Laskurahoitussopimus Suomi

Laskurahoitussopimus Suomessa on oikeudellisesti sitova sopimus, jossa yritys luovuttaa myyntisaataviaan rahoittajalle vastikkeena välittömästä ennakkorahoituksesta. Laskurahoitus ratkaisee käyttöpääoman saatavuusongelman: myyntilaskujen maksuehdot ovat usein 30–90 päivää, mutta yritys tarvitsee käteistä välittömästi toimintakulujensa kattamiseen. Laskurahoitusta kutsutaan myös factoringiksi tai myyntisaatavien rahoitukseksi.

Laskurahoituksen oikeudellinen perusta Suomessa on saatavan luovutus eli cessio. Saatavan voi luovuttaa kolmannelle ilman velallisen suostumusta oikeustoimilain (228/1929) yleisten periaatteiden ja kauppalain (355/1987) mukaisesti, ellei sopimuksessa ole nimenomaisesti kielletty saatavan luovutusta. Luovutuksesta ilmoittaminen velalliselle eli notifikaatio on ratkaiseva oikeustoimi: notifikaation jälkeen velallinen on velvollinen suorittamaan maksun vain rahoittajalle. Ennen notifikaatiota velallinen voi vapaasti maksaa alkuperäiselle myyjälle ja vapautua siten velvollisuudestaan rahoittajaa kohtaan.

Kolme yleistä laskurahoitusmuotoa Suomessa. Factoring regressillä eli Recourse Factoring tarkoittaa, että rahoittaja ostaa laskut, mutta velallisen maksulaiminlyönnin sattuessa rahoittajalla on regressioikeus asiakkaaseen. Asiakas kantaa luottoriskin ja factoring on edullisempaa kuin ilman regressiä. Factoring ilman regressiä eli Non-Recourse Factoring tarkoittaa, että rahoittaja kantaa velallisen luottoriskin. Asiakas saa tasaisemman kassavirran ilman taseessa näkyviä myyntisaatavia, mutta kustannukset ovat korkeammat. Laskurahoitus vakuusluottona eli Confidential Factoring tai Invoice Discounting tarkoittaa, että lasku toimii lainvakuutena ilman saatavan luovutusta; asiakas hallinnoi itse saatavien perinnän ja velallinen ei tiedä järjestelystä.

Suomessa laskurahoitusta tarjoavat pankit kuten OP, Nordea, Danske Bank ja S-Pankki, erikoisrahoitusyhtiöt kuten Svea Ekonomi ja Collector Finance sekä fintech-yritykset. Finanssivalvonta valvoo pankkeja ja tiettyjä rahoitusyhtiöitä. Pelkkää factoringia harjoittava yhtiö ei välttämättä tarvitse Finanssivalvonnan toimilupaa, jos se ei ota talletuksia, mutta siihen sovelletaan silti rahanpesun estämislain (444/2017) ja korkolain (633/1982) sääntelyä.

Kirjanpitolaki (1336/1997) ja IFRS 9 -standardi vaikuttavat laskurahoituksen taseeseen merkittävästi. Non-Recourse Factoring voidaan kirjata taseen ulkopuoliseksi, jos luottoriski on siirtynyt olennaisilta osin rahoittajalle. Recourse Factoring kirjataan taseeseen lainana. Tämä vaikuttaa yrityksen omavaraisuusasteeseen ja tunnuslukuihin, joita esimerkiksi pankit seuraavat luottoluokituksissaan.

Laskurahoituksen merkitys suomalaisten pk-yritysten kassanhallinnassa on kasvanut merkittävästi 2010-luvulla. Perinteinen pankkiluotto edellyttää vakuuksia, joita kasvavalla yrityksellä ei aina ole. Laskurahoitus perustuu myyntisaataviin vakuutena, jolloin luottokelpoisuus arvioidaan yrityksen asiakaskunnan laadun perusteella, ei yksinomaan yrityksen oman taseen perusteella. Tämä tekee siitä erityisen soveltuvan yrityksille, joiden asiakkaat ovat luottoluokitukseltaan korkeatasoisia yrityksiä tai julkishallinnon yksiköitä.

