Neighbour Boundary Agreement Finland

Naapuruussopimus Suomessa on kiinteistönomistajien välinen vapaaehtoinen kirjallinen sopimus, jolla sovitaan kiinteistöjen välisistä rajoista, käyttöoikeuksista, rasitteista tai muista naapuruussuhteisiin liittyvistä kysymyksistä. Naapuruussopimus Suomessa perustuu lain eräistä naapuruussuhteista (26/1920) ja kiinteistönmuodostamislain (554/1995) säännöksiin, joissa määritellään kiinteistöjen välisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Sopimus voidaan tehdä kahden tai useamman vierekkäisen kiinteistön omistajan välillä selvittämään ja vahvistamaan heidän välisiään oikeudellisia suhteita.

Naapuruussopimuksen yleisimpiä käyttötilanteita ovat rajariita-asioiden sovintoratkaisut, kulkuoikeuksien vahvistaminen, yhteisten rakenteiden kunnossapidon sopiminen sekä muiden naapuruuteen liittyvien käytännön asioiden järjestäminen. Ilman kirjallista sopimusta naapuruussuhteet voivat johtaa pitkällisiin ja kalliisiin oikeudellisiin riitoihin käräjäoikeudessa.

Kiinteistöjen välisiä rajoja säätelee Suomessa kiinteistönmuodostamislaki (554/1995), jonka 156 §:n mukaisesti kiinteistöjen väliset rajat vahvistetaan Maanmittauslaitoksen raja-arvoitusteimituksessa. Naapuruussopimuksella voidaan sopia siitä, miten raja käytännössä sijaitee, ennen virallista toimitusta. Jos sopimuksessa sovittu raja poikkeaa rekisterin tiedoista, virallinen toimitusratkaisu on aina sitovampi.

Rasitesopimus on naapuruussopimuksen erityismuoto, jossa kiinteistön omistaja antaa naapurille pysyvän tai määräaikaisen käyttöoikeuden alueelleen. Kiinteistörasite voidaan perustaa kiinteistönmuodostamislain 156 §:n mukaisessa kiinteistötoimituksessa, jolloin rasite kirjataan kiinteistörekisteriin ja sitoo kiinteistön kaikkia tulevia omistajia. Rasitesopimuksella voidaan myös perustaa vapaaehtoinen rasite, jota ei kirjata rekisteriin, mutta joka on voimassa sopijapuolten välillä.

Sopimusvapaaehtoisia naapuruusasioita Suomessa ovat muun muassa kulkuoikeudet, tieoikeudet, vesihuoltolinjat, ojitukset, rakennusrasitteet kuten tukiseinät, sekä yhteisten laitteiden, kuten aitojen ja viemäreiden, kunnossapidosta sopiminen. Lain eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 13 §:n mukaan naapurin on sallittava naapurin ojittaa maata alueensa kautta tietyissä edellytyksissä. Myös puut ja kasvillisuus naapurin rajan läheisyydessä voivat aiheuttaa naapuruussuhdelain mukaisia velvollisuuksia.

Rakentamisen etäisyyssääntelystä säädetään maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) nojalla annetuissa kuntien rakennusjärjestyksissä. Tyypillisesti rakennuksen on sijaittava vähintään 4–5 metriä naapuritontin rajasta, ellei asemakaava tai rakennusjärjestys toisin määrää. Naapuruussopimuksella voidaan sopia tarkemmin rakentamisen sijoittumisesta, jolloin molemmille osapuolille syntyy kirjallinen sitoumus.

Naapuruussopimuksen kirjaaminen kiinteistörekisteriin on mahdollista tietyissä tilanteissa. Pysyvät rasitteet voidaan kirjata kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisella kiinteistötoimituksella, joka tehdään Maanmittauslaitoksessa. Kirjattu rasite sitoo kiinteistön tulevia omistajia, joten se on suositeltava erityisesti pitkäaikaisissa järjestelyissä kuten kulkuoikeuksissa ja taloyhtiöiden välisistä seinantyistä sopimisessa.

