Investment Advisory Mandate Finland

Sijoitusneuvonnan toimeksianto Suomessa on oikeudellisesti sitova sopimus, jonka sijoituspalveluntarjoaja solmii asiakkaan kanssa henkilökohtaisten sijoitussuositusten antamisesta. Sopimus dokumentoi asiakkaan sijoitusprofiilin, neuvonnan laajuuden ja palkkiorakenteen sekä MiFID II:n mukaisen asiakasluokittelun ja soveltuvuusarvioinnin menettelyn. Sijoitusneuvonta on sijoituspalvelulain (747/2012) 1 luvun 11 §:n mukaan henkilökohtaisen suosituksen antamista asiakkaalle tietyn rahoitusvälineen hankkimisesta tai luovuttamisesta.

Sijoituspalvelulaki (747/2012) implementoi EU:n MiFID I:n ja myöhemmin täydennyksenä MiFID II:n (2014/65/EU) vaatimukset Suomessa. Finanssivalvonta myöntää sijoituspalveluyrityksille toimiluvat, joihin sisältyvä sijoitusneuvonnan lupa on välttämätön edellytys sopimuksen solmimiselle. Toimiluvattoman sijoitusneuvonnan antaminen on rikoslaissa (39/1889) rangaistavaa luvattomana elinkeinotoimintana.

MiFID II erottaa kaksi sijoitusneuvonnan muotoa, joilla on oleelliset erot palkkiorakenteen osalta. Itsenäinen neuvonta tarkoittaa, että neuvonantaja vertailee koko markkinan rahoitusvälineitä eikä saa vastaanottaa provisiota tuotteiden tarjoajilta. Jos provisio vastaanotetaan, se on siirrettävä kokonaan asiakkaalle. Tämä on MiFID II:n artikkelin 24.7 mukainen ankara vaatimus. Ei-itsenäinen neuvonta sallii neuvonantajan rajoittua tiettyyn tuotevalikoimaan ja vastaanottaa provisiota, kunhan se ilmoitetaan asiakkaalle ennen suosituksen tekemistä ja provisio parantaa palvelun laatua asiakkaalle.

Sijoituspalvelulaki (747/2012) asettaa laajan kirjallisen dokumentointivelvollisuuden: soveltuvuusarviointi on tehtävä ennen jokaista suositusta, ja asiakkaalle on toimitettava kirjallinen soveltuvuuslausunto. Kaikki kustannukset ja palkkiot on ilmoitettava euroina ja prosentteina ennen suosituksen toteuttamista. Asiakirjat on säilytettävä viisi vuotta lain 7 luvun 56 §:n mukaisesti. Finanssivalvonnan tarkastukset kohdistavat erityishuomion juuri dokumentointivelvollisuuden noudattamiseen.

MiFID II:n (2014/65/EU) artikla 25 on soveltuvuusarvioinnin keskeinen säädös. Sijoitusneuvoja on velvollinen selvittämään kolme asiaa: asiakkaan sijoitustietämys ja kokemus eri rahoitusvälineistä, asiakkaan taloudellinen tilanne ja tappiokestävyys, sekä asiakkaan sijoitustavoitteet ja riskinsietokyky. Tämä arviointi on tehtävä ennen jokaista suositusta, ja asiakkaalle on lähetettävä kirjallinen soveltuvuuslausunto.

Suomalainen sijoitusneuvontamarkkina on muuttunut merkittävästi digitalisaation myötä. Digitaaliset robo-advisor-palvelut kuten Evervest, Sifter ja Nordnetin automaattiportfolio tarjoavat automatisoitua sijoitusneuvontaa algoritmien avulla. Myös perinteiset pankit ovat kehittäneet digitaalisia neuvontaratkaisuja verkkopankeihinsa. Kaikki nämä palvelut edellyttävät kirjallista toimeksiantosopimusta asiakkaan kanssa, vaikka neuvonta olisi automatisoitua.

