Edunvalvontavaltuutus

Mitä edunvalvontavaltuutus tarkoittaa

Edunvalvontavaltuutus on lain edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukainen yksityisoikeudellinen tahdonilmaisu. Se eroaa tavallisesta valtakirjasta merkittävästi: edunvalvontavaltuutus on tarkoitettu nimenomaan tilanteisiin, joissa valtuuttaja menettää oikeudellisen toimintakykynsä, eikä tavallinen valtakirja enää tällöin tuota oikeusvaikutuksia. Perinteinen holhousjärjestelmä lain holhoustoimesta (442/1999) nojalla edellyttää tuomioistuimen tai maistraatin määräämää edunvalvojaa, mutta edunvalvontavaltuutuksen avulla henkilö voi itse vaikuttaa siihen, kuka hänen asioitaan hoitaa ja millä ehdoin.

Valtuutuksessa nimetty henkilö — valtuutettu — voi hoitaa valtuuttajan taloudellisia asioita, kuten pankkiasioita, kiinteistöjen hallintaa ja sopimusten tekemistä, sekä henkilöä koskevia asioita, kuten terveydenhuoltoon ja asumiseen liittyviä päätöksiä. Lain 2 §:n mukaan valtuutus voi kattaa sekä taloudellisia että henkilökohtaisia asioita sen mukaan, miten valtuuttaja on asiakirjassa ne määritellyt.

Valtuutetun on aina toimittava valtuuttajan parhaaksi ja pysyttävä valtuutuksessa annettujen rajojen sisällä. Valtuutetulla ei ole oikeutta tehdä lahjoja tai muita oikeustoimia, joita ei ole valtuutuksessa nimenomaisesti mainittu, ellei kyse ole tavanomaisista ja arvoltaan vähäisistä lahjoista. Valtuutettu ei myöskään voi tehdä testamenttia valtuuttajan puolesta, sillä testamentti on henkilökohtainen tahdonilmaisu.

Keskeinen ero holhouslain mukaiseen edunvalvontaan on se, että edunvalvontavaltuutuksen avulla henkilö säilyttää itsemääräämisoikeutensa: hän päättää etukäteen, keneen luottaa ja missä asioissa. Viranomaismenettely ei tuolloin pääse ratkaisemaan sitä, kuka hänen etujaan valvoo.

Milloin valtuutusta tarvitaan

Valtuutuksen tekeminen on tarkoituksenmukaista kaiken ikäisille, mutta erityisen tärkeää se on silloin, kun sairauden tai ikääntymisen myötä toimintakyvyn heikkeneminen on ennakoitavissa. Valtuutus on tehtävä silloin, kun henkilö on vielä oikeustoimikelpoinen — eli ennen kuin tilanne kriisiytyy.

Ilman voimassa olevaa edunvalvontavaltuutusta omaisen on haettava holhouslain mukaista edunvalvojan määräämistä viranomaismenettelyssä. Tämä prosessi voi olla hidas ja asianosaiselle kuormittava, eikä se välttämättä johda siihen lopputulokseen, jonka toimintakykynsä menettänyt henkilö olisi itse halunnut. Edunvalvontavaltuutus antaa henkilölle mahdollisuuden itse vaikuttaa siihen, kuka hänen etujaan valvoo ja missä laajuudessa.

Valtuutus on myös hyödyllinen tilanteissa, joissa henkilö viettää pitkiä aikoja ulkomailla tai on tilapäisesti muutoin estynyt hoitamasta asioitaan. Pääasiallinen käyttötarkoitus liittyy kuitenkin toimintakyvyn pysyvään tai pitkäkestoiseen heikkenemiseen — tähän tarpeeseen asiakirja on nimenomaan kehitetty.

Perheen sisäinen luottamus ei riitä oikeudelliseksi perusteeksi ilman asiakirjaa. Vaikka lähin omainen haluaisi auttaa, hänellä ei ilman voimassa olevaa valtuutusta tai holhouslain mukaista määräystä ole oikeutta puhua pankin tai terveydenhuollon kanssa toisen henkilön puolesta. Edunvalvontavaltuutus korjaa tämän aukon.

Valtuutuksen keskeinen sisältö

Lain mukaan valtuutuksessa on mainittava valtuutettu henkilö yksilöitynä sekä asiat, joissa valtuutetulla on kelpoisuus edustaa valtuuttajaa. Asiakirjan on oltava riittävän täsmällinen, jotta sen perusteella voidaan arvioida, mihin valtuutetun toimivalta ulottuu.