Riitatilanteissa naapuruusriitoja käsittelee käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä kiinteistöt sijaitsevat, oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 10 luvun mukaisesti. Korkein oikeus on antanut useita ennakkopäätöksiä naapuruusoikeudellisissa kysymyksissä. Naapuruusriidat ovat usein monimutkaisia ja kalliita oikeudenkäyntejä, minkä vuoksi ennaltaehkäisevä kirjallinen sopimus on aina suositeltava. Forms-legal.com tarjoaa täydentäväksi malliksi rasitesopimuksen ja hallinnanjakosopimuksen kiinteistöjärjestelyjen tueksi.

Naapuruussuhdeoikeuden historia Suomessa. Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) on yksi Suomen vanhimmista kiinteistöoikeudellisista laeista. Se sisältää perussäännöt kiinteistöjen välisistä oikeuksista, kuten velvollisuudesta sallia ojitus tietyissä tilanteissa, oikeudesta poistaa naapurin puiden oksia ja juuria, sekä yleisen kiellon kohtuuttomalle häiriölle. Nämä säännöt täydentävät sopimusoikeudellista naapuruussopimusta tilanteissa, joissa ei ole erikseen sovittu.

Ympäristöoikeudellinen näkökulma. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) lisäksi ympäristönsuojelulaki (527/2014) asettaa kiinteistöjen käytölle rajoituksia, jotka vaikuttavat naapuruussuhteisiin. Melua, pölyjä tai muuta haittaa aiheuttavat toiminnot voivat edellyttää lupaa ja naapurien kuulemista. Naapuruussopimuksella voidaan etukäteen sopia siitä, miten mahdolliset ympäristöhaitat hallitaan sovinnollisesti.

Naapuruussopimus Suomessa on tarpeen useissa tilanteissa, joissa naapuritonttien omistajien välillä on sovittavia asioita.

Rajariidan sovintoratkaistu. Jos naapurusten välillä on epäselvyyttä kiinteistöjen välisestä rajasta, asiaa voidaan selvittää Maanmittauslaitoksen raja-arvoitustoimituksella tai sopia kirjallisella naapuruussopimuksella. Sopimus on hyvä vaihtoehto, kun raja on käytännöllisesti katsoen selvä, mutta siitä ei ole kirjallista vahvistusta. Sovintoratkaistu on aina edullisempi kuin virallinen toimitus tai oikeudenkäynti.

Kulkuoikeuden tai tieoikeuden vahvistaminen. Kun kiinteistölle ei ole suoraa yhteyttä yleiselle tielle ilman naapurin alueen ylittämistä, tarvitaan kulkuoikeus tai tieoikeus. Naapuruussopimuksella voidaan sopia vapaaehtoisesta kulkuoikeudesta, sen laajuudesta ja mahdollisesta vastikkeesta. Pysyvä rasitteen kirjaaminen kiinteistörekisteriin on tärkeää, jotta oikeus pysyy voimassa myös kiinteistön myynnissä.

Yhteisten rakenteiden kunnossapidosta sopiminen. Naapuritonttien välillä saattaa olla yhteinen aita, tukimuuri, viemäri tai muu rakenne. Naapuruussopimuksella sovitaan, kumpi vastaa rakenteen kunnossapidosta ja miten kustannukset jaetaan. Ilman sopimusta voi syntyä riitoja siitä, kumman vastuulle rakenne kuuluu.

Puiden ja kasvillisuuden järjestäminen rajan läheisyydessä. Lain eräistä naapuruussuhteista (26/1920) mukaan naapuri voi vaatia liian lähellä rajaa kasvavien puiden tai oksien poistamista, jos ne haittaavat naapurin kiinteistön käyttöä. Naapuruussopimuksella voidaan sopia siitä, miten tilanne järjestetään molempia tyydyttävällä tavalla ilman virallista prosessia.

Rakentamisen sijoittuminen rajan läheisyydessä. Jos naapuri haluaa rakentaa lähemmäksi rajaa kuin maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) tai kunnan rakennusjärjestys edellyttäisi, tarvitaan naapurin kirjallinen suostumus. Naapuruussopimuksella voidaan sopia poikkeamisesta ja sen ehdoista.

Vesihuolto- ja ojitusasioista sopiminen. Ojituksesta sovitaan naapuruussopimuksella silloin, kun kiinteistön vesihuolto edellyttää ojan johtamista naapurin alueen kautta. Lain eräistä naapuruussuhteista (26/1920) mukaisesti naapurilla on tietyissä tilanteissa velvollisuus sallia ojitus, mutta sopiminen kirjallisesti on aina parempi vaihtoehto.

