Payment Service Agreement Finland

Maksupalvelusopimus yrityksille Suomessa on oikeudellisesti sitova kirjallinen sopimus, joka solmitaan maksulaitoslain (297/2010) mukaisen toimiluvan haltijan ja maksupalveluita käyttävän yritysasiakkaan välillä. Sopimus määrittelee tarjottavat maksupalvelut, maksutapahtumien ehdot, hinnoittelun sekä osapuolten vastuunjaon ongelmatilanteissa. Maksupalvelusopimus on yrityksen kassanhallinnan oikeudellinen perusta, joka kattaa käytännössä koko yrityksen maksuliikenteen teknisen ja juridisen infrastruktuurin.

Maksupalvelusopimuksen oikeudellinen perusta Suomessa on kolmikerroksinen. Ensimmäisellä tasolla maksulaitoslaki (297/2010) sääntelee toimilupavelvollisuutta: Finanssivalvonta myöntää maksulaitostoimiluvan tai rekisteröi pienen maksulaitoksen. Toimiluvattoman toimijan kanssa tehty sopimus on oikeudellisesti tehoton, ja toimiluvaton toiminta on rikoslaissa (39/1889) 46 luvun nojalla rangaistavaa luvattomana elinkeinotoimintana. Toisella tasolla maksupalvelulaki (290/2010), joka implementoi EU:n PSD1-direktiivin (2007/64/EY), määrittelee maksupalveluiden sisällön yksityiskohtaisesti: tilisiirrot, suoraveloitukset, korttimaksut, etämaksupalvelut, tiedonantovelvollisuudet, vastuun luvattomista maksutapahtumista sekä reklamaatioaika 13 kuukautta veloituspäivästä. Kolmannella tasolla EU:n PSD2-direktiivi (2015/2366) toi vahvan asiakastunnistamisen vaatimuksen (SCA) etämaksuihin vuodesta 2019 alkaen ja avasi pankkien tilit kolmansille palveluntarjoajille Open Banking -periaatteen mukaisesti AISP- ja PISP-rajapintojen kautta.

Suomessa maksupalveluita tarjoavat kolme eri toimijaryhmää eri laajuisin oikeuksin. Luottolaitokset eli pankit kuten OP Ryhmä, Nordea, Danske Bank ja S-Pankki toimivat luottolaitoslain (610/2014) ja Euroopan keskuspankin EKP:n valvonnassa: niillä on laajin toimilupa kattaen talletukset, luotonannon ja maksupalvelut. Erilliset maksulaitostoimiluvan haltijat ovat erikoistuneet maksupalveluihin ilman talletustoimintaa ja toimivat Finanssivalvonnan valvonnassa. Pienen maksulaitoksen rekisteröinnin saaneet yritykset ovat alle kolmen miljoonan euron kuukausittaisen maksuvolyymin toimijoita, joihin sovelletaan kevennettyjä vaatimuksia. Yritysasiakkaan on tärkeää tarkistaa palveluntarjoajan rekisteröintistatus Finanssivalvonnan rekisteristä osoitteessa fiva.fi ennen sopimuksen solmimista.

SEPA-maksualue on 36 eurooppalaista maata kattava maksuinfrastruktuuri, joka mahdollistaa euromääräisten maksujen suorittamisen yhtenäisin ehdoin. SEPA-tilisiirto (SCT) on suoritettava viimeistään seuraavana arkipäivänä D+1. SEPA-pikamaksu (SCT Inst) toteutetaan alle kymmenessä sekunnissa vuorokauden ympäri. SEPA-suoraveloitus (SDD Core kuluttajille, SDD B2B yrityksille) mahdollistaa automaattiset veloitukset. Nämä palvelutyypit eroavat toisistaan hinnoittelultaan, suoritusajoiltaan ja soveltuvuudeltaan eri käyttötarkoituksiin. Maksupalvelusopimus yksilöi täsmällisesti, mitkä näistä sisältyvät sopimukseen ja millä teknisellä toteutustavalla.

