Osituskirja

Osituskirja Suomessa on avioliittolain (234/1929) mukainen virallinen asiakirja, jolla aviopuolisot tai heidän kuolinpesänsä jakavat avio-oikeuden alaisen omaisuuden joko avioeron tai puolison kuoleman jälkeen. Ositus on välttämätön vaihe, kun avioliitto purkautuu, ja se täsmentää, kuinka paljon omaisuutta kullekin puolisolle kuuluu lain mukaan.

Ositus perustuu avio-oikeuden käsitteeseen. Avioliittolain (234/1929) 35 pykälän mukaan avioliitossa puolisoilla on lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa, että avioeron tai puolison kuoleman yhteydessä avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan puolisoiden kesken tasan. Se puoliso, jonka avio-oikeuden alainen omaisuus on suurempi, luovuttaa tasinkona toiselle puolet omaisuuksien erotuksesta.

Ositus poikkeaa perinnönjaosta. Ositus toimitetaan ensin ja perinnönjako sen jälkeen puolison kuollessa. Osituksessa erotetaan eloonjääneen puolison omaisuus kuolleen puolison omaisuudesta, ja vasta jäljelle jäävä osa kuuluu kuolinpesään jaettavaksi perintökaaren (40/1965) 3 luvun mukaisesti perillisille.

Avioehtosopimus vaikuttaa ositukseen merkittävästi. Jos puolisoilla on avioliittolain (234/1929) 41 pykälän mukainen voimassa oleva avioehtosopimus, avio-oikeudesta vapaa omaisuus ei kuulu ositukseen. Avioehtosopimus on oltava rekisteröity Digi- ja väestötietovirastoon voimassaolon edellytyksenä. Osituksessa käydään ensin läpi kummankin puolison omaisuus, vähennetään avio-oikeudesta vapaa omaisuus, ja jäljelle jäävä avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan.

Osituksen toimittaminen on ajoitettava oikein. Avioeroon perustuvassa osituksessa avioeron on oltava lainvoimainen ennen osituksen toimittamista avioliittolain (234/1929) 38 pykälän mukaisesti. Ositusvaatimus vanhentuu kolmessa vuodessa avioeron lainvoimaistumisesta. Puolison kuolemaan perustuvassa osituksessa ositus toimitetaan perinnönjaon yhteydessä tai ennen sitä.

Ositus voidaan toimittaa kahdella tavalla: puolisoiden yhteisellä sopimuksella, joka kirjataan osituskirjaan, tai tuomioistuimen määräämän pesänjakajan toimittamana, jos puolisot eivät pääse sopimukseen. Pesänjakajan määräämistä haetaan käräjäoikeudelta. Pesänjakaja on yleensä asianajaja, joka perii palkkion tehtävästä.

Ositus ja yritysomaisuus. Jos puolisoiden omaisuuteen kuuluu yritys, sen arvostaminen on osituksessa haastavaa. Yrityksen arvo voidaan laskea substanssiarvo-menetelmällä (varojen ja velkojen erotus), tuottoarvomenetelmällä (tulevaisuuden tuottojen nettonykyarvo) tai vertailukauppa-arvolla. Arvostustapa on sovittava osituksessa, sillä se vaikuttaa merkittävästi tasinkolaskelmaan. Asiantuntijan, kuten auktorisoidun tilintarkastajan tai KHT-tilintarkastajan, käyttö on suositeltavaa yritysomaisuuden arvostamisessa.

Ositus ja asuntolaina. Jos puolisoilla on yhteinen asuntolaina, lainan siirtäminen vain toiselle vaatii pankin suostumuksen. Pankki arvioi hakijan maksukyvyn uudelleen ennen lainan siirtämistä. Osituskirja ei yksin riitä muuttamaan lainavastuuta: muutos on tehtävä pankin kanssa erillisellä velkojen järjestelyllä.

Osituksen sovittelu. Jos osituksen lopputulos on selvästi kohtuuton toisen puolison kannalta, ositusta voidaan sovitella avioliittolain (234/1929) 103 b pykälän nojalla. Sovittelussa tuomioistuin voi muuttaa osituksen lopputulosta avioliiton keston, puolisoiden toiminnan yhteisen talouden hyväksi ja muiden seikkojen perusteella. Sovittelua sovelletaan harkiten ja poikkeuksellisissa tilanteissa.

