Yleisvaltakirja

Yleisvaltakirja Suomessa on oikeustoimilain (228/1929) 2 luvun mukainen kirjallinen valtuutus, jolla päämies eli valtuuttaja oikeuttaa asiamiehen eli valtuutetun toimimaan puolestaan kaikissa tai laajasti määritellyissä asioissa. Toisin kuin erityisvaltakirja, joka rajataan tiettyyn tehtavaan, yleisvaltakirja antaa valtuutetulle laajan toimivallan useilla eri osa-alueilla samanaikaisesti.

Yleisvaltakirja on erityisen hyödyllinen tilanteissa, joissa valtuuttaja tarvitsee kattavaa avustusta useiden asioiden hoitamisessa. Pankkiasioista, verotuksesta, kiinteistökaupoista ja sopimusten tekemisesta voidaan sopia kerralla yhdessä asiakirjassa, jolloin valtuutettu voi toimia kokonaisvaltaisesti valtuuttajan eduksi ilman tarvetta erikseen pyytää kutakin yksittäistä valtakirjaa.

Oikeustoimilain (228/1929) 10 pykälän mukaisesti valtuutus syntyy, kun valtuuttaja antaa valtuutetulle toimivallan tehdä oikeustoimia puolestaan. Valtuutetun valtuuttajan nimissa tekema oikeustoimi sitoo valtuuttajaa suhteessa sivullisiin, jos valtuutettu on toiminut toimivaltansa rajoissa. Sivullinen, jolle valtuutettu esittaa yleisvaltakirjan, voi luottaa siihen, että valtuutetulla on valtakirjan osoittama toimivalta.

Yleisvaltakirja eroaa edunvalvontavaltuutuksesta kahdella tavalla. Ensinnäkään yleisvaltakirja ei tule voimaan automaattisesti, jos valtuuttaja menettää toimintakykynsä — se lakkaa pääsääntöisesti sitä koskevasta säännöksestä. Varautuminen toimintakyvyttomyyteen edellyttää erillistä edunvalvontavaltuutusta laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti, jonka Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa. Toiseksi edunvalvontavaltuutus vaatii aina kahden esteettömän todistajan vahvistuksen, kun taas yleisvaltakirjassa todistajat ovat suositeltavia mutta eivät pakollisia.

Laajuuden vuoksi yleisvaltakirja on huolella laadittava asiakirja. Oikeustoimilain (228/1929) 11 pykälän mukaan valtuutettu ei saa ylittää toimivaltaansa, ja jos hän tekee oikeustoimen rajojensa ulkopuolella, se ei sido valtuuttajaa, ellei tämä hyväksy sitä jalkikäteen. Sita suurempi tarve on määritellä toimivalta-alueet ja rajoitukset tarkasti jo valtuutusta laadittaessa.

Suomessa yleisvaltakirja on yleinen esimerkiksi ikääntyvien vanhempien asioiden hoitoon, ulkomaanmatkoille lähtevien henkiloiden asioiden organisointiin ja yrittäjien sijaisjärjestelyihin. Tietyt oikeustoimet, kuten kiinteiston kauppa maakaaren nojalla, edellyttävät kuitenkin aina kiinteiston yksilöivän erityisvaltakirjan, joten yleisvaltakirja ei korvaa kaikkia asioita. Hyvassa yleisvaltakirjassa määritellään selkeast, mitka asiakokonaisuudet kuuluvat valtuutuksen piiriin ja mitkä on rajattu ulkopuolelle.

Yleisvaltakirjan merkitys ikääntyvien henkiloiden arjessa on Suomessa erityisen suuri. Digi- ja väestötietovirasto (DVV) ja Kela tilastoivat vuosittain tuhansia asiamiehiä, jotka toimivat läheisensä puolesta. Yleisvaltakirja on nopea ja joustava keino jarjestaa tuki laheiselleen ilman edunvalvontajärjestelyta tai holhoustoimilain mukaista edunvalvontaa, joka olisi raskaampaa. Oikeustoimilain (228/1929) 10 pykälän mukainen yleisvaltakirja astuu voimaan heti allekirjoituksesta, kun taas holhoustoimilain (442/1999) mukainen edunvalvonta edellyttää tuomioistuimen tai Digi- ja väestötietoviraston paatosta.