Suomen Pankki tilastoi vuositasolla satojen miljardien eurojen arvoisia tilisiirtoja. Tämä kuvaa maksupalveluiden keskeistä asemaa suomalaisen elinkeinoelämän rahoitusinfrastruktuurissa. Maksupalvelusopimuksen oikeudellinen selkeys on siksi suoraan yhteydessä yrityksen operatiivisen toiminnan sujuvuuteen ja kassavirran ennustettavuuteen. Yrityksellä, jonka maksupalvelusopimus on epäselvä, voi olla vakavia haasteita maksutapahtumien vastuunjaossa petostilanteissa, irtisanomiseen liittyvissä velvollisuuksissa tai hintamuutosten hyväksymisessä. Sopimuksen selkeä rakenne suojaa molempia osapuolia ja luo perustan luottamukselliselle pitkäaikaiselle liikesuhteelle.

Maksupalvelusopimuksen tekninen toteutus voidaan jakaa kolmeen kerrokseen. Ensimmäisessä kerroksessa on fyysinen maksuinfrastruktuuri: IBAN-tilit, SWIFT BIC -koodit ja TARGET2-järjestelmä keskuspankkien välisiin maksuihin. Toisessa kerroksessa on välittäjäkerros: SEPA-järjestelmiä ylläpitävät EBA Clearing STEP2 tilisiirroille ja SCT Inst pikamaksuille, sekä RT1 reaaliaikaisille maksuille. Kolmannessa kerroksessa on asiakasrajapinta: pankin verkkopankki, API-integraatio ERP-järjestelmään tai maksugateway verkkokauppaan. Maksupalvelusopimus kuvaa sopimussuhteen asiakasrajapintatasolla, mutta sen ehdot ulottuvat koko tekniseen ketjuun.

Maksupalvelusopimus yrityksille Suomessa on tarpeen aina, kun yritys käyttää ulkopuolista maksupalveluntarjoajaa maksutapahtumien toteuttamiseen tai täydentää pankkiasiakkuuttaan erikoispalveluilla.

Verkkokauppa ja sähköinen liiketoiminta ovat tyypillisin käyttötilanne. Suomalainen verkkokauppias tarvitsee maksupalvelusopimuksen maksugateway-palveluntarjoajan kanssa ottaakseen vastaan kortti- ja mobiilimaksuja. Checkout.fi, Paytrail, Klarna ja Stripe ovat yleisiä kumppaneita. Sopimuksessa sovitaan välityspalkkiosta, tilitysaikataulusta, chargeback-menettelystä ja PSD2:n mukaisen SCA:n toteuttamisesta 3DS2-protokollan avulla. Ilman kirjallista sopimusta kauppias ei voi tietää, milloin hän on vastuussa korttipetoksesta ja milloin vastuu siirtyy liikkeeseenlaskijapankille.

Suuryritysten kassanhallinta edellyttää usein omaa maksupalvelusopimusta konsernitilirakenteen tai ERP-integraation toteuttamiseksi. SAP tai Microsoft Dynamics -integraatiossa SEPA-maksutiedostot lähetetään XML ISO 20022 -standardin mukaisesti suoraan taloushallintajärjestelmästä ilman manuaalista kirjaamista. Tähän tarvitaan erillinen tekninen liityntäsopimus, joka määrittelee tiedostoformaatit, käsittelyajat, cut-off-ajat ja virheenkäsittelyn.

Palkanlaskenta ja massamaksut ovat kolmas keskeinen käyttötapaus. Yritys, joka maksaa satoja tai tuhansia palkkoja tai toimittajalaskuja yhdellä kerralla, tarvitsee Batch Payment -ominaisuuden. Maksupalveluntarjoajan erätiedoston prosessointi vaatii oman sopimuslisäyksen, jossa sovitaan tiedostoformaatista, käsittelyajoista ja virhetapahtumien palautusmekanismista.