Kaikissa naapuruussopimukseen johtavissa tilanteissa on tärkeää dokumentoida sovittu asia kirjallisesti. Suullinen sopimus on oikeudellisesti vaikeampi todistaa riitatilanteessa.

Rantarakentaminen ja vesistörasitteet. Rantakiinteistöjen naapuruudessa voi syntyä riitoja rantaviivan käytöstä, laiturin sijoittamisesta tai veneen säilytyksestä. Naapuruussopimuksella voidaan sopia näistä tilapäisinä tai pysyvinä järjestelyinä. Vesistöön liittyvät rasitteet voivat edellyttää myös Maanmittauslaitoksen toimituksen kiinteistörekisteriin kirjaamiseksi.

Taloyhtiöiden välinen rasite. Asuintalojen välillä voi olla yhteisiä rakenteita, kuten yhteinen seinä, porrashuone tai parkkialue. Taloyhtiöiden välinen naapuruussopimus tai rasitesopimus selkeyttää vastuut näiden rakenteiden kunnossapidossa ja kustannusten jaossa. Taloyhtiöiden välinen sopimus on tavallisesti tehtävä hallituksen päätöksellä ja tarvittaessa yhtiökokouksen vahvistamana.

Infrastruktuurin yhteiskäyttö. Naapuritonttien omistajat voivat sopia yhteisten teknisten ratkaisujen, kuten lämpöpumpun, aurinkopaneelien tai viemäröintijärjestelmän, yhteisestä käytöstä. Naapuruussopimuksella sovitaan investoinnin kustannusten jaosta, omistajuudesta ja käytönaikaisista kustannuksista.

Naapuruussopimuksen oikeudellisesti pätevä sisältö Suomessa kattaa seuraavat osatekijät.

Osapuolten yksilöinti. Kummankin kiinteistönomistajan täydellinen nimi, henkilötunnus tai Y-tunnus ja osoite. Kummankin kiinteistön kiinteistötunnus muodossa NNN-NNN-NNNN-NNNN. Osapuolten on oltava kiinteistöjen lainhuudon haltijoita lainhuutotodistuksen mukaisesti.

Sopimuksen aihe. Sopimuksen pääasiallinen kohde määritellään selkeästi: onko kyseessä rajan vahvistaminen, rasitteen perustaminen, yhteisten rakenteiden kunnossapito vai jokin muu naapuruusasia. Sopimuksen sisältö on kuvattava riittävällä tarkkuudella, jotta se on yksiselitteisesti tulkittavissa.

Rajan tai alueen tarkka kuvaus. Rajan tai sovittavan alueen sijainti on kuvattava mahdollisimman tarkasti rajamerkkeihin, koordinaatteihin tai liitekarttoihin viitaten. Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukainen raja-arvoitustoimitus Maanmittauslaitoksessa on virallinen tapa vahvistaa kiinteistöjen välinen raja; naapuruussopimus on epävirallinen mutta nopea ja edullinen tapa sopia rajakysymyksistä osapuolten välillä.

Rasitteen tai oikeuden ehdot. Jos sopimuksessa perustetaan rasite tai käyttöoikeus, sen laajuus, kesto ja mahdollinen vastike on kirjattava selkeästi. Pysyvä rasite sitoo kiinteistön tulevia omistajia ja voidaan kirjata kiinteistörekisteriin kiinteistötoimituksessa. Sopimuksessa on mainittava, haetaanko kirjaamista kiinteistörekisteriin vai onko kyseessä pelkästään osapuolia sitova sopimusjärjestely.

Vastike. Rasitteen tai käyttöoikeuden vastike, jos sellainen on sovittu. Vastike voi olla kertakorvaus tai vuosittainen maksu. Forms-legal.com tarjoaa täydentäväksi malliksi rasitesopimuksen, jossa vastikekysymyksiä käsitellään laajemmin.

Voimassaolo ja kirjaaminen. Sopimuksen voimassaolo: pysyvä, toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen. Maininta siitä, kirjataanko rasite kiinteistörekisteriin kiinteistönmuodostamislain (554/1995) toimituksessa, vai onko kyseessä ainoastaan sopijapuolia sitova järjestely.