Yleisvaltakirja Suomessa tarvitaan tilanteissa, joissa henkilö haluaa valtuuttaa asiamiehen hoitamaan useita eri asiakokonaisuuksia samanaikaisesti oikeustoimilain (228/1929) 2 luvun mukaisesti. Seuraavat esimerkit ovat tyypillisimpiä käyttötilanteita.

Ikääntyvien henkiloiden asioiden hoito. Kun ikaantyva henkilö kokee arjesta selviämisen vaikeutuneen mutta on vielä toimintakykyinen, yleisvaltakirjalla voidaan valtuuttaa aikuinen lapsi tai muu luotettu henkilö hoitamaan pankkiasioita, Kelan etuusasioita, Verohallinnon veroasioita ja muita juoksevia asioita. Tämä on erilainen tilanne kuin edunvalvontavaltuutus: yleisvaltakirja on voimassa heti, kun valtuuttaja on edelleen toimintakykyinen ja henkisesti vielä vireassa, mutta tarvitsee kaytannollistä apua.

Pitkäkestoinen ulkomaanmatka tai työkomennukselle lähteminen. Henkilö, joka muuttaa pitkaksi aikaa ulkomaille tai lahtyy työkomennukselle, voi yleisvaltakirjalla valtuuttaa asiamiehen hoitamaan kaikkia Suomessa olevia asioitaan: pankkitileja, vuokra-asunnon asioita, vakuutuksia, veroilmoitusten tekemista Verohallinnolle ja sopimusten allekirjoittamista. Maaraaikainen yleisvaltakirja, joka on voimassa poissaolon ajan, on hyva ratkaisu tällaisessa tilanteessa.

Yrittäjän tai yhtion johdon sijaisjärjestelyt. Pienyrittäjä tai toimitusjohtaja, joka lahtyy sairauslomalle tai lomalle, voi yleisvaltakirjalla valtuuttaa asiamiehen tai työntekijän hoitamaan yrityksensä tai oman omaisuutensa asioita. Yritystoimintaan liittyvissa asioissa käytetään myös prokuralain mukaista prokuraa, joka rekisteroidaan Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin.

Sairastuminen tai toimenpiteen jälkeen. Kirurgisen toimenpiteen tai vakavan sairauden jälkeen henkilö voi tarvita pitkäkestoista apua asioiden hoitoon. Yleisvaltakirja mahdollistaa asiamiehen toiminnan kaikilla tarvittavilla osa-alueilla, kunhan valtuuttaja kykenee edelleen päättämään asioistaan. Jos toimintakyky voi heikentyä pysyvasti, kannattaa harkita edunvalvontavaltuutusta.

Perinnonjako ja kuolinpesä. Kuolinpesan osakas voi yleisvaltakirjalla valtuuttaa toisen osakkaan tai asiamiehen edustamaan itseaan perunkirjoituksessa ja perinnonjaossa. Valtuutettu voi allekirjoittaa perunkirjoitukseen liittyvät asiakirjat ja osallistua perinnonjakoneuvotteluihin valtuuttajan puolesta.

Vakuutusasiat ja vahingonkorvaukset. Henkilö, joka tarvitsee apua vakuutusyhtion kanssa asioimisessa, korvausten hakemisessa tai vakuutussopimuksen muuttamisessa, voi yleisvaltakirjalla oikeuttaa asiamiehen hoitamaan nama asiat. Vakuutusyhtiö vaatii yleensä kirjallisen valtakirjan ennen kuin se antaa tietoja tai tekee muutoksia sopimukseen.

Viranomaisasioinnin kokonaisuus. Digi- ja väestötietovirasto (DVV), Kela, Verohallinto, Maanmittauslaitos ja Traficom ovat viranomaisia, jotka edellyttävät asiamiehelta valtakirjaa tai muuta selvitysta toimivallasta. Yleisvaltakirja, joka kattaa kaiken viranomaisasioinnin, poistaa tarpeen antaa useita erillisia valtakirjoja samalle valtuutetulle.

Liiketoiminnan laajentumistarpeet. Yrityksen kasvaessa johto tarvitsee usein nopeasti lisää toimivaltaa sopimusten solmimiseen tai pankkiasioihin. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) pitää kaupparekisteria, johon on merkitty yritysten edustusoikeudet, mutta henkilökohtainen yleisvaltakirja on nopein tapa hoitaa yksityishenkilön asioita laajasti useilla osa-alueilla samanaikaisesti oikeustoimilain (228/1929) perusteella.

