Avioerohakemus

Avioerohakemus Suomessa on avioliittolain (234/1929) 25 pykälän mukainen kirjallinen hakemus, jolla puoliso tai molemmat puolisot yhdessä pyytävät käräjäoikeudelta harkinta-ajan avioeron myöntämistä varten. Suomen avioerojärjestelmä perustuu syyttömyysperiaatteen sijaan harkinta-aikajärjestelmään: avioeroa ei tarvitse perustella, eikä syyllisyyttä tai kohtuutonta käyttäytymistä tarvitse osoittaa. Riittää, että harkinta-aika on kulunut ja ainakin toinen puoliso vaatii avioeroa sen jälkeen.

Avioeron myöntää Suomessa toimivaltainen käräjäoikeus avioliittolain (234/1929) 25–27 pykälän mukaisesti. Käräjäoikeuksia Suomessa on 20, ja toimivaltainen tuomioistuin on se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä hakijalla on kotipaikka. Jos puolisoilla on yhteinen kotipaikka esimerkiksi Helsingissä, Tampereella tai Turussa, hakemus jätetään yhteisen kotipaikan käräjäoikeuteen. Kaikki käräjäoikeuksien yhteystiedot löytyvät oikeus.fi-sivustolta, ja hakemuksen voi toimittaa myös sähköisesti saman palvelun kautta.

Harkinta-aika on kuusi kuukautta hakemuksen vireilletulopäivästä avioliittolain (234/1929) 25 pykälän mukaisesti. Päivä, jolloin hakemus saapuu käräjäoikeuteen, on ratkaiseva: siitä alkaa laskea kuuden kuukauden aika. Harkinta-ajan kuluttua kumpikaan puoliso tai molemmat yhdessä voivat vaatia avioeroa avioliittolain 26 pykälän nojalla, jolloin käräjäoikeus myöntää avioeron ilman lisäselvittelyjä. Harkinta-ajan vaatimusta ei voida lyhentää sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Yksipuolinen ja yhteinen hakemus ovat molemmat mahdollisia. Yksipuolisessa hakemuksessa vain toinen puoliso hakee harkinta-ajan alkamista, ja käräjäoikeus toimittaa haasteen toiselle puolisolle. Toisen puolison suostumus ei ole edellytys hakemukselle: avioliittolain (234/1929) mukainen harkinta-aikajärjestelmä takaa, että kumpikaan puoliso ei voi estää avioeroa. Yhteishakemuksessa molemmat hakevat yhdessä, mikä on hallinnollisesti yksinkertaisempi menettely ja yleensä myös nopeampi.

Poikkeuksena pääsäännöstä on avioliittolain (234/1929) 25 a pykälä: jos puolisot ovat asuneet erillään yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta ennen hakemuksen jättämistä, avioero voidaan myöntää suoraan ilman harkinta-aikaa. Erilläänasuminen todetaan väestötietojärjestelmän osoitetietojen tai muun luotettavan selvityksen perusteella. Kahden vuoden erilläänasuminen on vaihtoehto erityisesti tilanteessa, jossa parisuhde on tosiasiallisesti päättynyt jo kauan sitten.

Avioeron oikeudelliset vaikutukset ovat laajat. Avioero purkaa avioliiton, jonka jälkeen puolisoilla ei enää ole toistensa perintöoikeutta perintökaaren (40/1965) 3 luvun mukaisesti eikä oikeutta toistensa sosiaalietuuksiin. Avioeron jälkeen toimitetaan omaisuuden ositus avioliittolain (234/1929) 38 pykälän mukaisesti, ellei puolisoiden välillä ole avioehtosopimusta, joka sulkee avio-oikeuden pois. Osituksessa jaetaan avio-oikeuden alainen omaisuus puolisoiden kesken tasan. Ositus on toimitettava kolmen vuoden kuluessa avioeron lainvoimaistumisesta, muuten vaatimus vanhentuu.

