10 — Viivästyskoron ja perintäkulujen mainitsematta jättäminen. Lasku, joka ei mainitse viivästyskorkoa eikä perintäkuluja, ei estä niiden perimistä, mutta selkeä maininta tehostaa perintää ja selventää maksun laiminlyönnin seuraamukset ostajalle. Ratkaisu: ilmoita viivästyskorko korkolain (633/1982) 4 §:n mukaisesti (viitekorko + 7 prosenttiyksikköä) ja yritysten välisessä kaupassa 8 prosenttiyksikköä korkolain 4 a §:n mukaisesti; mainitse perintäkulut saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) mukaisesti.