Laskurahoitusta tarjoavat Suomessa pankkien lisäksi useat erikoistuneet rahoitusyhtiöt kuten Svea Ekonomi, Collector Finance ja OpusCapita, sekä fintech-toimijat kuten Puro Finance. Nämä toimijat eroavat toisistaan rahoitusehdoiltaan, palvelumaksuiltaan, rahoitettavien laskujen vaatimuksiltaan ja regressikäytännöiltään. Tarjouskilpailu ennen sopimuksen solmimista on suositeltavaa, sillä ehdoissa voi olla merkittäviä eroja.

Laskurahoitussopimus Suomessa on tarpeen, kun yritys kärsii kassavirtaongelmista pitkien maksuehtojen vuoksi tai haluaa kasvattaa liiketoimintaansa ilman perinteistä pankkilainaa.

Rakennusyritykset ja alihankinta muodostavat tyypillisimmän käyttötilanteen Suomessa. Rakennusyrityksillä maksuajat ovat usein 60–90 päivää. Alihankkija suorittaa työn, laskuttaa pääurakoitsijaa, mutta odottaa maksua jopa kolme kuukautta. Laskurahoitus mahdollistaa käteisen saamisen 1–2 arkipäivässä laskun toimittamisen jälkeen. Rakennuslain (50/2014) mukaiset maksuaikasäädökset eivät aina toteudu käytännössä.

Kasvuyritykset ja startup-yritykset tarvitsevat dynaamista rahoitusta. Voimakkaasti kasvava yritys tarvitsee käyttöpääomaa uusien tilausten toteuttamiseen, eikä kiinteä pankkiluotto aina riitä tai kasva riittävän nopeasti. Laskurahoitus kasvaa automaattisesti liikevaihdon kasvaessa: mitä enemmän laskuja syntyy, sitä enemmän rahoitusta on käytettävissä.

Vientikauppa on kolmas keskeinen käyttötilanne. Suomalainen viejä toimittaa tavaroita ulkomaiselle ostajalle 60–90 päivän maksuehdolla. Laskurahoitus mahdollistaa ennakkorahoituksen heti toimituksen jälkeen. Kansainvälinen faktoring FCI-järjestelmän kautta mahdollistaa myös ulkomaisten saatavien rahoituksen ilman regressiä.

Suhdanneherkät toimialat kuten maanrakennus, maatalous ja kuljetusala kärsivät epätasaisesta kassavirrasta. Laskurahoitus tasoittaa sesonkivaihtelusta johtuvaa kassavirtariskiä ilman että yrityksen tarvitsee hakea lyhytaikaista lainaa joka vuosi erikseen.

Teknologiayritykset ja ohjelmistokehittäjät hyötyvät laskurahoituksesta pitkien projektilaskutussyklien vuoksi. IT-projekti saattaa kestää 3–6 kuukautta, ja loppulasku lähetetään vasta projektin hyväksynnän jälkeen. Ohjelmistolisenssien tai huoltosopimusten vuosimaksut laskutetaan ennakkoon, mutta palvelu tuotetaan koko vuoden ajan. Näissä tilanteissa laskurahoitus mahdollistaa kassavirran tasaamisen projektin tuottamisen kanssa.

Julkishallinnon toimittajat hyötyvät erityisesti laskurahoituksesta. Kunnan tai valtion tilaama projekti tai palvelu maksetaan usein vasta hyväksynnän jälkeen, mikä voi tarkoittaa 60–90 päivän viivettä laskutuksesta. Laskurahoitus julkishallinnon saataville on kuitenkin erityistä: julkishallinnon velallisilla on Suomessa erinomainen luottoluokitus, minkä vuoksi rahoitusehdot ovat yleensä edullisimmat mahdolliset.

Elintarvikealan yritykset kärsivät erityisesti lyhyistä tuoreusajoista ja pitkistä maksuehdoista. Ruokatukkukauppias, joka toimittaa tuoretuotteita ravintoloille 30 päivän maksuehdolla, käyttää käyttöpääomaa jo ennen kuin lasku erääntyy. Laskurahoitus mahdollistaa välittömän rahoituksen heti toimituksen jälkeen.

Yritysjärjestelyt kuten fuusiot tai yrityskaupat voivat muuttaa laskurahoitussopimuksen ehdot. Jos yritys ostetaan tai myydään, laskurahoitussopimuksen siirrettävyys on tarkistettava. Joissain sopimuksissa omistajuuden muutos on irtisanomisperuste tai vaatii rahoittajan suostumuksen. Tarkista sopimuksen Change of Control -lauseke ennen yritysjärjestelyjä.