Lasten huolto-, tapaamis- ja elatusasioista on sovittava erikseen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) sekä lain lasten elatuksesta (704/1975) nojalla. Vanhemmat voivat sopia asioista lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella tai käräjäoikeuden päätöksellä. Käräjäoikeus voi avioeron yhteydessä antaa myös väliaikaisia määräyksiä lasten asumisesta ja yhteisestä asunnosta harkinta-ajan ajaksi.

Avioerohakemuksen jättäminen on maksullista. Käräjäoikeudessa peritään oikeudenkäyntimaksu tuomioistuinmaksulain (1455/2015) nojalla, jonka suuruus vaihtelee vuosittain. Yhteishakemuksessa maksu on pienempi kuin yksipuolisessa hakemuksessa. Taloudellisesti heikossa asemassa olevan on mahdollista hakea oikeusapua oikeusapulain (257/2002) nojalla oikeusaputoimistolta, jolloin valtio kattaa kulut kokonaan tai osittain.

Avioerohakemus Suomessa tarvitaan aina, kun avioliitto halutaan purkaa juridisesti käräjäoikeuden päätöksellä avioliittolain (234/1929) mukaisen harkinta-ajan aloittamiseksi. Avioero ei tapahdu automaattisesti eikä pelkkä pitkäaikainen erilläänasuminen purku avioliittoa. Seuraavissa tilanteissa hakemus on välttämätön.

Harkinta-ajan aloittaminen. Juridinen avioero edellyttää aina hakemusta käräjäoikeudelle ja kuuden kuukauden harkinta-ajan kulumista avioliittolain (234/1929) 25 pykälän mukaisesti, ellei kyseessä ole vähintään kahden vuoden yhtäjaksoinen erilläänasuminen. Vaikka puolisot olisivat asuneet erillään vuosia tai sopineet erosta keskenään, avioliitto pysyy voimassa, kunnes käräjäoikeus myöntää avioeron.

Omaisuuden osituksen mahdollistaminen. Avioeron vireillepano käynnistää prosessin, jonka jälkeen puolisot voivat toimittaa osituksen avioliittolain (234/1929) 38 pykälän mukaisesti. Ositus on välttämätön aina, kun puolisoilla on avio-oikeuden alaista omaisuutta: yhteinen koti, sijoituksia, pankkisäästöjä tai liiketoimintaa. Ositusvaatimus vanhentuu kolmessa vuodessa avioeron lainvoimaistumisesta, joten on tärkeää aloittaa ositusneuvottelut hyvissä ajoin.

Lasten huolto- ja elatusasioiden järjestäminen. Avioeron yhteydessä puolisoilla on mahdollisuus saattaa lasten huolto-, tapaamis- ja elatusasiat käräjäoikeuden käsittelyyn tai sopia niistä lastenvalvojan luona lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaisesti. Hakemuksessa voidaan pyytää väliaikaisia määräyksiä lasten asumisesta harkinta-ajan ajaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty sopimaan asioista.

Uudelleen avioitumisen mahdollistaminen. Suomen lain mukaan voimassa oleva avioliitto on ehdoton este uuden avioliiton solmimiselle. Vasta avioeron lainvoimaistumisen jälkeen henkilö on oikeudellisesti vapaa solmimaan uuden avioliiton. Tämä koskee myös tilanteita, joissa parisuhde on tosiasiallisesti jo päättynyt.

Puolison elatusavun vaatiminen. Jos toinen puoliso on avioliiton aikana jäänyt kokonaan tai osittain toisen elätettäväksi, avioeron yhteydessä voidaan vaatia puolison elatusapua avioliittolain (234/1929) 48 pykälän nojalla. Puolison elatusapu on eri asia kuin lasten elatusapu: se perustuu puolisoiden taloudelliseen epätasapainoon avioliiton aikana.