Riidanratkaisu. Maininta riidanratkaisumenettelystä: ensisijaisesti neuvottelu, toissijaisesti sovittelu tai käräjäoikeus. Oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 10 luvun mukaan toimivaltainen tuomioistuin on se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä kiinteistö sijaitsee.

Muutokset ja sopimuksen päivittäminen. Naapuruussopimus on pidettävä ajantasaisena. Jos kiinteistön omistaja vaihtuu, kirjaamaton sopimus ei sido uutta omistajaa, kun taas kirjattu rasite sitoo. Sopimuksen muutokset on tehtävä kaikkien osapuolten kirjallisella suostumuksella. Jos sopimus on kirjattu kiinteistörekisteriin, muutos edellyttää uutta toimitusta Maanmittauslaitoksessa.

Kunnossapitovastuiden jakaminen. Yhteisten rakenteiden, kuten äidän, yhteisen seinän tai viemärin, kunnossapitovastuu on sovittava selkeästi. Lain eräistä naapuruussuhteista (26/1920) mukaan naapureiden on pidettävä yhteinen aita kunnossa, mutta tarkempi jako on syytä sopia kirjallisesti. Myös kustannusten jako on mainittava, esimerkiksi tasaosuuksin tai jaettuna muun perusteen mukaisesti.

Yhteisten kustannusten jako ja maksumenettely. Jos sopimuksessa on sovittu rasitteen vastikkeesta tai yhteisten rakenteiden kunnossapitokustannusten jaosta, maksumenettely on kuvattava selkeästi. Kuka lähettää laskun, mihin se maksetaan ja mikä on maksuaika? Viivästyneistä maksuista perittävä korko korkolain (633/1982) mukaisesti on hyvä mainita.

Naapuruussopimuksen täyttäminen Suomessa oikein edellyttää kiinteistötietojen tarkistamista ja sopimuksen sisällön harkitsemista.

Vaihe 1 – Hanki kiinteistötiedot. Kummankin kiinteistön lainhuutotodistus ja kiinteistörekisteriote Maanmittauslaitokselta. Tarkista, että osapuolet ovat kiinteistöjen lainhuudon haltijoita. Hanki kiinteistökartta tai pohjapiirros rajaa tai aluetta koskevasta sopimuksesta.

Vaihe 2 – Yksilöi osapuolet. Täytä kummankin omistajan täydellinen nimi, henkilötunnus muodossa DDMMYY-NNNN tai Y-tunnus ja osoite. Merkitse kummankin kiinteistön kiinteistötunnus.

Vaihe 3 – Valitse sopimuksen aihe. Valitse sopimuksen pääasiallinen aihe: kiinteistöjen välinen raja, rasitesopimus, pysäköinti, vesihuolto tai muu. Kuvaa sopimuksen sisältö ja ehdot yksityiskohtaisesti.

Vaihe 4 – Kuvaa raja tai alue tarkasti. Kuvaa raja tai sovittava alue niin tarkasti, että se on yksiselitteisesti tunnistettavissa. Viittaa rajamerkkeihin, koordinaatteihin tai liitekarttaan. Jos kyseessä on rasite, kuvaa rasitetun alueen sijainti ja laajuus.

Vaihe 5 – Sovi rasitteen ehdoista. Jos sopimuksessa perustetaan rasite tai käyttöoikeus, sovi sen laajuudesta, voimassaolosta ja mahdollisesta vastikkeesta. Harkitse, haetaanko pysyvän rasitteen kirjaamista kiinteistörekisteriin Maanmittauslaitoksen toimituksessa.

Vaihe 6 – Päätä riidanratkaisusta. Valitse riidanratkaisujärjestely: ensin neuvottelu, sitten sovittelu tai käräjäoikeus suoraan. Sopimukseen kirjattu sovitteluehto voi säästää huomattavasti oikeudenkäyntikuluja riitatilanteessa.

Vaihe 7 – Allekirjoita sopimus. Kumpikin omistaja allekirjoittaa sopimuksen. Kaupanvahvistajaa ei tarvita naapuruussopimukseen, ellei sopimukseen liity kiinteistön omistusoikeuden siirtymistä. Molemmat osapuolet saavat oman kappaleensa.

