Maksusuunnitelma

Maksusuunnitelma Suomessa on velkojan ja velallisen välinen kirjallinen sopimus, jolla sovitaan maksamattoman saatavan maksamisesta erissä tietyn aikataulun mukaisesti. Maksusuunnitelma ei luo uutta velvoitetta, vaan muuttaa alkuperäisen saatavan maksuaikataulua helpottaakseen velallisen maksukykyä. Suomessa maksusuunnitelmaa säätelevät ensisijaisesti velkakirjalaki (622/1947) alkuperäisen velvoitteen osalta, korkolaki (633/1982) 4 §:n mukaisen viivästyskoron osalta ja laki saatavien perinnästä (513/1999) perintämenettelyn ja -kulujen osalta. Kuluttajasaatavassa sovelletaan myös kuluttajansuojalakia (38/1978).

Maksusuunnitelman keskeinen oikeudellinen merkitys on velallisen tunnustus alkuperäisestä velasta. Velallisen tunnustus katkaisee saatavan vanhentumisen velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 §:n mukaisesti ja alkaa uusi kolmen vuoden vanhentumisaika sopimuspäivästä. Tämä on erittäin tärkeää pitkään erääntyneiden saatavien perinnässä: ilman tunnustusta saatava voi olla vanhentunut velkakirjalain tai lain saatavien perinnästä (513/1999) mukaisesti. Kirjallinen maksusuunnitelma toimii siten myös vanhentumisen katkaisutoimenpiteenä.

Maksusuunnitelman rakenne on yksinkertainen mutta tarkkaan harkittu. Sopimuksessa yksilöidään alkuperäinen saatava (pääoma, korot, kulut), sovitaan maksuohjelmasta (erien lukumäärä, suuruus, eräpäivät), täsmennetään maksutieto (IBAN-tilinumero, maksuviite) ja sovitaan maksusuunnitelman raukeamisen edellytyksistä (esimerkiksi yhden tai kahden erän laiminlyönti). Raukeamisehto palauttaa velkojan perintäoikeuden täysimääräisenä, jolloin velkoja voi hakea ulosottoa ulosottokaaren (705/2007) mukaisesti tai panna asian vireille käräjäoikeudessa oikeudenkäymiskaaren (4/1734) mukaisesti.

Yksityiskohtaisemman juridisen näkökulman kannalta on tärkeää huomioida maksusuunnitelman suhde positiiviseen luottotietorekisteriin. Finanssivalvonnan valvomassa rekisterissä näkyvät luotonottajien velat; merkittävä uusi maksusuunnitelma voi vaikuttaa velallisen luottokelpoisuusarviointiin. Kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun mukaiset kuluttajaluottosäännöt velvoittavat luotonantajat arvioimaan luottokelpoisuuden ennen luotonmyöntämistä. Positiivinen luottotietorekisteri (Suomen Asiakastieto ja Bisnode Suomi) antaa luotonantajille näkymän velallisen kokonaisvelkaan.

Maksusuunnitelman ero vapaaehtoiseen yksityishenkilön velkajärjestelyyn (YVJ) on merkittävä. Velkajärjestely yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaisesti on tuomioistuinkäsittelyä edellyttävä virallinen menettely, jossa käräjäoikeus vahvistaa maksuohjelman kaikille veloille. Maksusuunnitelma on yksittäinen sopimus yhden velkojan kanssa ilman tuomioistuinkäsittelyä. Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä ei ole tarjolla lain (57/1993) mukaista oikeudellista suojaa muiden velkojien samanaikaisilta perintätoimenpiteiltä. Täydentäviä asiakirjamalleja löytyy forms-legal.com -kirjastosta, muun muassa lasku, velkakirja ja perintäkirje.

Maksusuunnitelma Suomessa tarvitaan tilanteissa, joissa velallinen ei kykene maksamaan saatavaa kerralla, mutta on valmis maksamaan sen erissä.

Maksamattomat laskut ja myyntisaatavat. Yritykset kohtaavat tilanteita, joissa asiakkaat eivät maksa laskuja määräajassa. Perintämenettely lain saatavien perinnästä (513/1999) mukaisesti alkaa maksumuistutuksella ja etenee maksuvaatimukseen. Vapaaehtoinen maksusuunnitelma on usein sekä velkojan että velallisen kannalta tehokkaampi ja halvempi vaihtoehto oikeudelliselle perinnälle, joka aiheuttaa kulumaisen käräjäoikeudessa oikeudenkäymiskaaren (4/1734) mukaisesti.