Paatevassa Yleisvaltakirjassa Suomessa tulee olla seuraavat osat, jotta se täyttää oikeustoimilain (228/1929) 2 luvun vaatimukset ja toimii tehokkaana valtuutuksena suhteessa sivullisiin.

Valtuuttajan tunnistetiedot. Koko nimi väestötietojärjestelmän mukaisesti, henkilotunnus muodossa PPKKVV-NNNN ja vakituinen kotiosoite. Tarkat tiedot ovat välttämättömiä, jotta pankki, viranomainen tai kauppakumppani voi yhdistaa valtakirjan oikeaan henkiloon. Puhelinnumero on suositeltava lisäksi.

Valtuutetun tunnistetiedot. Asiamiehen koko nimi, henkilotunnus ja yhteystiedot. Suhde valtuuttajaan — esimerkiksi puoliso, aikuinen lapsi tai luotettava ystava — voi helpottaa sivullisen luottamusta. Valtuutettu edustaa valtuuttajaa suhteessa sivullisiin oikeustoimilain (228/1929) 10 pykälän mukaisesti.

Toimivalta-alueet. Yleisvaltakirja kattaa valtuuttajan valitsemat asiakokonaisuudet. Tyypillisia osa-alueita ovat pankkiasiat ja taloudenhallinta (tilien kaytto, laskujen maksaminen, lainahakemusten tekeminen), kiinteistö- ja asuntoasiat, viranomaisasiointi (Verohallinto, Kela, DVV, Maanmittauslaitos, Traficom) sekä sopimusten tekeminen ja allekirjoittaminen. Mitä tarkemmin toimivalta-alueet on kuvattu, sitä helpommin sivullinen hyvaksyy valtakirjan.

Rajoitukset ja erityisehdot. Mahdolliset rajoitukset — esimerkiksi vahimmaiskauppahinta kiinteistökaupoissa, kielto lahjoittaa omaisuutta tai vaatimus valtuuttajan kirjallisesta suostumuksesta tiettyihin suuriin toimiin — suojaavat valtuuttajaa valtuutetun toimivallan ylityksilta oikeustoimilain (228/1929) 11 pykälän mukaisesti. Rajoitusten kirjaaminen on erittain suositeltavaa laajassa yleisvaltakirjassa.

Eturistiriidan kielto. Määräys siitä, ettei valtuutettu saa ilman valtuuttajan erillista kirjallista suostumusta tehdä oikeustointa, jossa hän itse, hänen puolisonsa tai muu hänelle läheinen henkilö on vastapuolena. Tämä estää oikeustoimilain (228/1929) 11 pykälän mukaisen kaksoisedukset aiheuttaman eturistiriidan.

Voimassaoloaika. Toistaiseksi voimassa oleva yleisvaltakirja sopii jatkuvaan asioiden hoitoon; määräaikainen valtakirja, joka päättyy tiettyna paivana muodossa PP.KK.VVVV, on turvallisempi esimerkiksi ulkomaanmatkan tai sairaalajakson ajaksi. Voimassaoloajan maarittely rajoittaa riskia, että yleisvaltakirjaa käytetään väärinkäyttöihin myöhemmin.

Peruuttaminen. Määräys valtuuttajan oikeudesta peruuttaa yleisvaltakirja milloin tahansa ottamalla asiakirja takaisin tai ilmoittamalla peruuttamisesta kirjallisesti valtuutetulle ja kaikille niille sivullisille, joille valtakirja on annettu tiedoksi, oikeustoimilain (228/1929) 12 ja 16 pykälän mukaisesti.

Suhde edunvalvontavaltuutukseen. Maininta siitä, että yleisvaltakirja ei tule voimaan valtuuttajan toimintakyvyttomyyden varalta, jolloin tarvitaan erillinen edunvalvontavaltuutus laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti. Suosittelemme forms-legal.com palvelussa, että toimintakyvyn menettamiseen varaudutaan edunvalvontavaltuutuksella.