Ositus ja vakuutukset. Avioliiton aikana otetut henkivakuutukset, joissa puoliso on edunsaajana, on tarkistettava avioeron jälkeen. Edunsaajamerkintä ei muutu automaattisesti avioeron myötä, joten entinen puoliso voi edelleen olla edunsaajana, ellei merkintää muuteta. Ositus ei koske henkivakuutusta, mutta sen jälkeen on järkevää päivittää vakuutusten edunsaajamerkinnät.

Osituskirja Suomessa tarvitaan aina, kun avioeron tai puolison kuoleman jälkeen on tarpeen jakaa avio-oikeuden alainen omaisuus avioliittolain (234/1929) mukaisesti.

Avioeron jälkeen. Avioeron lainvoimaistumisen jälkeen ositus on toimitettava, jotta puolisot saavat oman osansa omaisuudesta selkeästi erotetuksi. Ositus on erityisen tärkeä, kun puolisoilla on yhteinen koti, sijoituksia, yritysomaisuutta tai muuta merkittävää omaisuutta. Ositusvaatimus vanhentuu kolmessa vuodessa, joten sopimuksen tekeminen on aloitettava hyvissä ajoin.

Puolison kuoleman jälkeen. Leskellä on oikeus ositukseen perintökaaren (40/1965) 3 luvun mukaisesti puolison kuoleman jälkeen. Ositus toimitetaan ennen perinnönjakoa, ja leski saa osituksessa suuremman osan, jos hänen omaisuutensa on pienempi. Eloonjäänyt puoliso voi myös käyttää tasinkoprivilegioaan avioliittolain mukaisesti kieltäytymällä luovuttamasta tasinkoa kuolleen puolison perillisille, jos leski on varakkaampi.

Kiinteistön tai asunto-osakkeen siirtoa varten. Osituksessa siirtyvä kiinteistö tai asunto-osake vaatii virallisen osituskirjan lainhuutoa tai osakekirjan siirtoa varten. Maanmittauslaitoksen lainhuutomenettely edellyttää maakaaren (540/1995) 11 luvun mukaista asiakirjaa.

Pankin tai velkojan vaatimuksesta. Pankki voi vaatia osituskirjan, jos puolisoiden yhteinen asuntolaina jaetaan osituksessa yhdelle puolisolle. Asuntolainan siirto yhdelle puolisolle vaatii myös pankin suostumuksen.

Perinnönjaon mahdollistamiseksi. Kuolinpesässä ositus on toimitettava ennen kuin perinnönjako voidaan toimittaa. Ilman ositusta ei voida selvittää, kuinka suuri osuus omaisuudesta kuuluu kuolinpesään ja kuinka suuri eloonjääneelle puolisolle.

Veroseuraamusten selvittämiseksi. Verohallinnon veroilmoitus voi vaatia selvityksen siitä, mitä omaisuutta on siirtynyt ja millä perusteella. Osituskirja on virallinen asiakirja, joka toimii verotuksen perusteena.

Omaisuuden arvon muutos. Ositus kannattaa toimittaa mahdollisimman pian avioeron lainvoimaistumisesta, jottei omaisuuden arvon muutokset yllätä. Kiinteistömarkkinat, sijoitusportfoliot ja yritysarvot vaihtelevat ajan myötä. Osituksen arvostushetki on yleensä osituksen toimittamispäivä, joten viivyttely voi olla jommankumman osapuolen edun mukaista tai vastaista markkinatilanteesta riippuen.

Veroseuraamusten selvittäminen. Ennen ositusta on syytä selvittää Verohallinnolta, aiheuttaako omaisuuden siirto veroseuraamuksia. Ositukseen perustuva kiinteistön siirto on pääsääntöisesti vapaa varainsiirtoverosta, mutta poikkeustilanteet ovat mahdollisia.

Osituksen toimittaminen pesänjakajan avulla. Jos puolisot eivät pääse sopimukseen osituksesta, jompikumpi voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä. Pesänjakajan määrääminen pysäyttää samalla ositusvaatimuksen vanhentumisen. Pesänjakaja on puolueeton asiantuntija, joka selvittää puolisoiden omaisuuden ja toimittaa osituksen sitovasti molemmille.