Kansainväliset tilanteet. Suomessa asuvien ulkomaalaisten tai Suomessa avioliiton solmineiden on haettava avioeroa Suomen käräjäoikeudelta, jos heillä on kotipaikka Suomessa. EU:n Bryssel II a -asetus (2201/2003) säätelee tuomioistuimen toimivaltaa kansainvälisissä avioeroasioissa. Ulkomailla myönnetyn avioeron tunnustaminen Suomessa edellyttää erillisen hakemuksen, jonka käsittelee Helsingin hovioikeus tai Digi- ja väestötietovirasto.

Asumismääräykset ja väliaikaiset järjestelyt. Avioerohakemuksen yhteydessä voidaan hakea väliaikaisia määräyksiä yhteisen asunnon käytöstä harkinta-ajan ajaksi. Käräjäoikeus voi avioliittolain (234/1929) 24 pykälän nojalla määrätä, kummalla puolisolla on oikeus asua yhteisessä kodissa hakemuksen vireilletulon jälkeen. Nämä väliaikaiset määräykset suojaavat erityisesti sen puolison asemaa, jolla ei ole muuta asuntoa.

Oikeudellisesti pätevässä Avioerohakemuksessa Suomessa on seuraavat osat, jotka mahdollistavat käräjäoikeuden käsittelyn avioliittolain (234/1929) mukaisesti.

Hakijan henkilötiedot. Hakijan koko nimi väestötietojärjestelmän mukaisesti, henkilötunnus muodossa PPKKVV-NNNN (esimerkiksi 120585-123A), vakituinen postiosoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Henkilötunnus on välttämätön käräjäoikeuden rekisteriä ja tiedoksiannosta varten. Osoite on se, johon käräjäoikeuden kutsu myöhemmin lähetetään, joten se on tärkeä pitää ajan tasalla myös hakemuksen jättämisen jälkeen.

Toisen puolison henkilötiedot. Toisen puolison koko nimi väestötietojärjestelmän mukaisesti, henkilötunnus ja vakituinen osoite. Yhteishakemuksessa molemmat puolisot ovat hakijoita ja allekirjoittavat hakemuksen. Yksipuolisessa hakemuksessa toinen puoliso on vastaaja, jolle käräjäoikeus toimittaa haasteen väestötietojärjestelmän osoitteeseen. Jos vastaajan osoite on tuntematon, käräjäoikeus selvittää sen Digi- ja väestötietoviraston rekisteristä.

Avioliiton tiedot. Vihkipäivä muodossa PP.KK.VVVV ja vihkipaikka eli kunta, jossa avioliitto solmittiin. Nämä tiedot yksilöivät sen avioliiton, jonka purkamista haetaan. Vihkitiedot löytyvät vihkitodistuksesta tai Digi- ja väestötietoviraston väestörekisteriotteesta. Sähköinen rekisteriote on saatavissa DVV:n verkkopalvelusta.

Hakemistapa. Merkintä siitä, onko hakemus yhteinen vai yksipuolinen. Yhteishakemuksessa molemmat puolisot ovat samaa mieltä harkinta-ajan aloittamisesta, mikä nopeuttaa käsittelyä ja on yleensä edullisempi oikeudenkäyntimaksun osalta. Yhteishakemus on suositeltavin vaihtoehto sovinnollisessa erotilassa.

Yhteiset alaikäiset lapset. Lapsiperheessä hakemuksessa on mainittava lasten täydelliset nimet, henkilötunnukset, syntymäajat sekä ehdotettu huoltojärjestely: yhteishuolto, yksinhuolto tai käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Käräjäoikeus selvittää lasten edun lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 1 pykälän mukaisesti ja voi antaa väliaikaisia määräyksiä. Jos vanhemmat ovat jo sopineet lasten asioista, lastenvalvojan vahvistama sopimus lain (361/1983) 8 pykälän mukaisesti nopeuttaa käräjäoikeuden käsittelyä merkittävästi.