Allekirjoitus, paikka ja päivämäärä. Valtuuttajan omakätinen allekirjoitus, allekirjoituspaikkakunta (esimerkiksi Helsinki, Tampere tai Turku) ja päivämäärä muodossa PP.KK.VVVV. Kahden esteettömän todistajan kaytto vahvistaa asiakirjan todistusvoimaa merkittävästi ja helpottaa sen hyvaksymista pankeissa ja viranomaisilla.

Suomen käräjäoikeus, hovioikeus ja korkein oikeus ovat käsite lleet yleisvaltakirjaan liittyvia riitoja, joissa on kyseenalaistettu valtuutetun toimivallan rajat tai valtuuttajan ymmartavaisuus asiakirjan laatimihetkellä. Naiden tapausten opetuksena on, että selkea kirjallinen yleisvaltakirja, joka on laadittu kun valtuuttaja on toimintakykyinen ja ymmärtäväinen, on paras suoja riitoja vastaan. Kahden todistajan kaytto vahvistaa asiakirjan todistusvoimaa erityisesti oikeudellisissa erimielisyyksissä.

Yleisvaltakirja Suomessa täyttäminen oikein edellyttää seuraavia vaiheita ennen asiakirjan luovuttamista valtuutetulle.

Vaihe 1 — Harkitse tarvitaanko yleisvaltakirja vai erityisvaltakirja. Yleisvaltakirja on tarkoituksenmukainen, kun valtuutetun halutaan voivan hoitaa useita eri asiakokonaisuuksia samanaikaisesti. Jos tarvitaan vain yksi valtuutus — esimerkiksi pankkiasioiden hoitoon tai ajoneuvon myyntiin — erityisvaltakirja on turvallisempi vaihtoehto, koska se rajaa toimivallan tarkasti.

Vaihe 2 — Tunnista valtuuttaja. Kirjaa koko nimi väestötietojärjestelmän mukaisesti, henkilotunnus muodossa PPKKVV-NNNN ja vakituinen kotiosoite. Tiedot tulee olla identtiset niiden kanssa, jotka esiintyvat voimassa olevassa henkilöllisyystodistuksessa tai passissa.

Vaihe 3 — Valitse valtuutettu huolella. Yleisvaltakirja antaa valtuutetulle laajan toimivallan, joten valtuutetuksi tulee valita erittain luotettava henkilö. Kirjaa valtuutetun koko nimi, henkilotunnus, osoite ja suhde valtuuttajaan. Valtuutetun on oltava täysivaltainen henkilö, joka ymmartaa vastuunsa.

Vaihe 4 — Määrittele toimivalta-alueet. Merkitse ne osa-alueet, joita yleisvaltakirja kattaa: pankkiasiat, kiinteistö- ja asuntoasiat, viranomaisasiointi, sopimusten tekeminen ja mahdolliset muut asiat. Kirjaa lisätoimivalta-kohtaan asiat, jotka eivät kuulu valmiisiin kategorioihin.

Vaihe 5 — Kirjaa rajoitukset. Laajassa yleisvaltakirjassa rajoitusten kirjaaminen on erittain suositeltavaa. Esimerkiksi kiinteiston kaupassa vahimmaiskauppahinta, kielto lahjoittaa omaisuutta tai vaatimus valtuuttajan erillisestä kirjallisesta suostumuksesta tiettyihin toimiin. Rajoitukset suojaavat valtuuttajaa oikeustoimilain (228/1929) 11 pykälän mukaisesti.

Vaihe 6 — Määrittele voimassaoloaika. Toistaiseksi voimassa oleva valtakirja sopii jatkuvaan asioiden hoitoon. Maaraaikainen valtakirja on turvallisempi, jos valtuutus koskee tiettya ajanjaksoa, esimerkiksi ulkomaanmatkan tai sairauden aikaa. Maaraaikainen valtakirja päättyy automaattisesti, eikä sitä tarvitse erikseen peruuttaa.

Vaihe 7 — Allekirjoita ja harkitse todistajia. Valtuuttaja allekirjoittaa valtakirjan ja merkitsee allekirjoituspaikan (esimerkiksi Helsinki) ja paivamaaran muodossa PP.KK.VVVV. Laajassa yleisvaltakirjassa kahden esteettömän todistajan kaytto on vahvasti suositeltavaa. Todistajien on oltava täysivaltaisia henkiloita, jotka eivät ole valtuuttajan lähiomaisia eivatka itse asioissa osapuolina.