Vuokrarästit ja vastikkeet. Vuokranantajat kohtaavat vuokralaisilla olevia rästejä; maksusuunnitelma voi estää häätömenettelyä ja säilyttää vuokrasuhteen. Taloyhtiöissä asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) mukainen otto-oikeus voi astua voimaan maksamattomista vastikkeista; maksusuunnitelma voi viivästyttää otto-oikeuden käyttöä.

Pankkien ja luottolaitosten lainajärjestelyt. Luottolaitokset sopivat velallisten kanssa maksusuunnitelmista lainajärjestelyissä, kun velallinen kokee tilapäisiä maksuvaikeuksia. Finanssivalvonta suosittelee luottolaitoksia etsimään vapaaehtoisia ratkaisuja ennen oikeudellisen perinnän aloittamista. Kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun mukaisessa kuluttajaluotossa maksusuunnitelma on usein osa luottolaitoksen vastuullisen luotonannon käytäntöjä.

Verovelat ja Verohallinnon maksujärjestelyt. Verohallinto myöntää maksujärjestelyjä yrityksille ja yksityishenkilöille maksamattomien verojen maksamiseen erissä veronkantolain (11/2018) mukaisesti; tämä on hallinnollinen järjestely eikä yksityisoikeudellinen sopimus, mutta maksusuunnitelma-asiakirja dokumentoi yksityisoikeudellisen saatavan järjestelyä vastaavasti.

Ulosottomies ja vapaaehtoiset järjestelyt. Ulosottomies voi ehdottaa maksusuunnitelmaa ennen täytäntöönpanoa ulosottokaaren (705/2007) mukaisesti; maksusuunnitelma mahdollistaa vapaaehtoisen suorituksen ilman ulosmittausta. Tällöin velallinen allekirjoittaa maksusuunnitelman, joka dokumentoi erät ja eräpäivät.

Velkaantuneet yksityishenkilöt ennen velkajärjestelyä. Yksityishenkilöt, jotka harkitsevat velkajärjestelyä yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaisesti, voivat ensin yrittää neuvotella vapaaehtoisia maksusuunnitelmia velkojien kanssa. Onnistunut vapaaehtoinen maksusuunnitelma voi estää virallisen velkajärjestelyhakemuksen tarpeen.

Kuntien sosiaalitoimen maksusuunnitelmat. Kunnat sopivat asiakkaiden kanssa maksusuunnitelmista sosiaali- ja terveydenhuollon maksamattomista maksuista. Asiakasmaksulaissa (734/1992) säädetyt maksuosuudet voivat kertyä maksamattomiksi; maksusuunnitelma on humanisoiva vaihtoehto perintämenettelylle. Sosiaalitoimi pyrkii löytämään asiakaslähtöisiä ratkaisuja ennen ulosottoa sosiaalihuoltolain (1301/2014) hengen mukaisesti.

Opintolainojen takaisinmaksuohjelmat. Kelan myöntämien opintolainojen takaisinmaksuohjelmat noudattavat opintotuesta annetun lain (65/1994) sääntöjä; takaisinmaksu alkaa tyypillisesti kahden vuoden kuluttua opintojen päättymisestä. Jos maksuvaikeudet syntyvät, Kela voi myöntää maksulykkäyksen tai muuttaa maksuohjelmaa hakemuksesta. Pankkien myöntämissä valtion takaamissa opintolainoissa maksuohjelmamuutokset tehdään lainasopimuksen ehtojen mukaisesti yhteistyössä Kelan kanssa.

Ajoneuvomyynti osamaksulla. Autoliikkeet tarjoavat osamaksuun perustuvia rahoitussopimuksia, jotka ovat käytännössä maksusuunnitelmia ajoneuvon ostohinnalle. Osamaksukaupasta annetun lain (91/1966) mukaisesti myyjä säilyttää omistuksenpidätysehdon kunnes kaikki erät on maksettu. Maksusuunnitelman raukeaminen johtaa ajoneuvon takaisinottoon; velallisella on oikeus saada takaisin suoritettujen erien ylijäämä realisoinnin jälkeen.

Oikeudellisesti sitova Maksusuunnitelma Suomessa sisältää seuraavat keskeiset osatekijät lain saatavien perinnästä (513/1999) ja velkakirjalain (622/1947) mukaisesti.