Oikeudellisesti pätevässä Osituskirjassa Suomessa on seuraavat osat, jotka täyttävät avioliittolain (234/1929) vaatimukset ja mahdollistavat kiinteistöjen lainhuudon maakaaren (540/1995) nojalla.

Molempien puolisoiden täydelliset henkilötiedot. Koko nimet väestötietojärjestelmän mukaisesti, henkilötunnukset muodossa PPKKVV-NNNN ja nykyiset osoitteet. Jos toinen puoliso on kuollut, mainitaan kuolleen puolison tiedot ja kuolinpäivä.

Osituksen peruste ja avioeron tai kuoleman päivämäärä. Maininta siitä, perustuuko ositus avioeroon vai puolison kuolemaan, sekä avioeron lainvoimaistumispäivä tai kuolinpäivä. Nämä tiedot ovat välttämättömiä osituksen ajoittamisen ja lainvoimaisuuden kannalta.

Pesänjakajan tiedot, jos käytetään. Jos tuomioistuimen määräämä pesänjakaja toimittaa osituksen, hänen nimensä ja yhteystietonsa.

Puolisoiden omaisuusluettelo. Yksityiskohtainen luettelo kummankin puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta arvoineen ositushetkellä. Arvot perustuvat käypään arvoon. Avio-oikeudesta vapaa omaisuus, kuten avioehtosopimuksella suljettu omaisuus tai perinnöt ilman avio-oikeutta, mainitaan erikseen, mutta se ei kuulu jaettavaan omaisuuteen.

Avioehtosopimuksen vaikutus. Jos puolisoilla on avioehtosopimus, sen vaikutus ositukseen selvitetään: mitä omaisuutta on suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle, ja miten se vaikuttaa tasinkolaskelmaan.

Tasinkolaskelma. Laskenta, joka osoittaa, kuinka paljon tasinkoa varakkaamman puolison on luovutettava köyhemmälle: tasinko = (suuremman avio-oikeuden alainen omaisuus – pienemmän omaisuus) / 2.

Omaisuuden jakotapa. Tarkka kuvaus siitä, miten omaisuus siirtyy kummallekin puolisolle. Kiinteistön tai asunto-osakkeen siirto on merkittävä erikseen lainhuutoa varten.

Velkajärjestelyt. Tiedot yhteisten velkojen jakamisesta. Muutos velkavastuussa on ilmoitettava lainanantajalle.

Allekirjoitukset. Molempien puolisoiden tai heidän valtuuttamiensa edustajien allekirjoitukset osituspaikalla ja -päivämäärällä. Pesänjakajan allekirjoitus tarvittaessa.

forms-legal.com osituskirjapohja vastaa avioliittolain (234/1929) vaatimuksia. Pohja on ilmainen ja ladattavissa PDF- ja Word-muodossa.

Tasinkoprivilegi lesken suojana. Eloonjäänyt leski voi kieltäytyä luovuttamasta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille, jos lesken avio-oikeuden alainen omaisuus on suurempi kuin kuolleen puolison vastaava omaisuus. Tasinkoprivilegi suojaa leskiä taloudellisesti antamalla heille mahdollisuuden pitää oman omaisuutensa perillisiltä. Tasinkoprivilegiä on käytettävä nimenomaisesti osituksessa; pelkkä hiljaisuus ei riitä.

Ositus ja velat. Osituksessa kummankin puolison omaisuudesta vähennetään ensin velat nettosäästön laskemiseksi. Yhteisestä asuntolainasta vastaava puoliso vähentää lainan omaisuudestaan. Omaisuudesta vähennetään myös muut velat, kuten opintolainat, kulutusluotot tai yritysvastuut, jotka kohdistuvat osituksen alaiseen omaisuuteen.

Kiinteistön arvostaminen osituksessa. Kiinteistön käypä arvo ositushetkellä määritetään yleensä puolueettoman kiinteistönvälittäjän tai kiinteistöarvioitsijan antaman arvion perusteella. Jos puolisot ovat erimielisiä arvostuksesta, he voivat hankkia kaksi erillistä arviota ja sopia arvostuksesta niiden pohjalta tai pyytää pesänjakajaa ratkaisemaan erimielisyyden.