Muut vaatimukset. Mahdollinen puolison elatusapuvaatimus avioliittolain (234/1929) 48 pykälän nojalla: jos toinen puoliso on taloudellisesti heikommassa asemassa, elatusapu voidaan vahvistaa avioeron yhteydessä. Hakemuksessa voidaan myös pyytää väliaikaisia määräyksiä yhteisestä asunnosta tai muusta omaisuudesta harkinta-ajan ajaksi.

Toimivaltainen käräjäoikeus. Hakemuksessa on mainittava, mihin käräjäoikeuteen se jätetään. Toimivaltainen on se käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä hakijalla on kotipaikka avioliittolain (234/1929) 27 pykälän mukaisesti. Jos hakijalla ei ole kotipaikkaa Suomessa, toimivaltainen on vastaajan kotipaikkakunnan käräjäoikeus. Jos kummallakaan ei ole kotipaikkaa Suomessa, toimivaltainen on Helsingin käräjäoikeus. Hakemus voidaan toimittaa käräjäoikeuden kansliaan henkilökohtaisesti, postitse tai sähköisesti oikeus.fi-verkkopalvelun kautta.

Allekirjoitus ja päivämäärä. Hakijan allekirjoitus ja hakemuspäivämäärä. Yhteishakemuksessa molemmat puolisot allekirjoittavat omalta osaltaan. Hakemuspäivä on oikeudellisesti ratkaiseva: siitä alkaa kuuden kuukauden harkinta-aika avioliittolain (234/1929) 25 pykälän nojalla. Hakemus kannattaa jättää käräjäoikeuteen mahdollisimman pian, jottei harkinta-aika pitkity tarpeettomasti.

Väliaikaiset määräykset. Avioerohakemuksen yhteydessä voidaan pyytää väliaikaisia määräyksiä yhteisen asunnon käytöstä, lasten asumisesta tai puolison elatuksesta harkinta-ajan ajaksi. Väliaikaiset määräykset ovat voimassa, kunnes käräjäoikeus tekee lopullisen päätöksen tai osapuolet sopivat asioista. Väliaikaiset määräykset ovat erityisen tärkeitä, jos yhteisessä kodissa oleminen on konfliktialtista.

forms-legal.com tarjoaa valmiin avioerohakemuspohjan, joka täyttää kaikki avioliittolain (234/1929) asettamat vaatimukset ja on päivitetty vuoden 2026 säännösten mukaisesti. Pohja on täysin ilmainen ja ladattavissa PDF- tai Word-muodossa ilman rekisteröitymistä. Pohja sisältää kaikki tarvittavat kentät myös lasten huolto- ja elatusasioiden käsittelyä varten. Sivustolta löytyvät myös erilliset pohjat lasten huoltosopimukselle, elatussopimukselle, tapaamissopimukselle ja osituskirjalle, joten kaikki avioeroon liittyvät asiakirjat ovat saatavissa yhdestä paikasta.

Avioerohakemus Suomessa täyttäminen oikein vaatii seuraavat vaiheet käräjäoikeudessa hyväksyttävän hakemuksen aikaansaamiseksi.

Vaihe 1 - Kerää tarvittavat asiakirjat. Hanki käteen vihkitodistus tai Digi- ja väestötietoviraston väestörekisteriote, josta käyvät ilmi vihkipäivä ja vihkipaikka. Tarkista molempien puolisoiden henkilötunnukset muodossa PPKKVV-NNNN. Lasten henkilötunnukset ja syntymäajat tarvitaan, jos yhteisiä alaikäisiä lapsia on.

Vaihe 2 - Valitse hakemismuoto. Päätä, teetkö yhteisen vai yksipuolisen hakemuksen. Yhteishakemus on suositeltavampi sovinnollisessa erotilassa, sillä se on hallinnollisesti yksinkertaisempaa ja yleensä edullisempaa oikeudenkäyntimaksun osalta. Yhteishakemuksessa käräjäoikeuden ei tarvitse toimittaa haastetta toiselle puolisolle.