Osapuolten täydellinen yksilöinti. Velkojan ja velallisen täydellinen nimi tai toiminimi, Y-tunnus tai henkilötunnus ja osoite ovat pakollisia. Yksityishenkilöille henkilötunnus muodossa DDMMYY-NNNN väestötietojärjestelmästä; yrityksille Y-tunnus muodossa NNNNNNN-N PRH:n kaupparekisteristä. Osoitetieto on erityisen tärkeää maksusuunnitelman raukeamisen jälkeisiä tiedoksiantoja varten oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 11 luvun mukaisesti.

Alkuperäisen saatavan täsmällinen yksilöinti. Alkuperäinen saatava yksilöidään tyypin (lasku, lainasopimus, vuokra, kauppasopimus), euromäärän ja viitteen (laskun numero, sopimuksen päivämäärä) osalta. Selkeä yksilöinti on välttämätöntä, jotta maksusuunnitelma katkaisee oikean saatavan vanhentumisen velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 §:n mukaisesti; epämääräinen yksilöinti voi johtaa kiistaan siitä, mitä velvoitetta suunnitelma koskee.

Kertyneiden korkojen ja kulujen täsmällinen ilmoittaminen. Maksusuunnitelmaan sisällytettävät kertyneet viivästyskorot korkolain (633/1982) 4 §:n mukaisesti (viitekorko + 7 prosenttiyksikköä) ja perintäkulut lain (513/1999) mukaisesti on ilmoitettava täsmällisesti. Kuluttajasaatavassa perintäkulujen enimmäismäärät on säädetty lain (513/1999) 10 a–10 c §:ssä; ylittäminen on lainvastaista.

Maksuohjelma erien tarkkuudella. Erien lukumäärä, kunkin erän suuruus euroina (EUR) tuhaterottimena välilyönti ja desimaalierottimena pilkku, ensimmäinen eräpäivä muodossa PP.KK.VVVV ja kuukausittainen maksupäivä on ilmoitettava täsmällisesti. Maksutieto IBAN-muodossa (FI ja 16 numeroa) ja maksuviite tai -viesti on välttämätöntä maksujen oikealle kohdistumiselle.

Raukeamisehto. Selkeä raukeamisehto (yhden tai kahden erän laiminlyönti) ja sen seuraukset (perintäoikeuden palautuminen täysimääräisenä) turvaavat velkojan aseman. Ilmoitusvelvollisuus raukeamisesta (tyypillisesti 14 päivää ennen perintätoimia) on hyvän perintätavan mukainen lain (513/1999) 4 §:n mukaisesti.

Korot järjestelyn aikana. Onko pääomalle kertyvä korkoa järjestelyn aikana vai ei, on ilmoitettava selkeästi. Kuluttajasaatavassa selkeys on erityisen tärkeää kuluttajansuojalain (38/1978) pakottavien säännösten vuoksi.

Vanhentumisen katkaisu. Velallisen allekirjoittama maksusuunnitelma katkaisee saatavan vanhentumisen velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 §:n mukaisesti; uusi kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa sopimuspäivästä. Tämä on erityisen tärkeää vanhentumisvaarassa olevien saatavien osalta. Täydentäviä dokumentteja perintäketjuun löytyy forms-legal.com -kirjastosta.

Riitojen ratkaisu. Oikeuspaikka (velallisen kotipaikan käräjäoikeus kuluttajasaatavassa pakottavasti oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 10 luvun mukaisesti; liikesaatavassa sovittavissa) ja vaihtoehtoiset riitojenratkaisumenettelyt (kuluttajariitalautakunta) selkeyttävät riitatilanteessa toimittavaa menettelyä.

Liitteenä oleva maksuaikataulu. Yksityiskohtaisen maksuaikataulun liittäminen sopimukseen, josta ilmenee jokaisen erän pääoma, korko ja kokonaismaksu sekä eräpäivä, parantaa läpinäkyvyyttä ja helpottaa maksujen seurantaa. Maksuaikataulu on erityisen tärkeä annuiteettilainassa, jossa koron ja pääoman suhde muuttuu kuukausittain. Kirjanpitolain (1336/1997) mukainen saatavien kirjaaminen edellyttää täsmällistä tietoa maksuohjelmasta. Finanssivalvonta suosittaa luottolaitoksia sisällyttämään maksuaikataulun kaikkiin kuluttajaluottosopimuksiin kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun mukaisesti.

Maksusuunnitelma Suomessa laaditaan seuraavien vaiheiden mukaisesti oikean dokumentaation ja täytäntöönpanokelpoisuuden varmistamiseksi.