Omaisuuden arvostamispäivä. Osituksessa omaisuus arvostetaan yleensä osituksen toimittamispäivän mukaan. Tämä tarkoittaa, että pitkittynyt ositusprosessi voi johtaa omaisuuden arvon muuttumiseen puolisosta riippumattomista syistä. Jos kiinteistön arvo on noussut merkittävästi avioeron jälkeen, se kasvattaa osituksessa jaettavan omaisuuden arvoa automaattisesti.

Osituksen sovittelu poikkeuksellisissa tilanteissa. Ositusta voidaan sovitella avioliittolain (234/1929) 103 b pykälän nojalla, jos osituksen lopputulos on kohtuuton toisen puolison kannalta. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi, jos avioliitto on ollut erittäin lyhyt tai jos toinen puoliso on merkittävästi parantanut yhteistä omaisuutta omalla työnteollaan tai sijoituksillaan. Sovittelun edellytyksenä on, että tavanomainen osituslaskelma johtaisi kohtuuttomaan tulokseen.

Osituksen toimittaminen osan omaisuutta kerrallaan. On mahdollista toimittaa ositus vain osan omaisuuden osalta, jos jostain osasta ei päästä sopimukseen. Tällöin laaditaan osittainen osituskirja käsitellylle omaisuudelle ja jatketaan neuvotteluja lopun osalta myöhemmin. Pesänjakaja voi toimittaa osat erikseen, jos se on tarkoituksenmukaista.

Osituskirja Suomessa täyttäminen oikein vaatii seuraavat vaiheet avioliittolain (234/1929) mukaista ositusta varten.

Vaihe 1 - Varmista avioeron lainvoimaisuus. Avioeroon perustuva ositus on mahdollista vasta, kun avioero on lainvoimainen. Avioero tulee lainvoimaiseksi, kun käräjäoikeuden päätös on saanut lainvoiman (yleensä 30 päivää päätöksestä, jollei muutosta haeta).

Vaihe 2 - Selvitä avio-oikeuden alainen omaisuus. Listaa kummankin puolison kaikki omaisuus: kiinteistöt, asunto-osakkeet, sijoitukset, pankkitilit, autot, arvokkaat irtaimet tavarat ja yritysomaisuus. Arvioi omaisuuden käypä arvo ositushetkellä. Vähennä omaisuudesta avio-oikeudesta vapaa omaisuus (avioehtosopimuksella suljettu, peritty tai lahjaksi saatu ilman avio-oikeutta).

Vaihe 3 - Tarkista avioehtosopimus. Jos puolisoilla on avioehtosopimus, varmista, että se on rekisteröity Digi- ja väestötietovirastoon avioliittolain (234/1929) 43 pykälän mukaisesti. Rekisteröimaton avioehtosopimus ei ole pätevä.

Vaihe 4 - Laske tasinko. Laske, kuinka paljon kummankin puolison avio-oikeuden alainen omaisuus on, ja laske tasinko: se puoliso, jonka omaisuus on suurempi, luovuttaa toiselle puolet omaisuuksien erotuksesta. Tasinko = (A:n omaisuus – B:n omaisuus) / 2.

Vaihe 5 - Sovi omaisuuden jakotavasta. Sovi, miten omaisuus konkreettisesti siirtyy: myydäänkö kiinteistö ja jaetaan myyntivoitto, vai siirtyykö kiinteistö toiselle ja hän maksaa toiselle tasinkosuorituksena.

Vaihe 6 - Sovi velkajärjestelyistä. Selvitä, miten yhteiset lainat jaetaan. Ilmoita lainanantajalle muutoksesta, koska pankki on mukana lainajärjestelyissä.

Vaihe 7 - Laadi osituskirja. Täytä osituskirja kaikilla tarvittavilla tiedoilla ja allekirjoita se. Jos ositus toimitetaan pesänjakajan avulla, pesänjakaja vahvistaa asiakirjan.

Vaihe 8 - Hae lainhuuto. Jos kiinteistö siirtyy osituksessa, hae lainhuutoa Maanmittauslaitokselta maakaaren (540/1995) 11 luvun mukaisesti. Osituskirja toimii lainhuudon perusasiakirjana.