Sijoitusneuvonnan ja omaisuudenhoidon raja on tärkeä ymmärtää. Sijoitusneuvonnassa asiakas tekee aina lopullisen sijoituspäätöksen itse: neuvonantaja suosittelee, mutta asiakas hyväksyy tai hylkää suosituksen. Omaisuudenhoidossa eli salkunhoidossa asiakas valtuuttaa neuvonantajan tekemään sijoituspäätökset itsenäisesti sovitun strategian puitteissa. Tämä ero vaikuttaa sopimuksen rakenteeseen, dokumentointivaatimuksiin ja vastuunjakoon.

Tekoälyn käyttö sijoitusneuvonnassa on lisääntymässä merkittävästi. Robo-advisor-palvelut hyödyntävät koneoppimisalgoritmeja sijoitussuositusten tuottamiseen. Finanssivalvonta on todennut, että myös algoritmiperusteinen sijoitusneuvonta on toimilupavaatetista sijoituspalvelulain (747/2012) 2 luvun mukaisesti, eikä tekoälyn käyttö vapauta toimijaa MiFID II:n vaatimuksista. ESMA on julkaissut vuonna 2023 ohjeet automatisoidun sijoitusneuvonnan valvonnasta.

Sijoitusneuvonnan toimeksianto Suomessa on tarpeen aina, kun sijoituspalveluntarjoaja alkaa antaa henkilökohtaisia sijoitussuosituksia asiakkaalle säännöllisesti.

Yksityishenkilön varallisuudenhoito on tyypillisin tapaus. Yksityishenkilö haluaa ammattimaista neuvontaa eläkesäästöihin, lasten opiskelurahoihin tai perinnön sijoittamiseen. Pankki tai itsenäinen sijoitusneuvoja dokumentoi asiakkaan sijoitusprofiilin, tavoitteet ja soveltuvuusarvioinnin. Private banking -palvelut perustuvat aina kirjalliseen toimeksiantosopimukseen.

Yrityksen kassanhallinnan sijoittaminen vaatii erillisen sopimuksen. Yritys, jolla on merkittävää kassavarantoa, tarvitsee sijoitusneuvontasopimuksen kassavarojen sijoittamisesta lyhyen koron rahastoihin, joukkovelkakirjoihin tai ESG-kohteisiin. Yrityksen sijoitustarkoitus, riskinkantokyky ja likviditeettivaatimukset on dokumentoitava.

Eläkesäätiöt ja säätiöt tarvitsevat neuvontaa sijoitusstrategiaan. Asset-Liability Management ALM -strategian mukainen sijoitusneuvonta edellyttää erityistä asiantuntemusta pitkän aikavälin velkasuhteiden hallinnasta.

Digitaalinen sijoitusneuvonta eli robo-advisor velvoittaa saman lainsäädännön piiriin. Myös automatisoitu neuvontapalvelu tarvitsee Finanssivalvonnan toimiluvan ja kirjallisen toimeksiantosopimuksen asiakkaiden kanssa sijoituspalvelulain (747/2012) 2 luvun mukaisesti.

Periyttäminen ja perintösuunnittelu ovat sijoitusneuvonnan erityisalue. Perinnön saaja tai perintösuunnittelua tekevä henkilö tarvitsee neuvontaa sijoitusten uudelleenjärjestelystä, veroseuraamuksista ja lahjaveron optimoinnista. Tässä tilanteessa sopimus kattaa usein myös verosuunnittelun näkökulman, vaikka sijoitusneuvoja ei voikaan antaa lakisääteistä veroNeuvontaa.

Sukupolvenvaihdos yrityksessä on sijoitusneuvonnan erityistilanne. Perheyrittäjä, joka luopuu yrityksestään ja saa merkittävän myyntitulon, tarvitsee kokonaisvaltaista sijoitusneuvontaa: miten sijoittaa yrityskauppatulot, miten suunnitella eläkkeelle siirtyminen, miten minimoida pääomaveroa laillisesti? Tässä tilanteessa sijoitusneuvoja toimii usein yhteistyössä veroasiantuntijan ja perintösuunnittelun asiantuntijan kanssa.