Vaihe 8 – Hae tarvittaessa kirjaamista. Jos sovittu rasite on tarkoitus kirjata kiinteistörekisteriin pysyväksi rasitteeksi, se edellyttää Maanmittauslaitoksen kiinteistötoimitusta kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisesti.

Vaihe 9 – Säilytä sopimus ja liitteet huolellisesti. Naapuruussopimus on säilytettävä huolellisesti, koska siihen voidaan tarvita viitata vuosien päästä esimerkiksi kiinteistön myyntitilanteessa tai rakennuslupahakemuksessa. Liitteet, kuten kartat, pohjakuvat ja rajamerkkien sijainnit, ovat sopimuksen tulkinnan kannalta tärkeitä. Jos kiinteistö myydään, uudelle omistajalle on kerrottava sopimuksen olemassaolosta; kirjattu rasite näkyy automaattisesti rekisterissä.

Vaihe 10 – Tiedota naapuruussopimuksesta kiinteistön ostajalle. Jos kiinteistö myydään, uudelle omistajalle on kerrottava kaikista voimassa olevista naapuruussopimuksista, jotka eivät näy rekisterissä. Kirjaamaton sopimus ei sido uutta omistajaa, mutta hyvä tapa on informoida siitä ostajaa ennen kauppaa. Kirjatut rasitteet näkyvät automaattisesti rasitustodistuksessa.

Naapuruussopimuksen oikeudellinen perusta Suomessa kattaa useat lait.

Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920). Suomen vanhin kiinteistöoikeudellinen laki säätelee kiinteistöjen välisiä perusoikeuksia: oikeutta ojittaa vettä toisen alueelta, puiden poistamis- ja kasvatusrajoituksia sekä kiinteistön käytön yleisiä rajoituksia, jotka eivät saa kohtuuttomasti haitata naapuria.

Kiinteistönmuodostamislaki (554/1995). Kiinteistörasitteiden perustaminen kiinteistötoimituksessa Maanmittauslaitoksessa, kiinteistöjen välisten rajojen vahvistaminen raja-arvoitustoimituksessa sekä rasitteiden kirjaaminen kiinteistörekisteriin. Rasitteen kirjaaminen edellyttää toimitusta, ei pelkkää sopimusta.

Maakaari (540/1995). Kiinteistön omistusoikeuteen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet. Jos naapuruussopimukseen liittyy kiinteistön omistusoikeuden siirtyminen tai rasitteen kirjaaminen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, maakaaren säännökset tulevat sovellettavaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999). Rakentamisen sijoittumissäännöt, etäisyysvaatimukset naapurin rajasta, rakennuslupavaatimukset ja muut kaavoitukseen liittyvät säännöt. Naapurin suostumus on tarpeen, jos rakentaminen ylittää rakennusjärjestyksen etäisyysvaatimukset.

Rasitesopimuksen kirjaaminen. Kiinteistörasitteen kirjaaminen kiinteistörekisteriin edellyttää Maanmittauslaitoksen kiinteistötoimitusta kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 154–169 §:n mukaisesti. Kirjattu rasite sitoo kiinteistön kaikkia tulevia omistajia. Kirjaamaton sopimusjärjestely sitoo vain allekirjoittajia.

Riidanratkaisu. Naapuruusriidat ratkaistaan käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä kiinteistöt sijaitsevat, oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 10 luvun mukaisesti. Hovioikeus ja korkein oikeus ovat muutoksenhakuasteita. Kiinteistörasitteiden perustamista koskevat kiinteistötoimitusvaliitukset käsittelee maaoikeus.

Rakentamisen etäisyysvaatimukset. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) nojalla annetuissa kuntien rakennusjärjestyksissä on etäisyysvaatimukset naapurin rajasta. Tyypillisesti rakennus on sijoitettava vähintään 4–5 metrin etäisyydelle rajasta. Lähemmäs rakentaminen edellyttää naapurin kirjallista suostumusta tai rakennuslupaviranomaisen myöntämää poikkeuslupaa. Naapuruussopimuksella voidaan sopia tarkemmista etäisyyksistä, jotka molemmat osapuolet hyväksyvät.

Naapurin kuuleminen rakennusluvassa. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 65 §:n mukaan rakennuslupahakemuksesta on tiedotettava naapureille, joilla on oikeus lausua mielipiteensä. Naapuruussopimus ei poista kuulemisvelvollisuutta, mutta voi helpottaa rakennuslupaprosessia, jos naapuruusasioista on jo etukäteen sovittu kirjallisesti.