Huolellisesti laaditussa valtuutuksessa määritellään selvästi:

• Valtuutetun täydellinen nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot
• Valtuutuksen laajuus: kattaako se taloudelliset asiat, henkilökohtaiset asiat vai molemmat
• Mahdolliset rajoitukset tai erityisohjeet, esimerkiksi tietyn omaisuuden myyntiä tai lahjoittamista koskevat ehdot
• Varavaltuutetun nimeäminen siltä varalta, ettei ensisijainen valtuutettu pysty tehtävää ottamaan vastaan tai joutuu siitä luopumaan
• Valtuutetun oikeus käyttää ulkopuolisia avustajia, kuten asianajajia tai tilintarkastajia, valtuutetun tehtävien hoitamisessa

Valtuuttaja voi myös antaa ohjeita siitä, miten häntä on hoidettava tai minkälaisia hoitopäätöksiä valtuutetun toivotaan tekevän. Nämä ohjeet eivät sido valtuutettua oikeudellisesti samalla tavoin kuin varsinainen valtuutus, mutta ne ohjaavat valtuutetun toimintaa ja voivat olla ratkaisevia tilanteissa, joissa lääketieteelliset valinnat ovat vaikeita.

Jos haluat luoda oman asiakirjapohjan, löydät maksuttoman pohjan täältä: Edunvalvontavaltuutus.

Asiakirjan laatiminen ja muotovaatimukset

Lain 5 ja 6 §:ssä säädetään valtuutuksen laatimisesta ja muotovaatimuksista. Edunvalvontavaltuutus on tehtävä kirjallisesti, ja sen allekirjoittamisen on tapahduttava kahden todistajan läsnä ollessa samanaikaisesti. Todistajat vahvistavat allekirjoituksellaan, että valtuuttaja on allekirjoittanut asiakirjan omasta vapaasta tahdostaan ja ymmärtäen sen merkityksen.

Todistajille asetetaan laissa tiukat vaatimukset. Todistajana ei voi toimia valtuutettu itse eikä valtuutetun puoliso tai lähisukulainen. Todistajien on oltava täysi-ikäisiä ja oikeustoimikelpoisia. Käytännössä suositellaan käyttämään todistajina puolueettomia henkilöitä, joilla ei ole taloudellista tai muuta etua valtuutuksesta — esimerkiksi naapuri, työtoveri tai tuttava käy tähän tehtävään hyvin.

Asiakirjassa tulee käydä ilmi valtuutuksen päivämäärä ja paikka sekä kaikkien allekirjoittajien tiedot. Todistajien on syytä kirjata myös oma näkemyksensä siitä, että valtuuttaja vaikutti allekirjoitushetkellä oikeustoimikelpoiselta. Tämä vahvistaa asiakirjan luotettavuutta myöhempää maistraatin vahvistamismenettelyä varten.

Valtuutuksen sisältöä koskevat kirjoitusvirheet tai epäselvät muotoilut voivat johtaa siihen, ettei DVV vahvista asiakirjaa, tai siihen, että valtuutetun toimivallasta syntyy myöhemmin tulkintaerimielisyyksiä. Siksi asiakirjan huolellinen ja täsmällinen laadinta on keskeistä jo alusta alkaen.

Valtuutuksen vahvistaminen maistraatissa

Lain 24 §:n mukaan edunvalvontavaltuutus astuu voimaan vasta, kun Digi- ja väestötietovirasto (DVV) on vahvistanut sen. Pelkkä laadittu ja allekirjoitettu asiakirja ei siis riitä — vahvistaminen on olennainen osa prosessia, ja se aktivoituu vasta tarpeen tullessa.

Valtuutettu hakee vahvistamista DVV:ltä esittämällä alkuperäisen valtuutusasiakirjan sekä lääkärinlausunnon tai muun luotettavan selvityksen siitä, että valtuuttaja ei enää kykene itse hoitamaan niitä asioita, joita valtuutus kattaa. DVV arvioi, onko valtuutus muodollisesti pätevä ja vastaako sen sisältö lain vaatimuksia.

DVV myös selvittää, onko valtuuttajalla lähiomaisia, joiden kuuleminen voi olla tarpeen tai tarkoituksenmukaista. Jos valtuuttaja itse pystyy edelleen ilmaisemaan kantansa, myös hänen näkemystään kuullaan. Tämä suoja on tarkoitettu varmistamaan, ettei valtuutusta vahvisteta väärinkäytön tai painostuksen tuloksena.

Vahvistamisen jälkeen valtuutettu voi ryhtyä edustamaan valtuuttajaa. Valtuutettu on velvollinen pitämään kirjaa hoitamistaan asioista ja on tarvittaessa tilivelvollinen DVV:lle. DVV:llä on myös oikeus valvoa valtuutetun toimintaa, jos on syytä epäillä valtuuttajan edun vaarantumista.