Varainhoito institutionaalisille sijoittajille on oma erikoisalansa. Eläkeyhtiöt, vakuutusyhtiöt, säätiöt ja kirkot tarvitsevat sijoitusneuvontaa assetien allokointiin ALM-strategiansa mukaisesti. Näissä toimeksiannoissa sijoituspalvelulain (747/2012) vaatimukset ovat samat, mutta asiakasluokittelu on tyypillisesti ammattimainen asiakas, mikä keventää joitakin suojavelvoitteita.

Arvo-omaisuuden siirto ulkomaille on tilanne, jossa sijoitusneuvoja on korvaamaton. Henkilö, joka muuttaa ulkomaille ja haluaa siirtää sijoitussalkkuaan, tarvitsee neuvontaa verotuksellisista seuraamuksista, valuuttariskeistä ja juridisista rakenteista. Tällaisessa tilanteessa sopimus voidaan muuttaa kattamaan myös kansainvälisen varallisuudenhallinnan, jolloin neuvoja toimii yhteistyössä kohdemaiden paikallisten asiantuntijoiden kanssa.

Kryptovarojen neuvonta on uusi haaste sijoitusneuvonnan kentällä. Kryptovaluutat kuten Bitcoin ja Ethereum eivät ole sijoituspalvelulain (747/2012) mukaisia rahoitusvälineitä, joten niiden neuvonnasta ei ole toimilupavelvollisuutta. EU:n MiCA-asetus (2023/1114) toi kryptovaluuttapalveluihin uudet sääntelypuitteet vuodesta 2024 alkaen, mutta sijoitusneuvonta perinteisessä mielessä koskee edelleen vain säänneltyjä rahoitusvälineitä.

Sijoitusneuvonnan toimeksianto Suomessa sisältää sijoituspalvelulain (747/2012) ja MiFID II:n vaatimukset täyttääkseen seuraavat pääelementit.

Finanssivalvonnan toimilupa on sopimuksen oikeudellinen perusta. Sijoituspalveluntarjoajan toimilupanumero kirjataan sopimukseen ja tarkistetaan fiva.fi-rekisteristä. Toimiluvattoman tarjoajan kanssa tehty sopimus on oikeudellisesti tehoton.

Asiakasluokittelu MiFID II:n mukaan on tehtävä ennen sopimuksen allekirjoittamista. Yksityisasiakas saa korkeimman suojan: kaikki soveltuvuusarvioinnin vaatimukset ja täysi kustannustiedonanto. Ammattimainen asiakas saa alennetun suojan, mutta soveltuvuusarviointi on silti pakollinen sijoitusneuvonnassa. Hyväksytty vastapuoli on alin kategoria, jota sovelletaan vain institutionaalisiin sijoittajiin.

Sijoitusprofiili muodostaa neuvonnan perustan. Sijoitustavoite voi olla pääoman kasvattaminen, säännöllinen tuotto, pääoman säilyttäminen tai ESG-painotteinen sijoittaminen. Riskinkantokyky luokitellaan matalaksi, kohtuulliseksi tai korkeaksi. Sijoitushorisontti vaihtelee alle kolmesta vuodesta yli seitsemään vuoteen. Arvioitu sijoitettava varallisuus vaikuttaa sopivien instrumenttien valintaan.

Soveltuvuusarviointi on dokumentoitava ennen jokaista suositusta. MiFID II artikkeli 25: sijoitustietämys, taloudellinen tilanne ja sijoitustavoitteet selvitettävä kirjallisesti. Soveltuvuuslausunto toimitettava asiakkaalle ennen suosituksen toteuttamista. Dokumentit säilytettävä viisi vuotta.

Kustannukset ja palkkiorakenne on ilmoitettava MiFID II artikkelin 24.4 mukaisesti euroina ja prosentteina: neuvontapalkkio tai provisio, kaupankäyntikustannukset, rahaston hallinnointipalkkio TER ja valuutanvaihtokustannukset. Vuosittainen kustannusraportti toimitettava asiakkaalle.