Vaihe 8 — Toimita ja tallenna. Luovuta alkuperäinen yleisvaltakirja valtuutetulle, joka esittaa sen tarvittaessa sivullisille. Säilytä kopio itsellasi. Ilmoita pankeille, Verohallinnolle ja muille tahoille, joissa asioi valtuutettu, valtakirjasta etukäteen. Jos peruutat valtakirjan myöhemmin, ota alkuperäinen takaisin ja ilmoita peruuttamisesta kirjallisesti valtuutetulle ja niille sivullisille, joille valtakirja on annettu tiedoksi, oikeustoimilain (228/1929) 12 ja 16 pykälän mukaisesti.

Yleisvaltakirja Suomessa perustuu oikeustoimilakin (228/1929) 2 lukuun valtuutuksesta sekä erityislakeihin, jotka saantelevat tiettyjä oikeustoimia.

Valtuutuksen syntyminen oikeustoimilain (228/1929) 10 pykälän mukaisesti. Yleisvaltakirjalla annettava valtuutus syntyy, kun valtuuttaja antaa valtuutetulle toimivallan tehdä oikeustoimia puolestaan. Valtakirja on yleisin tapa osoittaa valtuutus sivulliselle. Valtuutetun valtuuttajan nimissa tekema oikeustoimi sitoo valtuuttajaa suhteessa sivulliseen, jos valtuutettu on toiminut toimivaltansa rajoissa.

Valtuutuksen rajat oikeustoimilain (228/1929) 11 pykälän mukaisesti. Jos valtuutettu tekee oikeustoimen ylittaen toimivaltansa, oikeustoimi ei sido valtuuttajaa, ellei tämä hyväksy sitä. Sivullinen, joka tiesi tai jonka olisi pitänyt tietää toimivallan ylityksesta, ei voi vedota oikeustoimeen valtuuttajaa vastaan. Valtuutetun on pysyttava yleisvaltakirjan osoittamissa rajoissa.

Suhde sivulliseen oikeustoimilain (228/1929) 16 pykälän mukaisesti. Valtuutus, joka perustuu valtuuttajan sivulliselle antamaan ilmoitukseen tai valtakirjaan, on voimassa sivullisen suhteessa kunnes valtuuttaja peruuttaa sen samalla tavalla. Sivullinen voi luottaa esitettyyn yleisvaltakirjaan, jollei hän tiedä valtuutuksen lakanneen.

Peruuttaminen oikeustoimilain (228/1929) 12 ja 16 pykälän mukaisesti. Valtuuttaja voi peruuttaa valtuutuksen ottamalla yleisvaltakirjan takaisin tai havittamalla sen sekä ilmoittamalla peruuttamisesta. Jos yleisvaltakirja on annettu tiedoksi sivulliselle, esimerkiksi pankille, peruuttamisesta on ilmoitettava myös sille sivulliselle, jotta valtuutus lakkaa hänen suhteessaan.

Kiinteistön kaupan erityisvaatimukset maakaaren mukaisesti. Yleisvaltakirja ei yksistaan riita kiinteiston kauppaan, vaan maakaari edellyttää, että valtakirja yksiloi luovutettavan kiinteiston ja luovutuksensaajan, ja kauppa tehdään kaupanvahvistajan vahvistamana. Tata tarkoitusta varten on laadittava erityisvaltakirja.

Hallintoasiointi hallintolain mukaisesti. Viranomainen voi vaatia asiamiehelta valtakirjan tai muun luotettavan selvityksen toimivallasta. Digi- ja väestötietovirasto, Kela, Verohallinto, Maanmittauslaitos ja Traficom noudattavat omia käytäntöjään valtakirjojen hyväksymisessä.

Suhde edunvalvontavaltuutukseen laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti. Tavallinen yleisvaltakirja lakkaa pääsääntöisesti, jos valtuuttaja tulee toimintakyvyttomaksi. Toimintakyvyttomyyteen varautuminen edellyttää erillista edunvalvontavaltuutusta, jonka Digi- ja väestötietovirasto (DVV) vahvistaa laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) 24 pykälän mukaisesti vasta, kun valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi huolehtimaan asioistaan.