Fintech-yritykset ja B2B-maksuratkaisut hyödyntävät PSD2:n avaamia rajapintoja. PISP-palvelut käynnistävät maksutoimeksiantoja suoraan tililtä ilman korttiverkkoja, ja AISP-palvelut tarjoavat tilitietopalveluita useilta tileiltä yhdellä suostumuksella. Molemmat edellyttävät maksupalvelusopimuksen lisensoidun palveluntarjoajan kanssa PSD2-direktiivin (2015/2366) artiklat 65–68 mukaisesti.

Maksuviivästystilanteessa maksupalvelusopimus on ensisijainen asiakirja. Kauppias, jonka tilille ei saavu maksu luvattuun aikaan, tarkistaa sopimuksesta suoritusaikavelvoitteen, reklamaatiokanavan ja korvauksen perusteet. Maksupalvelulain (290/2010) 4 luvun mukainen D+1-suoritusaika on tiukka velvollisuus, jonka rikkominen oikeuttaa vahingonkorvaukseen.

Maksupalvelusopimus yrityksille Suomessa sisältää maksulaitoslain (297/2010), maksupalvelulain (290/2010) ja PSD2-direktiivin (2015/2366) vaatimukset täyttääkseen seuraavat pääelementit, jotka jokaisen yritysasiakkaan on tunnistettava ennen allekirjoittamista.

Osapuolten yksilöinti ja toimilupatiedot muodostavat sopimuksen juridisen perustan. Palveluntarjoajan Finanssivalvonnan toimilupanumero on kirjattava selkeästi, ja toimiluparekisterin tarkistus osoitteessa fiva.fi on välttämätöntä ennen allekirjoitusta. Yritysasiakkaan virallinen toiminimi, Y-tunnus ja allekirjoitusvaltuutettu edustaja on yksilöitävä täsmällisesti.

Palveluiden täsmällinen rajaus tarkoittaa, että sopimuksessa eritellään selkeästi, mitkä palvelutyypit sisältyvät sopimukseen: SEPA-tilisiirto (SCT, D+1 arkipäivä), SEPA-pikamaksu (SCT Inst, alle 10 sekuntia 24/7), SEPA-suoraveloitus (SDD Core tai SDD B2B), korttimaksujen käsittely, valuutanvaihtomaksut tai PISP- ja AISP-palvelut. Jokaisella palvelutyypillä on eri hinnoittelu ja suoritusaikavaatimukset.

Hinnoittelu ja kustannusrakenne on kirjattava läpinäkyvästi. Kiinteä kuukausimaksu kattaa ylläpidon. Transaktiokohtainen hinta vaihtelee tyypeittäin: SEPA-tilisiirto 0,10–0,30 EUR, pikamaksu 0,25–0,50 EUR, ulkomaan maksu korkeampi. Valuutanvaihtomargiaali kansainvälisille maksuille on neuvoteltava kirjallisesti ennen sopimuksen solmimista, sillä 1–3 %:n marginaali voi olla merkittävä kuluerä. Arvonlisäverolain (1501/1993) mukainen ALV 25,5 % lisätään palvelumaksuihin. Maksupalvelulain (290/2010) 43 §:n mukainen kahden kuukauden ennakkoilmoitus hintamuutoksista on asiakkaan oikeus.

Maksutapahtumien suorittaminen ja cut-off-ajat vaikuttavat suoraan kassanhallintaan. Sopimukseen kirjataan, mihin kellonaikaan mennessä saapuva toimeksianto käsitellään samana päivänä. Maksupalvelulain (290/2010) 4 luku: SEPA-tilisiirron suoritusaika on D+1 arkipäivä; pikamaksun suoritusaika on alle 10 sekuntia.

Vahva tunnistautuminen SCA koskee PSD2-direktiivin (2015/2366) artiklat 97–98 nojalla kaikkia etämaksuja yli 30 EUR osalta. Kaksi kolmesta elementistä vaaditaan: tieto kuten PIN, hallussapito kuten puhelin, tai biometria kuten sormenjälki. B2B-maksuissa voidaan sopia SCA-poikkeuksesta molempien osapuolten nimenomaisen suostumuksen perusteella.