Vaihe 9 - Harkitse pesänjakajan käyttöä. Jos osituksen jonkin omaisuuserän arvostuksesta tai jakojen käytännön toteutuksesta on erimielisyyksiä, pesänjakajan hakeminen käräjäoikeudelta on tehokas ratkaisu. Pesänjakaja on puolueeton asiantuntija, yleensä asianajaaja, joka toimittaa osituksen sitovasti molemmille osapuolille. Pesänjakajan palkkio jaetaan pääsääntöisesti puolisoiden kesken. Pesänjakajan käyttö on nopeampaa kuin tuomioistuinprosessi.

Vaihe 10 - Tee testamentti avioeron jälkeen. Avioero ei automaattisesti mitätöi avioliiton aikana tehtyä testamenttia. Jos avioliiton aikana on laadittu testamentti, jossa entinen puoliso on edunsaajana, testamentti on tarkistettava ja uusittava tarvittaessa avioeron jälkeen perintökaaren (40/1965) 10 luvun nojalla.

Vaihe 11 - Päivitä vakuutukset avioeron jälkeen. Osituskirjan allekirjoittamisen jälkeen on tärkeää päivittää henkivakuutusten, kotivakuutuksen ja muiden vakuutusten edunsaajamerkinnät ja vakuutuksenhaltijatiedot. Tätä ei voida tehdä osituskirjalla, vaan jokainen vakuutusyhtiö on kontaktoitava erikseen.

Osituskirja Suomessa perustuu avioliittolain (234/1929) säännöksiin avio-oikeudesta ja osituksesta.

Avio-oikeus avioliittolaki 35 pykälä. Avioliitossa puolisoilla on lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus toteutuu osituksessa, jossa avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan puoliksi.

Ositus avioeron jälkeen avioliittolaki 38 pykälä. Avioeron lainvoimaistumisen jälkeen puolisot voivat toimittaa osituksen. Ositusvaatimus vanhentuu kolmessa vuodessa avioeron lainvoimaistumisesta.

Ositussäännökset avioliittolaki 85–105 pykälä. Osituksessa otetaan huomioon kummankin puolison avio-oikeuden alainen omaisuus ositushetkellä. Omaisuudesta vähennetään velat, ja jäljelle jäävä säästö jaetaan tasan. Se puoliso, jonka säästö on suurempi, luovuttaa tasinkona toiselle puolet erotuksesta.

Sovittelu avioliittolaki 103 b pykälä. Jos osituksen lopputulos on kohtuuton toisen puolison kannalta, ositusta voidaan sovitella. Tuomioistuin tai pesänjakaja voi kohtuullistaa ositusta avioliiton keston, puolisoiden toiminnan yhteisen talouden hyväksi ja muiden seikkojen perusteella.

Tasinkoprivilegi. Eloonjäänyt puoliso voi kieltäytyä luovuttamasta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille, jos eloonjääneen omaisuus on suurempi. Tasinkoprivilegi suojaa leskiä.

Lainhuuto kiinteistölle maakaari 11 luku. Jos kiinteistö siirtyy osituksessa, lainhuutoa on haettava Maanmittauslaitokselta kuuden kuukauden kuluessa osituksesta maakaaren (540/1995) 11 luvun mukaisesti. Lainhuutoa varten osituskirja on esitettävä.

Veroseuraamukset. Osituksessa tapahtuva omaisuuden siirto voi aiheuttaa varainsiirtoveroa Verohallinnon ohjeiden mukaisesti. Kiinteistön siirto osituksessa on yleensä vapaa varainsiirtoverosta, jos se tapahtuu avioeron perusteella. Perinnönjakoon perustuvan osituksen osalta on selvitettävä perintöverovelvollisuus erikseen Verohallinnolta.

Varainsiirtoveron vapautus osituksessa. Osituksessa tapahtuvasta kiinteistön tai asunto-osakkeen siirrosta ei pääsääntöisesti peritä varainsiirtoveroa, kun siirto tapahtuu avioeroon tai puolison kuolemaan perustuvan osituksen nojalla. Poikkeukset ovat mahdollisia, esimerkiksi jos siirto ei perustu puhtaasti ositukseen vaan osittain kauppaan. Verohallinnon ohjeistus on tarkistettava kulloisenkin tilanteen mukaan.