ESG-mieltymykset on selvitettävä vuodesta 2022 alkaen MiFID II:n muutoksen nojalla. EU:n SFDR-luokittelu ja taksonomia-asetus vaikuttavat tuotesuosituksiin. forms-legal.com tarjoaa mallin eturistiriitojen hallintajärjestelmän kuvaukselle.

ESG-mieltymysten selvittäminen on pakollista vuodesta 2022 alkaen. EU:n MiFID II -muutos (delegoitu asetus 2021/1253) edellyttää, että soveltuvuusarviointiin lisätään kestävyysmieltymysten selvittäminen kolmesta näkökulmasta: EU:n taksonomian mukaiset ympäristöllisesti kestävät sijoitukset, SFDR-asetuksen artikkeli 8 tai 9 -rahastot sekä pääasialliset haitalliset vaikutukset PAI. Asiakas voi ilmoittaa, ettei hänellä ole ESG-mieltymyksiä, mutta tämä on dokumentoitava.

Kustannusten läpinäkyvyys on MiFID II:n keskeinen vaatimus. Ennen sijoituksen tekemistä on toimitettava kustannusilmoitus euroissa ja prosentteina sijoitettavasta summasta. Tämä kattaa neuvontapalkkion, kaupankäyntikulut, rahaston TER-prosentin ja mahdolliset valuutanvaihtokulut. Vuosittainen kustannusraportti on toimitettava kaikille asiakkaille 12 kuukauden välein.

Sijoitusraportointi on MiFID II:n vaatimus. Sijoituspalveluntarjoajan on raportoitava asiakkaalle sijoitusten kehityksestä vähintään kerran vuodessa. Raportin on sisällettävä: sijoitussalkun arvo raportoinnin ajankohtana, vertailu lähtöarvoon, kustannukset ja palkkiot eriteltynä, merkittävät tapahtumat (ostot, myynnit, osinkotulot) ja vertailu sovittuun tuottotavoitteeseen. Sijoitussalkun arvon laskiessa alle 10 prosenttia on lähetettävä väliraportti.

Sijoitusten suorituskykyvertailu on osa neuvonnan jatkuvuutta. MiFID II edellyttää, että sijoitussalkun suorituskykyä verrataan sovittuun vertailuindeksiin tai tuottotavoitteeseen. Vertailu on raportoitava asiakkaalle vuosittain. Vertailuindeksi on valittava huolellisesti: se ei saa olla asiakasta harhaanjohtava eikä liian helposti saavutettavissa verrattuna todelliseen sijoitusstrategiaan.

Sijoitussalkun likviditeetti on kirjattava sopimukseen. Asiakas, joka tarvitsee lyhyellä varoitusajalla käteistä sijoitussalkustaan, tarvitsee tietää, kuinka nopeasti sijoitukset voidaan realisoida. Epälikvideissä sijoituksissa kuten kiinteistörahastoissa tai pääomarahastoissa realisointiaikataulu voi olla kuukausia. Sopimuksessa on kirjattava, mikä osuus salkusta on pidettävä likvideinä sijoituksina.

Salkkujen hallintajärjestelmät ovat osa neuvontaprosessia. Sijoituspalveluntarjoajan tekninen infrastruktuuri määrittää, millä tarkkuudella salkun kehitystä voidaan seurata reaaliajassa. Nykyaikaiset järjestelmät tarjoavat asiakkaalle suoran pääsyn oman sijoitussalkkunsa näkymään, jossa hän voi seurata arvojenkehitystä, avoimia toimeksiantoja ja raportteja. Tämä läpinäkyvyys on osa MiFID II:n 24 artiklan vaatimusta parhaasta toimintatavasta asiakkaan edun hyväksi.