Vaihe 3 - Täytä hakijan tiedot. Merkitse täydellinen nimi väestötietojärjestelmän mukaisesti, henkilötunnus muodossa PPKKVV-NNNN, nykyinen postiosoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Osoite on tärkeä pitää ajan tasalla koko käräjäoikeuden käsittelyn ajan, sillä sinne lähetetään kutsut ja päätökset.

Vaihe 4 - Täytä toisen puolison tiedot. Kirjaa toisen puolison koko nimi, henkilötunnus ja osoite. Yhteishakemuksessa toinen puoliso täyttää myös omat tietonsa ja allekirjoittaa hakemuksen. Yksipuolisessa hakemuksessa käräjäoikeus selvittää toisen puolison osoitteen väestötietojärjestelmästä.

Vaihe 5 - Merkitse lasten tiedot. Jos puolisoilla on yhteisiä alaikäisiä lapsia, merkitse jokaisen lapsen koko nimi, henkilötunnus ja syntymäaika. Valitse ehdotettu huoltojärjestely: yhteishuolto on yleisin vaihtoehto ja lapsen edun mukainen lähes kaikissa tilanteissa lapsen huollosta annetun lain (361/1983) 5 pykälän nojalla. Erillinen huoltosopimus vahvistetaan lastenvalvojan luona.

Vaihe 6 - Lisää muut vaatimukset. Jos puolisolla on puolison elatusapuvaatimus avioliittolain (234/1929) 48 pykälän nojalla, merkitse se hakemukseen. Kirjaa myös, jos haet väliaikaisia määräyksiä yhteisestä asunnosta tai muusta omaisuudesta harkinta-ajan ajaksi.

Vaihe 7 - Tarkista oikeudenkäyntimaksu. Käräjäoikeus perii oikeudenkäyntimaksun tuomioistuinmaksulain (1455/2015) nojalla. Maksu vaihtelee vuosittain ja onko hakemus yhteinen vai yksipuolinen. Tieto maksun suuruudesta ja maksutavasta löytyy oikeus.fi-sivustolta. Oikeusapua voi hakea, jos taloudelliset varat ovat rajalliset oikeusapulain (257/2002) nojalla.

Vaihe 8 - Toimita hakemus. Hakemus voidaan toimittaa käräjäoikeuden kansliaan henkilökohtaisesti, postitse tai sähköisesti oikeus.fi-verkkopalvelun kautta. Sähköinen toimittaminen vaatii pankkitunnusten mukaisen vahvan tunnistautumisen. Sähköinen asiointi on nopeinta, koska se rekisteröityy välittömästi.

Vaihe 9 - Odota harkinta-aika ja tee eropyyntö. Harkinta-aika on kuusi kuukautta hakemuksen vireilletulopäivästä. Sen jälkeen toinen puoliso tai molemmat tekevät eropyyntö käräjäoikeudelle avioliittolain (234/1929) 26 pykälän mukaisesti. Eropyyntö on tehtävä vuoden kuluessa harkinta-ajan päättymisestä, muuten harkinta-aika raukeaa ja hakemus on jätettävä uudelleen. Eropyyntö voidaan tehdä samalla tavalla kuin alkuperäinen hakemus: kirjallisesti käräjäoikeuden kansliaan tai sähköisesti oikeus.fi-palvelun kautta.

Vaihe 10 - Suunnittele ositusasiat. Avioeron myöntämisen jälkeen ositukselle on kolme vuotta aikaa avioliittolain (234/1929) 38 pykälän mukaisesti. Aloita ositusneuvottelut hyvissä ajoin. Jos puolisoilla on kiinteistöjä tai merkittävää yritysomaisuutta, on suositeltavaa käyttää asianajajan apua osituksessa.

Avioerohakemus Suomessa perustuu avioliittolain (234/1929) säännöksiin avioerosta, harkinta-ajasta ja toimivaltaisesta tuomioistuimesta.