Ulkopuolisen asiantuntijan käyttö. Monimutkaisissa naapuruusasioissa, kuten rasitteen perustamisessa tai rajariidassa, on suositeltava konsultoida kiinteistöjuridiikan asiantuntijaa, maanmittaus-insinööriä tai Suomen Asianajajaliiton jäsentä. Maanmittauslaitoksen asiakaspalvelusta saa neuvoja kiinteistötoimituksiin liittyen. Asiantuntijan käyttö ehkäisee virheiden tekemistä ja säästää aikaa ja kuluja pitkällä tähtäimellä.

Oikeudellinen neuvonta naapuruusasioissa. Kiinteistöoikeuden asiantuntijalakimies voi auttaa monimutkaisten naapuruussopimusten laadinnassa. Suomen Asianajajaliiton hakupalvelusta löytyy kiinteistöoikeuteen erikoistuneita asianajajia. Asiantuntija-apu on erityisen suositeltavaa pysyvien rasitteiden perustamisessa ja riitatilanteissa.

Naapuruussopimuksessa Suomessa esiintyy toistuvia virheitä.

Virhe 1 – Epäselvä rajan tai alueen kuvaus. Raja tai rasite kuvataan niin epätarkasti, että myöhemmin syntyy erimielisyyttä siitä, mitä sovittiin. Kuvaus on aina tehtävä tarkasti, ja tarvittaessa liitetään kartta tai pohjapiirros sopimukseen liitteeksi.

Virhe 2 – Pysyvän rasitteen kirjaamatta jättäminen. Pysyvä kulkuoikeus tai muu rasite sovitaan kirjallisesti, mutta sen kirjaaminen kiinteistörekisteriin Maanmittauslaitoksen toimituksessa jätetään tekemättä. Seurauksena on, että kiinteistön myydessä uusi omistaja ei ole sidottu sopimukseen, koska se ei näy rekisterissä.

Virhe 3 – Vastikkeesta sopiminen epätarkasti. Rasitteen tai käyttöoikeuden vastike jätetään sopimatta tai se on kirjattu epätarkasti. Myöhemmin voi syntyä riita siitä, onko vastike kertakorvaus vai vuosittainen maksu, tai onko se inflaatiosidonnainen.

Virhe 4 – Muuttuneiden omistajien huomiotta jättäminen. Jos naapurikiinteistön omistaja vaihtuu, kirjaamaton naapuruussopimus ei sido uutta omistajaa. Pysyvät rasitteet on kirjattava kiinteistörekisteriin.

Virhe 5 – Sopimuksen sekoittaminen rajamerkkien siirtämiseen. Naapuruussopimuksella ei voida siirtää kiinteistöjen välisiä virallisia rajoja; virallinen raja vahvistetaan Maanmittauslaitoksen toimituksessa. Sopimus sitoo vain osapuolia, mutta virallinen kiinteistöraja pysyy rekisterin mukaisena.

Virhe 6 – Molempien omistajien allekirjoitusten puuttuminen. Jos kiinteistöllä on yhteisomistajia, kaikkien on allekirjoitettava sopimus sitovuuden varmistamiseksi. Yhden omistajan allekirjoittama sopimus ei sido muita yhteisomistajia.

Virhe 7 – Uuden omistajan informoimatta jättäminen. Kun naapurikiinteistö myydään, myyjä ei kerro uudelle omistajalle voimassa olevasta kirjaamattomasta naapuruussopimuksesta. Uusi omistaja ei ole sidottu kirjaamattomaan sopimukseen. Kirjaamaton sopimus on syytä liittää kiinteistön myyntiasiakirjoihin tiedoksi ostajalle.

Virhe 8 – Vuodenaikavaihtelun huomiotta jättäminen. Sopimuksessa ei huomioida vuodenaikojen aiheuttamia erityistilanteita, kuten lumien pudottamista katolta naapurin alueelle tai lumen auraamista yhteisellä alueella. Naapuruussopimuksessa on syytä mainita myös talvikunnossapidon vastuut, jos kiinteistöillä on yhteisiä rakenteita tai yhteistä pihaa.