Riskipääoman suoja MiFID II:n sijoittajakorvausjärjestelmän kautta. Suomessa on sijoituspalvelulain (747/2012) 11 luvun mukainen sijoittajakorvausrahasto, joka korvaa sijoittajan saatavia, jos sijoituspalveluyritys on maksukyvytön eikä pysty palauttamaan asiakasvaroja. Korvauksen enimmäismäärä on 20 000 euroa per sijoittaja. Tämä suoja kattaa tilanne, jossa yritys on sekoittanut asiakkaiden varoja omiin varoihinsa.

Sijoitusneuvonnan toimeksianto Suomessa laaditaan seuraavilla käytännön vaiheilla.

Vaihe 1 – Tarkista toimilupa. Finanssivalvonnan rekisteristä fiva.fi varmistetaan, onko tarjoajalla voimassa oleva toimilupa sijoitusneuvontaan. Pankkilupa kattaa automaattisesti sijoituspalvelut.

Vaihe 2 – Luokittele asiakas. MiFID II:n mukainen asiakasluokittelu tehdään ennen sopimuksen allekirjoittamista. Yksityisasiakas on oletusluokka luonnollisille henkilöille.

Vaihe 3 – Tee sijoitusprofiilikartoitus. Sijoitustavoite, riskinkantokyky, kokemus eri rahoitusvälineistä ja taloudellinen tilanne dokumentoidaan kirjallisesti.

Vaihe 4 – Sovi neuvonnan tyyppi ja palkkio. Itsenäinen vai ei-itsenäinen neuvonta? Neuvontapalkkio euroina tai prosentteina varallisuudesta? Provisio ilmoitettava asiakkaalle etukäteen.

Vaihe 5 – Toimita KIID tai KID ennen suositusta. Jokaisesta suositellusta rahoitusvälineestä toimitettava standardoitu avaintietoasiakirja.

Vaihe 6 – Allekirjoita ja arkistoi. Sopimus kahtena kappaleena tai sähköisesti; säilytettävä viisi vuotta.

Sähköinen allekirjoitus ja digitaalinen prosessi. MiFID II mahdollistaa sopimuksen solmimisen kokonaan sähköisesti. Verkkopankissa tai mobiilisovelluksessa tapahtuva tunnis­tautuminen (esimerkiksi pankkitunnukset tai mobiilivarmenne) täyttää oikeustoimilain (228/1929) allekirjoitusvaatimuksen. Kaikki asiakirjat, mukaan lukien KIID tai KID, soveltuvuuslausunto ja kustannusilmoitus, on toimitettava asiakkaalle kestävällä tavalla kuten sähköpostilla tai verkkopankin postilaatikkoon.

Sijoitusten jälleenarviointi on osa sopimusta. Sijoitusprofiili tarkistetaan tyypillisesti vuosittain tai merkittävien elämäntilanteen muutosten yhteydessä kuten avioero, perinnönsaanti tai eläköityminen. Soveltuvuusarviointi on toistettava, jos asiakkaan taloudellinen tilanne, sijoitustavoitteet tai riskinsietokyky muuttuvat olennaisesti. Muutokset on kirjattava uuteen soveltuvuuslausuntoon.

Vaihe 7 – Sovi poikkeustilanteen menettelystä. Jos markkinatilanne muuttuu voimakkaasti ja sijoitussalkun arvo laskee alle sovitun riskikynnyksen, neuvonantajan on ilmoitettava asiakkaalle viipymättä ja ehdotettava toimenpiteitä. Tämä kriisimenettelytapa on kirjattava sopimukseen: milloin neuvonantaja ottaa yhteyttä, mitä tietoja hän toimittaa ja miten asiakas voi tehdä korjauspäätöksen nopeasti.

Vaihe 8 – Kirjaa siirtymäkauden menettely. Jos neuvonantaja vaihtuu esimerkiksi asiakasvastaavan irtisanouduttua, sopimuksessa on kirjattava siirtymäkauden menettely: kuka ottaa vastuun asiakkuudesta, miten asiakastiedot siirtyvät ja miten yhteystietoja päivitetään. Asiakkaan kannalta keskeistä on, ettei palvelutaso heikkene henkilövaihdoksen vuoksi.