Harkinta-aika avioliittolain 25 pykälän mukaan. Tuomioistuin myöntää avioeron avioliittolain (234/1929) 25 pykälän mukaan, kun puoliso tai puolisot ovat hakeneet harkinta-ajan alkamista ja kuusi kuukautta on kulunut hakemuksen vireilletulopäivästä. Harkinta-ajan kuluttua avioero myönnetään heti, kun jompikumpi puoliso tai molemmat yhdessä vaativat sitä avioliittolain 26 pykälän nojalla. Avioeron syytä ei tarvitse selvittää. Harkinta-ajan raukeaminen: jos eropyyntöä ei tehdä vuoden kuluessa harkinta-ajan päättymisestä, harkinta-aika raukeaa ja hakemus on uusittava.

Poikkeus harkinta-ajasta avioliittolaki 25 a pykälä. Avioero voidaan myöntää ilman harkinta-aikaa, jos puolisot ovat asuneet erillään yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta ennen hakemuksen jättämistä. Erilläänasuminen todetaan väestötietojärjestelmän osoitetietojen tai muun luotettavan selvityksen, kuten vuokrasopimusten tai muuttokirjeiden, perusteella.

Toimivaltainen tuomioistuin avioliittolain 27 pykälän mukaan. Toimivaltainen käräjäoikeus on se, jonka tuomiopiirissä hakijalla tai vastaajalla on kotipaikka. Jos kummallakaan puolisolla ei ole kotipaikkaa Suomessa, toimivaltainen on Helsingin käräjäoikeus. EU:n Bryssel II a -asetus (2201/2003) säätelee kansainvälisiä tilanteita.

Hakemuksen muotovaatimukset. Hakemus on tehtävä kirjallisesti ja se voidaan toimittaa käräjäoikeuden kansliaan henkilökohtaisesti, postitse tai sähköisesti oikeus.fi-palvelun kautta sähköisellä tunnistautumisella. Yhteishakemuksessa molempien puolisoiden allekirjoitus on välttämätön. Hakemuksessa on oltava hakijan täydelliset henkilötiedot, toisen puolison tiedot, avioliiton vihkipäivä ja -paikka sekä mahdolliset lapsia tai elatusta koskevat vaatimukset.

Oikeudenkäyntimaksu tuomioistuinmaksulaki 1455/2015. Avioerohakemuksesta peritään oikeudenkäyntimaksu, jonka suuruus vaihtelee vuosittain ja riippuu siitä, onko hakemus yhteinen vai yksipuolinen. Yhteishakemuksessa maksu on pienempi. Maksun suuruudesta saa tiedon toimivaltaiselta käräjäoikeudelta tai oikeus.fi-sivustolta.

Oikeusapu oikeusapulaki 257/2002. Taloudellisesti heikossa asemassa olevalla on oikeus saada oikeusapua oikeusapulain (257/2002) nojalla. Oikeusapu kattaa avustajan palkkion ja oikeudenkäyntimaksun kokonaan tai osittain hakijan tulojen ja varallisuuden mukaan. Oikeusapua haetaan paikallisesta valtion oikeusaputoimistosta tai verkossa.

Lasten asiat lapsen huollosta annettu laki 361/1983. Jos puolisoilla on yhteisiä alaikäisiä lapsia, käräjäoikeus selvittää lasten huolto-, tapaamis- ja elatusasiat lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 1 pykälässä säädetyn lapsen edun mukaisesti sekä lain lasten elatuksesta (704/1975) mukaisesti. Vanhemmat voivat sopia asioista lastenvalvojan vahvistamalla sopimuksella, joka lain (361/1983) 8 pykälän mukaisesti on täytäntöönpanokelpoinen kuten tuomioistuimen päätös.