Vastuunjako luvattomissa maksutapahtumissa perustuu maksupalvelulain (290/2010) 62–64 §:ään. Asiakas vastaa enintään 50 EUR omavastuuosuudesta paitsi huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnissä. Palveluntarjoaja korvaa täysimääräisesti, jos omat turvatoimet pettivät. B2B-sopimuksessa voidaan laajentaa omavastuuta sopimusvapaudella.

Tietoturva ja GDPR velvoittavat henkilötietojen käsittelyyn GDPR:n (2016/679) mukaisesti ja vakavien tietoturvapoikkeamien ilmoittamiseen Finanssivalvonnalle maksulaitoslain (297/2010) 30 §:n mukaisesti. Tietosuojaseloste on toimitettava asiakkaalle. forms-legal.com tarjoaa valmismallin tietosuojakäytäntöön.

Sopimuksen kesto ja irtisanominen: toistaiseksi voimassa oleva sopimus on yleisin, irtisanomisaika 30–90 päivää. Maksupalvelulaki (290/2010) 44 §: asiakkaalla on oikeus irtisanoa sopimus ilman ylimääräistä maksua.

Maksupalvelusopimuksen API-integraatio avaa uusia mahdollisuuksia automaatiolle. Modernit maksupalveluntarjoajat tarjoavat REST API -rajapinnan, jolla yritys voi käynnistää maksutoimeksiantoja, tarkistaa maksutapahtumia ja vastaanottaa webhookeja maksujen tilasta ohjelmallisesti. Tämä on tehokkain ratkaisu ERP-integraatioon, automaattiseen laskunmaksuun ja kassanhallinnan optimointiin. API-dokumentaation on oltava osa sopimusta tai sen liitteenä.

Maksupalvelusopimuksen liitteistö on yhtä tärkeää kuin itse sopimusteksti. Tyypillisesti sopimuksen liitteinä ovat palvelukuvaus (Service Level Agreement, SLA), hinnasto erittelyineen, yleiset sopimusehdot, tietosuojaseloste ja GDPR:n 28 artiklan mukainen tietojenkäsittelysopimus DPA. Lisäksi tekniseen integraatioon liittyvät API-dokumentaatio, käyttöoikeussopimus ja sertifikaatit kuuluvat sopimuspakettiin. Asiakkaan on luettava kaikki liitteet ennen allekirjoittamista, sillä yleiset ehdot sisältävät usein oleellisia vastuunrajoituksia.

Maksupalvelusopimus yrityksille Suomessa laaditaan seuraavilla käytännön vaiheilla ennen allekirjoittamista.

Vaihe 1 – Tarkista palveluntarjoajan toimilupa huolellisesti. Finanssivalvonnan sivustolla fiva.fi kohdassa Rekisterit tarkistetaan, onko palveluntarjoajalla voimassa oleva maksulaitoslain (297/2010) mukainen toimilupa tai pienen maksulaitoksen rekisteröinti. Toimilupanumero kirjataan sopimukseen. Rekisteröimättömän maksupalveluntarjoajan kanssa tehty sopimus on oikeudellisesti riskialtis ja voi johtaa tilanteeseen, jossa maksutapahtumat eivät ole lakisääteisesti päteviä.

Vaihe 2 – Yksilöi palvelut täsmällisesti. Listaa kaikki sopimukseen sisältyvät maksupalvelutyypit maksulaitoslain (297/2010) 1 §:n luokittelun mukaisesti. SEPA-tilisiirto ja SEPA-pikamaksu ovat eri palveluita eri hintarakenteella. Verkkokauppias tarvitsee erikseen sopimuksen etämaksupalvelusta sisältäen 3DS2-protokollan mukaisen SCA-toiminnallisuuden.