Vaihe 9 – Sovi sijoitussalkun hoidon delegointimahdollisuudesta. Joissakin tilanteissa asiakas haluaa antaa sijoituspäätösvaltuuden jollekulle toiselle henkilölle esimerkiksi matkojen tai sairauden ajaksi. Tämä edellyttää kirjallista valtakirjaa (oikeustoimilaki 228/1929) tai lakisääteistä edunvalvojan määräystä. Sijoituspalveluntarjoajan on hyväksyttävä valtuutus ennen kuin kolmas osapuoli voi tehdä päätöksiä sijoitussalkun nimissä.

Sijoitusneuvonnan toimeksianto Suomessa on usean eri sääntelytason piirissä.

Sijoituspalvelulaki (747/2012) velvoittaa toimilupaan, asiakasluokitteluun, soveltuvuusarviointiin ennen jokaista suositusta, asiakastietojen salassapitoon ja tiedonantovelvollisuuksiin. Tietojen säilytysaika on viisi vuotta.

EU:n MiFID II (2014/65/EU) on täysin harmonisoitu säännöstö. Artikkeli 25 koskee soveltuvuusarviointia; artikkeli 24 asiakasetujen etusijaa ja inducement-sääntelyä; artikkeli 30 tietojen tallennusvelvoitetta.

EU:n PRIIPs-asetus (1286/2014) velvoittaa KID:n toimittamiseen sijoitusvakuutuksille ja strukturoiduille tuotteille. KID on standardisoitu kolmisivuinen dokumentti, joka sisältää SRI-riskiluokituksen.

ESG-sääntely MiFID II:n 2022 muutoksen nojalla velvoittaa selvittämään asiakkaan kestävyysmieltymykset. Suositusten on vastattava asiakkaan SFDR- ja taksonomiapreferenssejä.

Rahanpesun estämislaki (444/2017) velvoittaa KYC-prosessiin, PEP-tarkistukseen ja epäilyttävistä sijoitusjärjestelyistä ilmoittamiseen Rahanpesun selvittelykeskukselle.

Asiakasvarojen suoja on sijoituspalvelulain (747/2012) 10 luvun mukainen velvoite. Sijoituspalveluyrityksen on pidettävä asiakkaiden varat erillisellä säilytystilillä erillään yrityksen omista varoista. Tämä suojaa asiakkaita tilanteessa, jossa sijoituspalveluyritys ajautuu maksuvaikeuksiin. Asiakasvarojen suoja on erityisen tärkeä sijoituslomakkeessa mainita, jotta asiakas ymmärtää suojan laajuuden.

Rahoitusvälineiden kaupankäynti raportoitava viranomaisille. MiFIR-asetuksen (600/2014) mukainen kaupparaportointi: sijoituspalveluyrityksen on ilmoitettava kaikki rahoitusvälineiden kaupat Finanssivalvonnalle transaktioraportointijärjestelmän kautta. Yksittäiselle sijoittajalle tämä näkyy vain taustavelvoitteena, mutta se korostaa sijoituspalvelualan sääntelytaakkaa ja valvottavuutta.

Kauppatietojen arkistointi on sijoituspalvelulain (747/2012) 7 luvun 55 §:n mukainen velvollisuus. Kaikki puhelut ja sähköiset viestit, joissa annetaan sijoitussuosituksia, on tallennettava ja säilytettävä viisi vuotta. Tämä koskee myös tekstiviestejä, sähköposteja ja pikaviestejä. Tallenteet ovat Finanssivalvonnan käytettävissä mahdollisissa tutkinnoissa.

Sijoitusneuvojan markkinointi on säänneltyä. Sijoituspalvelulaki (747/2012) 9 luku säätelee markkinointia: markkinointiaineiston on oltava selkeää, oikeaa ja eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Menneisyydessä saavutetut tuotot eivät takaa tulevia tuottoja -varoitus on pakollinen. ESMA:n ohjeet markkinoinnin hyvästä käytännöstä ovat sitovia Suomessa.