Laskurahoitussopimus Suomessa sisältää oikeustoimilain (228/1929), kauppalain (355/1987) ja korkolain (633/1982) vaatimukset täyttääkseen seuraavat pääelementit.

Rahoitusrakenne ja ennakkorahoituksen taso ovat sopimuksen taloudelliset peruselementit. Ennakkorahoituksen osuus on tyypillisesti 70–90 prosenttia laskun nimellisarvosta. Loppuerä 10–30 prosenttia maksetaan asiakkaalle sen jälkeen, kun velallinen on maksanut laskun, vähennettynä koroilla ja palvelumaksuilla. Kokonaisluottoraja eli Credit Limit rajoittaa samanaikaisesti rahoitettujen laskujen yhteissummaa. Yksittäisen laskun rahoituslimit voi olla erillinen.

Saatavien luovutusmenettely määrittää, miten laskut toimitetaan rahoittajalle käsiteltäväksi. Sähköinen rajapinta eli API-integraatio taloushallintaohjelmistoon kuten Netvisor, Procountor tai Visma Fivaldi automatisoi prosessin. Manuaalinen toimitus sähköpostilla tai portaalin kautta on yksinkertaisempi vaihtoehto. Rahoittaja tarkistaa laskun oikeellisuuden velallisen luottoluokituksen ja maksuehtojen osalta ennen rahoituksen myöntämistä.

Velalliselle ilmoittaminen on oikeudellisesti kriittinen vaihe. Disclosed-rakenteessa laskussa näkyy maksutoimeksianto rahoittajan IBAN-tilille, ja velallinen on notifikaation jälkeen velvollinen maksamaan suoraan rahoittajalle. Notifikaation laiminlyönti johtaa siihen, että hyvässä uskossa myyjälle maksanut velallinen vapautuu velvoitteestaan rahoittajaa kohtaan. Undisclosed-rakenteessa asiakas hallinnoi saatavien perinnän omissa nimissään.

Korkokulurakenne määrittelee rahoituksen kustannukset. Viitekorko kuten Euribor 3 kk tai 12 kk lisätään marginaaliin, joka on tyypillisesti 2–6 prosenttia pk-yrityksille. Korkokanta lasketaan päiväkohtaisesti rahoitetusta summasta laskun päivätystä velallisen maksupäivään. Lisäksi peritään palvelumaksu per toimitettu lasku, joka on 0,2–1,5 prosenttia laskuarvosta. Korkolain (633/1982) 1 §:n kohtuullisuusvaatimus rajaa ylisuuren koron sovittelumahdollisuuden.

Regress ja luottoriski erottavat rahoitusmalleja toisistaan. Regressillä rahoittaja voi periä rahoitetun summan asiakkaalta 90–120 päivää eräpäivästä, jos velallinen ei maksa. Non-Recourse -mallissa rahoittaja kattaa velallisen maksukyvyttömyydestä johtuvan tappion, paitsi petostilanteissa tai riidanalaisissa laskuissa.

Rahoituksen taloushallinnollinen kirjaus vaikuttaa taseen rakenteeseen. Non-Recourse Factoring voidaan kirjata off-balance-sheet IFRS 9:n derecognition-kriteerien mukaisesti. Recourse Factoring kirjataan lainaksi taseeseen. Kirjanpitolautakunnan KILA ohjeet ja IFRS 9 -standardi ohjaavat oikeaa kirjaustapaa. forms-legal.com tarjoaa mallin laskurahoitussopimuksen kirjanpitokäsittelystä sekä velallisille lähetettävästä siirtoilmoituksesta.

Laskujen laatu ja velallisten luottoluokitus ovat laskurahoittajan keskeisiä arviointiperusteita. Rahoittaja tekee luottoluokitusanalyysin yrityksen merkittävimmistä velallisista: mitä parempi velallisten luottoluokitus, sitä alhaisempi rahoituskustannus ja sitä korkeampi luottoraja. Julkishallinnon asiakkaat kuten kunnat ja valtion virastot ovat tyypillisesti parhaita velallisvakuuksia. Luottoriski-indeksit kuten Suomen Asiakastieto Oy:n Rating Alfa tai Bisnode Finland Oy:n luottoluokitukset ovat yleisiä arviointivälineitä.