Vaihe 3 – Neuvottele hinnoittelu. Pyydä kirjallinen eritelty hinnasto: kuukausimaksu, transaktiokohtainen hinta per maksutyyppi, valuutanvaihtomarginaali, setup-maksu ja inaktiivisuusmaksut. Vertaile vähintään kolmen palveluntarjoajan tarjouksia. Valuutanvaihtomargiaali jää usein hinnaston pääsivulta pois ja löytyy vain liitteistä.

Vaihe 4 – Sovi reklamaatiomenettely. Maksupalvelulaki (290/2010) 56 §: virheellinen maksutapahtuma on reklamoitava 13 kuukauden kuluessa veloituspäivästä. Sopimukseen kirjataan reklamaatiokanava, vastausaika maksimissaan 15 arkipäivää ja menettely hylätyn reklamaation jälkeen.

Vaihe 5 – Tarkista SCA-yhteensopivuus. Jos yritys käyttää verkkomaksupalvelua, varmista, että maksugateway tukee 3DS2-protokollaa. Vanha 3DS1 ei täytä PSD2-vaatimuksia, mikä voi johtaa suurempaan petosmäärään ja vastuunsiirtoon kauppiaalle.

Vaihe 6 – Allekirjoita asianmukaisesti. Sopimus allekirjoitetaan kahtena kappaleena tai sähköisesti oikeustoimilain (228/1929) edellyttämällä tavalla. Sähköinen allekirjoitus esimerkiksi Visma Sign tai DocuSign -palvelun kautta on täysin pätevä.

Vaihe 7 – Tarkista sopimuksen force majeure -lauseke. Maksujärjestelmissä voi esiintyä teknisiä katkoksia ylivoimaisen esteen tilanteessa. Sopimuksessa on kirjattava, mitä tapahtuu, jos SEPA-järjestelmä on poissa käytöstä: mikä on korvausvelvollisuus, mikä on varajärjestely ja mikä on maksimi-ilmoitusaika katkoksesta. Euroopan pankkiviranomainen EBA on asettanut operatiivisten häiriöiden ilmoitusvelvoitteet.

Vaihe 8 – Sovi tarkasti Cut-off-ajoista ja niiden poikkeuksista. Cut-off eli leikkausaika tarkoittaa viimeistä kellonaikaa, johon mennessä vastaanotettu toimeksianto käsitellään samana päivänä. Esimerkiksi kello 15:00 vastaanotettu maksu tilitetään seuraavana arkipäivänä D+1, mutta kello 16:00 vastaanotettu siirtyy yhdellä päivällä. Cut-off-ajat voivat vaihdella palveluntarjoajan mukaan jopa tunnilla, mikä vaikuttaa kassavirran suunnitteluun kriittisillä maksuajankohdilla kuten kuun viimeisenä päivänä.

Maksupalvelusopimus yrityksille Suomessa on usean eri sääntelytason piirissä, ja jokainen taso asettaa omia velvoitteitaan sopimuksen sisällölle.

Maksulaitoslaki (297/2010) velvoittaa maksupalveluntarjoajaa hakemaan Finanssivalvonnan myöntämän toimiluvan tai rekisteröimään itsensä pienenä maksulaitoksena ennen maksupalvelutoiminnan aloittamista. Ilman toimilupaa toimiminen on rikoslaissa (39/1889) rangaistavaa luvattomana elinkeinotoimintana. Toimilupavelvollisuus koskee kaikkia, jotka ammattimaisesti tarjoavat maksupalveluita Suomessa tai suomalaisille asiakkaille.

Maksupalvelulaki (290/2010) asettaa yksityiskohtaiset vaatimukset sopimuksen sisällölle. 3 luku koskee yleisiä ehtoja; 4 luku tilisiirtojen suoritusaikaa D+1; 43 § hintamuutosten kahden kuukauden ennakkoilmoitusvelvollisuutta; 44 § irtisanomisoikeutta; 56 § reklamaatioaikaa 13 kuukautta; 62–64 § vastuuta luvattomista maksutapahtumista. B2B-sopimuksissa osa kuluttajansuojasääntelystä voidaan syrjäyttää sopimusvapaudella.