Muotovaatimukset. Yleisvaltakirja ei vaadi notaarin vahvistusta eikä todistajia ollakseen patenva, mutta kahden esteettömän todistajan kaytto vahvistaa sen todistusvoimaa. Kiinteistösopimuksissa, tiettyissa julkisoikeudellisissa toimissa ja ulkomailla kaytettavissa valtakirjoissa saatetaan edellyttää notaarin tai apostille-varmentamisen käyttöä.

Holhoustoimilaki (442/1999) on erillinen laki, joka saantelee edunvalvontaa. Edunvalvonnan maaraaminen holhoustoimilain perusteella on raskaampi menettely kuin yleisvaltakirja: se edellyttää käräjäoikeuden tai Digi- ja väestötietoviraston paatosta. Yleisvaltakirja on kevyempi ja joustavampi vaihtoehto, kun valtuuttaja on edelleen toimintakykyinen ja kykenee itse päättämään asioistaan. Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin merkitty prokura on puolestaan yrittäjän liike-elämän valtuutus, joka eroaa yksityishenkilö n yleisvaltakirjasta.

Yleisvaltakirja Suomessa laadittaessa tehdään usein seuraavia virheitä, jotka voivat johtaa siihen, että sivullinen ei hyväksy valtakirjaa tai valtuutettu ylittää toimivaltansa oikeustoimilain (228/1929) mukaisesti.

Virhe 1 — Toimivalta-alueiden epamaaraisuus. Yleinen virhe on kirjata yleisvaltakirja niin yleisluonteisesti, ettei sivullinen tiedä tarkalleen, mitä valtuutettu saa tehdä. Pankki, Verohallinto tai viranomainen voi kieltaytya hyväksymästä valtakirjaa, jos toimivalta-alueet eivät ole riittavan selkeat. Oikea menettely on luetella toimivalta-alueet yksiloidysti.

Virhe 2 — Rajoitusten puuttuminen. Ilman rajoituksia valtuutettu voi tehdä hyvin laajoja oikeustoimia valtuuttajan puolesta. Esimerkiksi ilman vähimmäiskauppahinnan kirjaamista kiinteistökaupoissa valtuutettu voi myydä kiinteiston liian halvalla. Oikea menettely on kirjata erityisrajoitukset, esimerkiksi kauppahinnat, kiellot lahjoittaa omaisuutta ja vaatimus valtuuttajan kirjallisesta suostumuksesta suuriin toimiin.

Virhe 3 — Sekaannus edunvalvontavaltuutukseen. Monet luulevat, että yleisvaltakirja riittää myös tilanteessa, jossa valtuuttaja menettää toimintakykynsä. Oikeustoimilain (228/1929) mukainen yleisvaltakirja lakkaa pääsääntöisesti silloin. Varautuminen toimintakyvyttomyyteen edellyttää edunvalvontavaltuutusta laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti.

Virhe 4 — Eturistiriidan huomiotta jattaminen. Yleisvaltakirjaan unohdetaan usein kirjata kielto valtuutetulle tehdä oikeustointa, jossa hän itse tai hänelle läheinen henkilö on vastapuolena. Oikeustoimilain (228/1929) 11 pykälän mukainen kaksoisedukseen perustuvaa eturistiriitaa koskeva määräys on aina suositeltava laajassa yleisvaltakirjassa.

Virhe 5 — Peruuttaminen puutteellisesti. Pelkkä asiakirjan takaisinotto ei aina riita, jos yleisvaltakirja on annettu tiedoksi sivullisille. Oikeustoimilain (228/1929) 16 pykälän mukaan peruuttamisesta on ilmoitettava niille sivullisille, joille valtakirja on annettu tiedoksi. Muutoin valtuutettu voi yha sitovasti edustaa valtuuttajaa kyseisen sivullisen suhteessa.

Virhe 6 — Kiinteistökaupoissa vaarankytko. Yleisvaltakirja ei yksistaan riita kiinteiston kauppaan, koska maakaari edellyttää kiinteiston yksilöivää erityisvaltakirjaa. Yleinen virhe on luulla, että laaja yleisvaltakirja kattaa myös kiinteistokaupan.

Virhe 7 — Voimassaoloajan puuttuminen. Ilman voimassaoloajan määrittelyä yleisvaltakirja voi jäädä voimaan epamaarin pitkaksi aikaa, mikä lisää väärinkäytön riskia. Maaraaikainen valtakirja on suositeltava, jos toimivalta on tarpeen vain tiettyna ajanjaksona.