Ositus ja kiinteistövero. Kiinteistöstä maksetaan kiinteistövero omistusajan mukaan. Kun kiinteistö siirtyy osituksessa, uusi omistaja alkaa maksaa kiinteistöveroa omistuksensa alkamisesta. Kiinteistövero lasketaan kiinteistön rekisteröidyn omistajan mukaan tammikuun ensimmäisenä päivänä kunkin vuoden osalta.

Osituksen viimeisteleminen. Kun osituskirja on allekirjoitettu ja mahdolliset kiinteistöjen lainhuudot tehty, ositus on päätökseen saatettu. Osapuolilla ei tämän jälkeen ole ositukseen liittyviä vaatimuksia toisiaan kohtaan, ellei osituskirjassa ole jätetty tiettyjä asioita avoimiksi jatkoneuvotteluja varten. Osituksen lopullisuus on tärkeä oikeusturvan kannalta molemmille osapuolille.

Osituskirja Suomessa laadittaessa tehdään usein seuraavia virheitä, jotka voivat viivästyttää ositusta, aiheuttaa veroseuraamuksia tai tehdä osituksesta riitaisan.

Virhe 1 - Ositusvaatimuksen vanhentuminen. Ositusvaatimus vanhentuu kolmessa vuodessa avioeron lainvoimaistumisesta avioliittolain (234/1929) 38 pykälän mukaisesti. Osituksen laiminlyönti tarkoittaa, ettei jälkikäteen voi enää vaatia ositusta. Oikea menettely on aloittaa ositusneuvottelut hyvissä ajoin avioeron jälkeen.

Virhe 2 - Avioehtosopimuksen rekisteröinnin tarkistamatta jättäminen. Avioehtosopimukseen nojataan osituksessa, mutta se ei ole pätevä, ellei sitä ole rekisteröity Digi- ja väestötietovirastoon avioliittolain (234/1929) 43 pykälän mukaisesti. Oikea menettely on tarkistaa avioehtosopimuksen rekisteröinti DVV:n rekisteristä ennen ositusta.

Virhe 3 - Omaisuuden aliarvostus. Puoliso aliarvioi omaisuuttaan ositushetkellä, esimerkiksi arvostamalla yrityksen tai kiinteistön alle käyvän arvon. Oikea menettely on käyttää ammattimaista arviointia, kuten kiinteistönvälittäjää tai tilintarkastajaa yrityksen arvostamisessa.

Virhe 4 - Velkojen puuttuminen laskelmasta. Puolison veloista ei vähennetä omaisuudesta ennen tasinkolaskelmaa. Oikea menettely on vähentää omaisuudesta velat nettosaatavan laskemiseksi; tasinko lasketaan nettosäästöjen erotuksesta.

Virhe 5 - Lainhuudon laiminlyönti. Osituksessa kiinteistöä siirtyy, mutta lainhuutoa ei haeta Maanmittauslaitokselta. Ilman lainhuutoa siirto ei rekisteröidy viralliseen kiinteistörekisteriin. Oikea menettely on hakea lainhuutoa kuuden kuukauden kuluessa osituksesta maakaaren (540/1995) 11 luvun mukaisesti.

Virhe 6 - Pankin tietoon saattamatta jättäminen. Yhteinen asuntolaina siirretään osituksessa yhdelle puolisolle, mutta pankille ei ilmoiteta asiasta. Pankki ei ole sidottu puolisoiden väliseen sopimukseen ilman suostumustaan. Oikea menettely on neuvotella lainan vastuumuutoksesta pankin kanssa.

Virhe 7 - Veroseuraamusten huomiotta jättäminen. Osituksessa tapahtuvasta omaisuuden siirrosta voi syntyä varainsiirtoverovelvollisuus tai perintöverovelvollisuus. Oikea menettely on selvittää veroseuraamukset Verohallinnolta ennen osituksen toimittamista.

Virhe 8 - Pesänjakajan hakeminen liian myöhään. Jos puolisot eivät pääse sopimukseen osituksesta ja toinen laiminlyö pesänjakajan hakemisen, kolmen vuoden vanhentumisaika voi kulua ennen kuin asiaan puututaan. Pesänjakajamääräystä on haettava käräjäoikeudelta hyvissä ajoin, ennen kuin ositusvaatimus vanhentuu avioliittolain (234/1929) 38 pykälän nojalla.