EU:n PSD2-direktiivi (2015/2366) velvoittaa vahvaan asiakastunnistamiseen etämaksuissa, avaa pankkien rajapinnat kolmansille Open Banking -periaatteella ja edellyttää maksupalveluntarjoajilta operatiivisten turvallisuusriskien hallintaa Finanssivalvonnan valvomana. SCA-poikkeukset kuten alle 30 EUR maksuissa tai B2B-sopimuksen nojalla on sovittava nimenomaisesti.

Finanssivalvonnan FIVA Standardi 4.2 koskee riskienhallintaa maksulaitoksissa. FIVA:n AML-ohje velvoittaa rahanpesun estämislain (444/2017) mukaiset KYC-toimenpiteet myös maksupalveluntarjoajille. Arvonlisäverolaki (1501/1993): maksupalvelut ovat pääsääntöisesti ALV 25,5 %:n alaisia, toisin kuin rahoituspalvelut kuten lainanmyöntäminen.

Maksupalveluntarjoajan velvollisuus tarjota virheetöntä palvelua perustuu maksupalvelulain (290/2010) 74 §:ään. Palveluntarjoaja vastaa luvattomista tai virheellisistä maksutapahtumista, ellei osoita, että virhe johtui asiakkaan laiminlyönnistä. Vastuusta vapautuminen edellyttää poikkeuksellisten ja ennalta-arvaamattomien olosuhteiden osoittamista.

Maksupalveluntarjoajan likviditeetti ja vakavaraisuus on tarkistettava. Maksulaitoslaki (297/2010) 26 §: maksulaitoksen on pidettävä asiakkailta vastaanottamansa varat erillisellä suojatulla tilillä tai hankittava vakuus niille. Asiakkaan varoja ei saa sekoittaa maksulaitoksen omiin varoihin. Tämä suojarakenne on tarkistettava ennen sopimuksen allekirjoitusta: miten palveluntarjoaja käytännössä suojaa asiakkaiden varat maksukyvyttömyystilanteessa.

Maksupalvelulain (290/2010) mukainen tiedonantovelvollisuus sopimuksen solmimisen yhteydessä on laaja. Palveluntarjoajan on toimitettava asiakkaalle ennen sopimuksen solmimista tiedot: osapuolten yhteystiedot ja valvontaviranomainen; maksupalveluiden kuvaus; maksutoimeksiantojen tekninen kulku; palvelumaksut eriteltynä; sovellettava laki ja riitojenratkaisufoorumi; reklamaatiomenettely ja -ajat; tietosuojakäytäntö. Nämä tiedot on annettava kirjallisesti tai kestävässä muodossa kuten PDF-tiedostona.

Maksupalvelusopimus yrityksille Suomessa heikkenee seuraavien virheiden vuoksi, jotka on tärkeää tunnistaa etukäteen.

Virhe 1 – Toimiluvan tarkistamatta jättäminen on yleisin ja vakavin virhe. Yritys solmii maksupalvelusopimuksen toimijan kanssa, joka ei ole Finanssivalvonnan rekisterissä. Toimiluvaton maksupalveluntarjoaja ei voi laillisesti toteuttaa maksuja; sopimus voidaan purkaa ja maksetut maksut periä takaisin. Tarkista aina fiva.fi.

Virhe 2 – Valuutanmarginaalin epäselvyys. Kansainväliset maksut sisältävät valuuttamarginaalin, jota ei aina kirjata pääosaan. 1–3 %:n marginaali voi olla merkittävä kuluerä; pyydä kirjallinen vahvistus kaikista marginaaleista erikseen.

Virhe 3 – Reklamaatioajan laiminlyönti. Maksupalvelulaki (290/2010) 56 §:n mukainen 13 kuukauden aika laskee veloituspäivästä. Myöhemmin havaittu virhe tarkoittaa oikeuden menettämistä hyvitykseen. Tarvitaan sisäinen prosessi tiliotteen tarkistamiseen.