Rahoitettavien laskujen vaatimukset on selvitettävä tarkasti ennen sopimuksen solmimista. Tyypillisiä poissulkemia ovat: laskut konserniyhtiöille, jo erääntyneet laskut, laskut joissa on luovutuskieltoehto, palvelujaksoihin sidotut jaksomaksut ja ennakkomaksulaskut. Nämä rajoitukset vaikuttavat siihen, kuinka suuri osuus yrityksen laskuportfoliosta on rahoituskelpoinen.

Palvelumaksujen rakenne vaihtelee merkittävästi eri rahoittajien välillä. Osa rahoittajista veloittaa kiinteän kuukausimaksun riippumatta rahoitettujen laskujen määrästä; toiset veloittavat puhtaan provisiomallin, jossa maksu on prosenttiosuus rahoitetusta summasta. Kolmas malli on yhdistelmä: kiinteä perusmaksu plus transaktiokohtainen lisä. Kokonaiskustannuksen vertailu on tehtävä simuloinnilla käyttäen yrityksen todellista laskuportfoliota eikä pelkästään hinnaston prosentteja.

Suorainkasso eli direct debit on vaihtoehto laskurahoitukselle toistuvaismaksuissa. Yritys, jolla on vakiintunut asiakaskunta toistuvine laskuineen, voi ottaa käyttöön SEPA-suoraveloituksen SDD B2B -muodon, jolloin lasku veloitetaan automaattisesti velallisen tililtä eräpäivänä. Tämä on halvin tapa käsitellä toistuvia saatavia ja poistaa laskurahoituksen tarpeen, jos asiakkaat suostuvat valtuuttamaan suoraveloituksen.

Laskurahoitussopimus Suomessa laaditaan seuraavilla käytännön vaiheilla ennen rahoitussuhteen aloittamista.

Vaihe 1 – Laske käyttöpääomatarpeesi. Selvitä saatavien kiertoaika eli Days Sales Outstanding DSO: myyntivelat jaettuna liikevaihdolla kerrottuna 365 päivällä. DSO 45–90 päivää tarkoittaa, että yrityksellä on lähes kolmen kuukauden liikevaihto sitoutuneena saataviin. Laskurahoituksen kustannuksen tulee olla pienempi kuin kassavirtaongelman liiketoimintavaikutus.

Vaihe 2 – Valitse sopiva rahoitustyyppi. Factoring regressillä on edullisempaa ja sopii yrityksille, joilla on luotettava asiakaskunta. Non-Recourse Factoring sopii, jos yksittäisten velallisten maksukyvyttömyys on merkittävä riski. Confidential Factoring sopii suurille yrityksille, jotka haluavat säilyttää asiakassuhteiden omistajuuden.

Vaihe 3 – Vertaile rahoittajia. Pyydä tarjous kolmelta rahoittajalta ja vertaa ennakkorahoituksen taso, korkomarginaali, palvelumaksu per lasku, luottoraja ja rahoituskelpoisten laskujen vaatimukset. Selvitä myös, vaaditaanko kaikkien saatavien toimittamista vai voidaan rahoittaa valikoivasti.

Vaihe 4 – Tarkista luovutuskieltolauseke. Ennen laskun toimittamista tarkista, onko asiakkaan kanssa solmitussa sopimuksessa saatavan luovutuskielto. Luovutuskieltolausekkeen rikkominen voi johtaa siihen, että velallinen ei ole velvollinen maksamaan rahoittajalle.

Vaihe 5 – Lähetä siirtoilmoitus velallisille. Disclosed-rakenteessa jokaisen rahoitettavan laskun tulee sisältää maksutoimeksianto rahoittajan IBAN-tilille sekä maininta saatavan siirrosta.

Vaihe 6 – Allekirjoita ja integroi taloushallintoon. Pyydä rahoittajalta API-integraatio tai CSV-latausmahdollisuus automaattista laskujen siirtoa varten taloushallintaohjelmistostasi.

Valuuttariskien hallinta on tärkeä sopimuskohta kansainvälisessä laskurahoituksessa. Jos yritys laskuttaa ulkomaisia velallisia muussa valuutassa kuin eurossa, rahoittaja tyypillisesti hyväksyy vain euromääräiset saatavat tai edellyttää valuuttasuojauksen. Kansainvälinen faktoring FCI-järjestelmän kautta mahdollistaa ulkomaisten saatavien rahoituksen, mutta edellyttää kumppanuuden kohdemaassa toimivan rahoittajan kanssa.