Alkuperäinen valtuutusasiakirja on säilytettävä huolellisesti ja mielellään sellaisessa paikassa, josta valtuutettu tietää sen löytyvän tarpeen tullen. Asiakirja kannattaa säilyttää muiden tärkeiden asiakirjojen, kuten testamentin, kanssa samassa paikassa.

Valtuutuksen peruuttaminen ja tyypilliset virheet

Lain 12 §:n mukaan valtuuttaja voi peruuttaa valtuutuksen niin kauan kuin hän on oikeustoimikelpoinen. Peruuttaminen on tehtävä selkeästi ja siitä on ilmoitettava valtuutetulle. Jos valtuutus on jo vahvistettu DVV:ssä, peruuttaminen edellyttää asiasta ilmoittamista myös DVV:lle.

Yleisimmät virheet edunvalvontavaltuutuksen laadinnassa ovat seuraavat:

Todistajavaatimuksen laiminlyönti. Asiakirja on pätemätön, jos todistajia on vain yksi tai jos heidän samanaikainen läsnäolonsa allekirjoitushetkellä ei toteudu. Molemmat todistajat on oltava paikalla samaan aikaan valtuuttajan allekirjoittaessa. Tämä on muotovaatimus, johon ei ole poikkeuksia.

Liian yleinen tai epätäsmällinen sisältö. Pelkkä maininta "kaikki asiani" ei riitä täyttämään lain vaatimuksia. Valtuutuksessa on yksilöitävä asiat riittävän tarkasti, jotta valtuutettu ja DVV voivat arvioida toimivallan laajuuden. Taloudellisten asioiden ja henkilökohtaisten asioiden erottelu on suositeltavaa.

Varavaltuutetun nimeämättä jättäminen. Jos ainoa valtuutettu kuolee, tulee pysyvästi kykenemättömäksi tai kieltäytyy tehtävästä, eikä varavaltuutettua ole nimetty, joudutaan turvautumaan holhouslain mukaiseen viranomaismenettelyyn — juuri siihen, mitä valtuutuksella alun perin haluttiin välttää.

Asiakirjan säilyttäminen huolimattomasti. Alkuperäinen valtuutusasiakirja tarvitaan maistraatin vahvistamismenettelyssä. Kadonnut tai tuhoutunut asiakirja voi tehdä koko valtuutuksen käyttökelvottomaksi, vaikka se olisi muodollisesti laadittu asianmukaisesti. Valokuva tai kopio ei korvaa alkuperäistä.

Valtuutuksen tekeminen liian myöhään. Valtuutus on tehtävä ennen kuin toimintakyky heikkenee siinä määrin, ettei henkilö enää kykene ymmärtämään asiakirjan merkitystä ja ilmaisemaan vapaata tahtoaan. Muistisairauden edetessä voi tulla tilanne, jossa valtuutuksen tekeminen ei enää oikeudellisesti ole mahdollista, ja silloin palataan pakosti holhouslain mukaiseen menettelyyn.

Valtuutetun valinnan harkitsemattomuus. Valtuutetun valinta on asiakirjan tärkein yksittäinen päätös. Valtuutetun on oltava luotettava, käytännöllinen ja kykenevä hoitamaan mahdollisesti laajoja taloudellisia tai henkilökohtaisia asioita. Perhetuttuus tai lähiomaissuhde ei yksinään takaa soveltuvuutta — on arvioitava myös henkilön ajankäyttömahdollisuuksia, taloudellista osaamista ja valmiutta kantaa vastuuta.

Puuttuvien allekirjoitusten täydentämisyritys jälkikäteen. Valtuuttaja ei voi jälkikäteen "korjata" puuttuvaa allekirjoitusta tai todistajan nimeä. Asiakirja on laadittava uudelleen alusta, mikä edellyttää, että valtuuttaja on edelleen oikeustoimikelpoinen. Siksi asiakirjan huolellinen tarkistaminen heti allekirjoituksen jälkeen kannattaa.

Edunvalvontavaltuutus on yksi merkittävimmistä asiakirjoista, jonka täysi-ikäinen henkilö voi tehdä omaa tulevaisuuttaan varten. Huolellisesti laadittu, asianmukaisesti allekirjoitettu ja turvallisesti säilytetty valtuutus turvaa sen, että omat toiveet toteutuvat myös silloin, kun ei enää itse pysty niistä huolehtimaan. Paras aika tehdä valtuutus on nyt — ennen kuin siihen on kiireellistä tarvetta.