Sijoitusneuvonnan erottaminen analyysistä on tärkeää. Julkinen sijoitusanalyysi (esimerkiksi osaketutkimusraportti) ei ole henkilökohtaista sijoitusneuvontaa, vaikka se sisältäisi ostositusksia tietyistä osakkeista. Sijoitusanalyysi on kaikille avoin yleinen suositus, kun taas sijoitusneuvonta on kohdennettu yksittäiselle asiakkaalle tämän sijoitusprofiiliin perustuva henkilökohtainen suositus. Tämä ero on MiFID II:n (2014/65/EU) artiklan 4.1.4 ytimessä.

Sijoitusneuvonnan toimeksianto Suomessa epäonnistuu seuraavien virheiden vuoksi.

Virhe 1 – Toimiluvan tarkistamatta jättäminen. Sijoitusneuvontaa tarjoaa toimiluvaton toimija. Tämä on rangaistavaa rikoslaissa ja sopimus on tehoton.

Virhe 2 – Soveltuvuusarvioinnin laiminlyönti. Korkeariskinen instrumentti suositellaan ilman dokumentoitua soveltuvuusarviointia. Finanssivalvonta voi määrätä hallinnollisen seuraamusmaksun.

Virhe 3 – Kustannusten puutteellinen ilmoittaminen. MiFID II:n kustannustiedonantoa ei toimiteta ennen suosituksen toteuttamista. Finanssivalvonta on sakottanut useita toimijoita.

Virhe 4 – Provision ilmoittaminen puutteellisesti. Itsenäiseksi mainostautuva neuvonantaja ottaa provisiota ilman asiakkaan ilmoittamista. MiFID II artikkeli 24.7 kieltää tämän.

Virhe 5 – Asiakirjojen säilyttäminen alle 5 vuotta. Sijoituspalvelulain 7 luku 56 §:n vaatimus täyttyy vain 5 vuoden säilytyksellä.

Virhe 6 – ESG-mieltymysten selvittäminen puutteellisesti. Sijoitusneuvoja ei kartoita asiakkaan kestävyysmieltymyksiä soveltuvuusarvioinnissa, vaikka se on pakollinen EU:n MiFID II -muutoksen nojalla vuodesta 2022 alkaen. Finanssivalvonta on ottanut tämän valvontaan; puutteet voivat johtaa hallinnollisiin toimenpiteisiin.

Virhe 7 – Sijoitussuositusten antaminen ilman toimilupaa. Yritys tai yksityishenkilö antaa henkilökohtaisia sijoitussuosituksia blogeissaan, podcasteissaan tai sosiaalisen median kanavissaan ilman Finanssivalvonnan toimilupaa. Tämä on sijoituspalvelulain (747/2012) 2 luvun mukaisen toimilupavelvollisuuden rikkomus. Yleinen sijoitusinformaatio tai markkinakatsaukset ilman henkilökohtaista suosittelua eivät ole toimilupavaatetista sijoitusneuvontaa.

Virhe 8 – Sijoitussalkun passiivinen seuranta ilman aktiivista neuvontaa. Sijoitusneuvoja allekirjoittaa toimeksiantosopimuksen, mutta ei anna aktiivisia suosituksia koko sopimuksen voimassaoloajan. Passiivinen seuranta ei täytä sijoituspalvelulain (747/2012) vaatimusta henkilökohtaisesta sijoitusneuvonnasta. Asiakas, jonka salkku on alikehittynyt markkinoihin nähden puutteellisen neuvonnan vuoksi, voi vaatia vahingonkorvausta.

Virhe 9 – Sukulaisille tai tuttaville annettu epävirallinen sijoitusneuvonta. Yksityishenkilö antaa ystävilleen tai sukulaisilleen maksutonta sijoitusneuvontaa epävirallisesti. Jos neuvot johtavat tappioihin ja neuvontaa on annettu toistuvasti, kyseessä voi olla toimiluvanvarainen sijoitusneuvonta ilman toimilupaa. Rajaa on vaikea vetää, mutta ammattimaisesti harjoitettuna se on säänneltyä.