Taloushallinnon integraatio nopeuttaa prosessia huomattavasti. Useat rahoittajat tarjoavat API-rajapinnan, joka yhdistää laskutusohjelmiston suoraan factoring-järjestelmään. Kun lasku luodaan Netvisorissa tai Procountorissa ja merkitään rahoitettavaksi, se siirtyy automaattisesti rahoittajan järjestelmään hyväksyttäväksi. Rahoituspäätös tulee 1–2 tunnissa, ja ennakkorahoitus kirjataan automaattisesti tilille. Tämä eliminoi manuaalisen työn ja virheiden riskin.

Vaihe 7 – Selvitä kilpailukieltoehdon mahdollisuus. Jotkut laskurahoittajat vaativat yksinoikeussopimuksen: asiakas ei saa käyttää muita rahoittajia samoille saataville samanaikaisesti. Yksinoikeussopimus rajoittaa asiakkaan neuvotteluvoimaa tulevaisuudessa. Neuvottele joko ei-yksinoikeussopimus tai rajoitettu yksinoikeusehto, joka koskee vain tiettyjä velallisia tai saatavaluokkia.

Laskurahoitussopimus Suomessa on usean eri oikeudenalan sääntelyn piirissä.

Saatavan luovutus eli cessio perustuu oikeustoimilain (228/1929) yleisiin periaatteisiin ja kauppalakiin (355/1987). Saatavan voi luovuttaa ilman velallisen suostumusta, ellei sopimuksessa ole luovutuskieltoa. Notifikaatiovelvollisuus suojaa rahoittajaa: velallinen on velvollinen maksamaan rahoittajalle vasta notifikaation saatuaan.

Korkolaki (633/1982) säätelee laskurahoituksen korkoja. Viivästyskorko erääntymättömistä loppueristä on viitekorko plus 8 prosenttia. Kohtuuttoman korkean koron sovittelu oikeustoimilain (228/1929) 36 §:n nojalla on mahdollinen.

Kirjanpitolaki (1336/1997) ja IFRS 9 ohjaavat laskurahoituksen kirjaamista. IFRS 9:n derecognition-kriteerit: saatava poistetaan taseesta vain, jos riskit ja tuotot ovat siirtyneet olennaisilta osin rahoittajalle. Kirjanpitolautakunnan ohjeet soveltuvat suomalaisiin FAS-tilinpäätöksiin.

Rahanpesun estämislaki (444/2017) velvoittaa rahoittajan KYC-prosessiin asiakkaiden ja velallisten osalta. Erityisesti korkean velallisriskin omaavat ketjut vaativat tehostettua due diligence -menettelyä.

Konkurssioikeus eli takaisinsaantilaki (758/1991) suojaa muita velkojia: saatavan luovutus voidaan peräyttää, jos se on tehty kolmen kuukauden sisällä konkurssin alkamisesta ja vaaransi velkojien yhdenvertaisuutta. Rahoittajan on huolehdittava, että notifikaatio on tehty riittävän ajoissa.

Kirjanpitolautakunnan (KILA) ohjeet ohjaavat laskurahoituksen tiliöintiä suomalaisissa FAS-tilinpäätöksissä. Non-Recourse Factoring, jossa luottoriski on kokonaan siirtynyt rahoittajalle, kirjataan myyntisaatavien myyntinä: saaminen poistetaan taseesta välittömästi. Recourse Factoring, jossa luottoriski jää asiakkaalle, kirjataan lainana: sekä saaminen että vastapuolena oleva velka jäävät taseeseen. Tämä ero vaikuttaa merkittävästi taseen lukuihin ja eri taloudellisiin tunnuslukuihin.

Finnveran vientitakaus täydentää laskurahoitusta kansainvälisessä kaupassa. Finnvera tarjoaa vientisaamisten vakuutuksia, jotka kattavat ulkomaisen ostajan luottoriskin. Laskurahoituksen yhdistäminen Finnveran vientitakaukseen mahdollistaa Non-Recourse Factoring -rakenteen ilman omaa luottoriskiä vientikaupassa. Tämä on erityisen hyödyllistä yrityksille, jotka vievät tuotteitaan kehittyviin maihin tai epävakaampiin talouksiin.