Virhe 4 – SCA-poikkeuksen väärinkäyttö B2B-maksuissa. PSD2:n B2B-poikkeus edellyttää molempien osapuolten nimenomaista sopimista. Väärinkäyttö voi johtaa maksutapahtuman mitätöintiin ja vastuunsiirtoon.

Virhe 5 – Tilitysaikataulun puuttuminen. Verkkokauppias ei kirjaa, milloin maksut tilitetään tilille T+1, T+2 vai viikoittain. Epäselvyys johtaa kassavirran hallintaongelmiin sesonkihuippuina.

Virhe 6 – Maksupalvelusopimuksen liitteiden puuttuminen. Maksupalveluntarjoajan yleiset sopimusehdot, hinnasto, tietosuojaseloste ja tietosuojasopimus DPA ovat oleellisia liitteitä pääsopimuksen ohessa. Monet ristiriitatilanteet johtuvat siitä, että asiakas on allekirjoittanut pääsopimuksen katsomatta liitteitä, joissa ovat kaikki yksityiskohdat.

Virhe 7 – Maksupalvelusopimuksen solmiminen ilman hinnastoa. Monet maksupalveluntarjoajat julkaisevat hinnaston vasta erikseen tai viittaavat verkkosivuillaan olevaan hinnastoon pääsopimuksen sijaan. Verkkosivun hinnasto voi muuttua yksipuolisesti ilman sopimusoikeudellisia rajoituksia. Vaadi aina kiinteä hinnastodokumentti allekirjoitushetkellä osaksi sopimusta tai sen liitteeksi.

Virhe 8 – Sopimuksen automaattisen uusiutumisen huomaamatta jättäminen. Maksupalvelusopimus uusiutuu automaattisesti vuodeksi, jos irtisanomista ei tehdä ajoissa. Kauppias jää solmittuun sopimukseen, vaikka markkinoilta löytyisi edullisempi vaihtoehto. Aseta kalenterimuistutus irtisanomisajankohdan lähestyessä ja kilpailuta palvelu vuosittain. Tällä tavoin säilytät neuvotteluaseman paremmasta hinnasta myös jatkuvassa sopimussuhteessa.

Virhe 9 – Testausympäristön jättäminen avoimeksi. Maksupalveluntarjoajan sandbox-ympäristö on testausta varten; siellä käsitellyt tapahtumat eivät ole oikeita maksuja. Yritys, joka vahingossa käyttää testisovelluksen yhteystietoja tuotannossa, voi menettää oikeita maksutapahtumia. Varmista, että tuotantoympäristö on selkeästi erotettu testistä, ja tarkista säännöllisesti, ettei testiyhteydet ole aktiivisena tuotantokoodissa.

Virhe 10 – SCA-poikkeuksen väärä soveltaminen yrityskorteissa. Yritysmaksuissa oletetaan, että B2B-poikkeus vapautuu automaattisesti SCA:sta. Tämä edellyttää kuitenkin, että molemmat maksajapankit ovat ottaneet B2B-poikkeuksen käyttöön ja asiakkaan tili on nimenomainen yritystili. Kuluttajatililtä tehdyt yritysmaksut eivät automaattisesti hyödy B2B-poikkeuksesta, ja SCA-vaatimus soveltuu edelleen normaalisti.

Virhe 11 – Puutteellinen varasuunnitelma maksupalvelun katkoilla. Maksupalveluntarjoajan tekninen häiriö voi estää kaikki maksutapahtumat tunteiksi tai päiviksi. Yrityksellä on oltava varasuunnitelma: pankin suorayhteydellä toteutettu varareitti, käteisreservi tai sopimus varamaksupalveluntarjoajan kanssa. Katkon aiheuttama liiketoimintakatko voi olla huomattavasti suurempi vahinko kuin palvelumaksut yhteensä. Maksupalveluiden varmentaminen on kriittinen osa liiketoiminnan jatkuvuussuunnittelua.