Ositus avioeron jälkeen avioliittolaki 38 pykälä. Avioeron lainvoimaistumisen jälkeen puolisot voivat toimittaa osituksen avioliittolain (234/1929) 38 pykälän mukaisesti. Osituksessa jaetaan avio-oikeuden alainen omaisuus tasan. Ositus on toimitettava kolmen vuoden kuluessa avioeron lainvoimaistumisesta, muutoin ositusvaatimus vanhentuu. Kiinteistöjen siirrosta tarvitaan lainhuuto Maanmittauslaitokselta maakaaren (540/1995) 11 luvun nojalla.

Avioerohakemus Suomessa laadittaessa tehdään usein seuraavia virheitä, jotka voivat viivästyttää käräjäoikeuden käsittelyä tai johtaa hakemuksen täydentämispyyntöön.

Virhe 1 - Harkinta-ajan vaatimisen unohtaminen. Yleisin väärinkäsitys on luulla, että avioero myönnetään heti hakemuksen jättämisen jälkeen. Avioliittolain (234/1929) 25 pykälä edellyttää kuuden kuukauden harkinta-ajan kulumista, ennen kuin avioeroa voidaan vaatia käräjäoikeudelta 26 pykälän nojalla. Oikea menettely on hakea ensin harkinta-ajan alkamista ja tehdä eropyyntö vasta kuuden kuukauden jälkeen.

Virhe 2 - Väärä käräjäoikeus. Hakija toimittaa hakemuksen väärän alueen käräjäoikeudelle, mikä viivästyttää käsittelyä, koska hakemus siirretään toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Oikea menettely on tarkistaa toimivaltainen käräjäoikeus oikeus.fi-sivustolta oman kotikunnan perusteella avioliittolain (234/1929) 27 pykälän mukaisesti.

Virhe 3 - Puutteelliset henkilötiedot. Hakemus palautetaan täydennettäväksi, jos hakijan tai vastaajan henkilötunnus puuttuu tai on virheellinen, tai jos osoite on vanhentunut. Oikea menettely on tarkistaa molemmat henkilötunnukset väestötietojärjestelmästä tai DVV:n väestörekisteriotteesta ennen hakemuksen jättämistä.

Virhe 4 - Lasten asioiden jättäminen auki. Hakemuksessa ei mainita yhteisiä alaikäisiä lapsia, vaikka niitä on. Käräjäoikeus joutuu selvittämään lasten tilanteen joka tapauksessa lapsen huollosta annetun lain (361/1983) 1 pykälän perusteella, mikä viivästyttää käsittelyä. Oikea menettely on mainita lapset nimeltä ja henkilötunnuksineen sekä ilmoittaa ehdotettu huoltojärjestely.

Virhe 5 - Oikeudenkäyntimaksun maksamatta jättäminen. Hakemus ei etene, jos oikeudenkäyntimaksua ei ole maksettu. Oikea menettely on selvittää maksun suuruus etukäteen oikeus.fi-sivustolta tai suoraan käräjäoikeudelta ja maksaa se hakemuksen jättämisen yhteydessä.

Virhe 6 - Eropyyntö tekemättä jätetty. Usein hakijat luulevat, että harkinta-ajan kuluttua avioero myönnetään automaattisesti. Avioeroa on erikseen pyydettävä käräjäoikeudelta avioliittolain (234/1929) 26 pykälän mukaisesti. Jos eropyyntöä ei tehdä vuoden kuluessa harkinta-ajan päättymisestä, harkinta-aika raukeaa. Oikea menettely on asettaa kalenteriin muistutus harkinta-ajan päättymisestä ja tehdä eropyyntö heti sen jälkeen.

Virhe 7 - Osituksen unohtaminen. Avioeron jälkeen ositus on toimitettava avioliittolain (234/1929) 38 pykälän mukaisesti kolmen vuoden kuluessa avioeron lainvoimaistumisesta. Tämä määräaika unohtuu usein, vaikka osituksen laiminlyönti voi tarkoittaa merkittävää taloudellista tappiota köyhemmälle puolisolle. Oikea menettely on aloittaa ositusneuvottelut hyvissä ajoin avioeron jälkeen.