Rahoitusyhtiöiden valvonta Suomessa ei ole yhtä kattavaa kuin pankkien valvonta. Pelkkää factoringia harjoittava rahoitusyhtiö, joka ei ota talletuksia, ei tarvitse Finanssivalvonnan toimilupaa. Tämä tarkoittaa, että kynnys alalle tulolle on matalampi ja asiakkaan on itse arvioitava rahoitusyhtiön luotettavuus. PRH:n kaupparekisteriote, tilinpäätöstiedot ja referenssit ovat tärkeimmät tarkistuskohteet ennen sopimuksen solmimista.

Laskurahoitussopimus Suomessa epäonnistuu seuraavien virheiden vuoksi.

Virhe 1 – Luovutuskieltoehdon huomioimatta jättäminen. Yritys luovuttaa laskun rahoittajalle, vaikka velallisen kanssa tehdyssä sopimuksessa on saatavan luovutuskielto. Velallinen ei tällöin ole velvollinen maksamaan rahoittajalle, ja rahoittajan regressioikeus ulottuu asiakkaaseen.

Virhe 2 – Notifikaation laiminlyönti Disclosed-rakenteessa. Asiakas lähettää laskun rahoittajalle, mutta laskussa ei ole maksutoimeksiantoa rahoittajan IBAN-tilille. Velallinen maksaa vanhalle tilille vilpittömässä mielessä ja vapautuu velvollisuudestaan.

Virhe 3 – Riidanalaisten laskujen sisällyttäminen rahoitukseen. Yritys toimittaa rahoittajalle laskun, jonka velallinen on reklamoinut. Rahoittajalla on oikeus periä koko rahoitettu summa asiakkaalta välittömästi riidan ilmetessä.

Virhe 4 – Regressiehdon laajuuden väärinymmärrys. Asiakas luulee, että 60 päivän regressiaika on velalliselle myönnetty lisämaksuaika. Todellisuudessa se on aika, jonka jälkeen rahoittajalla on oikeus vaatia koko laina takaisin asiakkaalta.

Virhe 5 – Taloushallinnollinen kirjaus virheellisesti. Recourse Factoring kirjataan myyntisaatavien myyntinä taseen ulkopuolelle, vaikka se on lainaa. Virheellinen kirjaus vääristää omavaraisuusastetta ja tilinpäätöstä.

Virhe 6 – Kokonaiskulujen aliarviointi ennen sopimuksen solmimista. Laskurahoituksen efektiivinen vuosikorko voi olla 8–15 % (korkomarginaali + palvelumaksu + muut kulut annualisoituna), mikä on korkeampi kuin perinteinen pankkiluotto. Kustannusvertailu voidaan tehdä vain laskemalla kaikki kulut annuaaliseksi efektiiviseksi koroksi ja vertaamalla sitä muihin rahoitusvaihtoehtoihin.

Virhe 7 – Likviditeettivaje laskurahoituksen käyttöönottovaiheessa. Yritys siirtyy laskurahoitukseen, mutta unohtaa, että ensimmäinen rahoituserä saapuu vasta 1–2 arkipäivässä laskujen toimittamisesta. Jos yrityksellä on kiireellisiä maksuja juuri silloin, kun laskurahoitus käynnistyy, voi syntyä hetkellinen kassavaje. Suunnittele käyttöönotto vähintään viikkoa etukäteen ja pidä pieni käteisreservi varalla.

Virhe 8 – Luovutuskelpoisten ja -kelvottomien laskujen rajan epäselvyys. Toimeksiantaja ja rahoittaja eivät ole sopineet riittävän selkeästi, mitkä laskut ovat rahoituskelpoisia. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa toimeksiantaja odottaa rahoitusta laskulle, mutta rahoittaja hylkää sen ilman selkeää perustelua. Sopimuksessa on kirjattava yksityiskohtaisesti positiivinen lista (mitkä laskut ovat aina kelpoisia) ja negatiivinen lista (mitkä on aina rajattu pois).

Virhe 9 – Rahoituskorko vertaamatta oikeaan efektiiviseen korkoon. Rahoittaja ilmoittaa korkomarginaalin prosentteina vuodessa, mutta todellisuudessa korkoa lasketaan päiväkohtaisesti laskun koko rahoitusajalta. Lyhyellä rahoitusajalla (30 päivää) 30 päivän korko 4 prosentilla vuodessa on vain 0,33 %, mutta palvelumaksu 0,5 % laskun arvosta lisättynä nostaa efektiivisen vuosikoron yli 10 prosentin. Laske aina kokonaiskulut euromääräisenä ja annuaalisena efektiivisenä korkona.