Vaihe 1 — Yksilöi osapuolet täydellisesti. Velkojan ja velallisen täydellinen nimi ja yksilöintitunnus (henkilötunnus DDMMYY-NNNN tai Y-tunnus NNNNNNN-N) sekä velallisen täydellinen osoite ovat pakollisia. Tarkista henkilöllisyys voimassa olevalla henkilöllisyystodistuksella tai kaupparekisteriotteella PRH:sta. Velallisen osoite on erityisen tärkeää tiedoksiannon kannalta raukeamistilanteessa oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 11 luvun mukaisesti.

Vaihe 2 — Yksilöi alkuperäinen saatava täsmällisesti. Alkuperäinen pääoma (euroina EUR tuhaterottimena välilyönti ja desimaalierottimena pilkku), saatavan peruste (lasku, lainasopimus, vuokra jne.) ja viite (laskun numero, sopimuksen päivämäärä) on ilmoitettava täsmällisesti. Laske kertyneet viivästyskorot korkolain (633/1982) 4 §:n mukaisesti (viitekorko + 7 prosenttiyksikköä) ja perintäkulut lain (513/1999) mukaisesti sopimuspäivään asti. Kuluttajasaatavassa tarkista, että perintäkulut eivät ylitä lain (513/1999) 10 a–10 c §:n mukaisia enimmäismääriä.

Vaihe 3 — Sovi kokonaismäärästä ja maksuohjelmasta. Järjestelyssä maksettava kokonaismäärä (pääoma + korot + kulut) ilmoitetaan selkeästi euroina. Erien lukumäärä on sovittava velallisen maksukykyyn sopivaksi: liian lyhyt maksuaika lisää riskiä laiminlyönneistä; liian pitkä maksuaika sitoo velkojan resursseja. Tavanomaiset vaihtoehdot ovat 3, 6, 12, 24 tai 36 kuukausierää. Kukin erä lasketaan jakamalla kokonaismäärä erien lukumäärällä; viimeinen erä voi poiketa muista, jos jako ei ole tarkka.

Vaihe 4 — Täsmennä eräpäivät ja maksutieto. Ensimmäinen eräpäivä ilmoitetaan muodossa PP.KK.VVVV, ja kuukausittainen maksupäivä (esimerkiksi jokaisen kuukauden 15. päivä) ilmoitetaan selkeästi seuraavien erien osalta. Velkojan IBAN-tilinumero (muodossa FI ja 16 numeroa) ja maksuviite tai -viesti ilmoitetaan, jotta pankki kohdistaa maksu oikein.

Vaihe 5 — Sääntele raukeamis- ja korotusehdot. Raukeamisehto (yhden tai kahden erän laiminlyönti) on sovittava tasapainoisesti: liian tiukka ehto (yksi päivä viivästys johtaa raukeamiseen) voi olla kohtuuton kuluttajansuojalain (38/1978) ja oikeustoimilain (228/1929) 36 §:n näkökulmasta; kohtuullinen ehto (14 päivää viivästys) on tyypillinen käytäntö hyvän perintätavan (laki 513/1999, 4 §) mukaisesti.

Vaihe 6 — Allekirjoita muodollisesti. Molemmat osapuolet allekirjoittavat maksusuunnitelman fyysisellä allekirjoituksella tai kehittyneellä sähköisellä allekirjoituksella eIDAS-asetuksen mukaisesti. Allekirjoituspaikka ja -päivä (PP.KK.VVVV) ilmoitetaan. Laaditaan kaksi samansisältöistä kappaletta. Velallisen allekirjoitus katkaisee saatavan vanhentumisen velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 §:n mukaisesti; tämä on oikeudellisesti merkittävä seuraus.

Vaihe 7 — Seuraa maksusuorituksia ja reagoi laiminlyöntiin. Velkoja seuraa kuukausittaisten erien suoritusta; laiminlyönnistä lähetetään kirjallinen muistutus viipymättä. Jos raukeamisehto täyttyy, välitä kirjallinen ilmoitus raukeamisesta velalliselle hyvissä ajoin ennen perintätoimien aloittamista. Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) mukainen hyvä perintätapa velvoittaa kohtuulliseen toimintaan ennen ulosottoa tai oikeudellista perintää.

Maksusuunnitelma Suomessa on sidottu useaan keskeiseen säädökseen, jotka velvoittavat velkojan ja velallisen noudattamaan erityisiä menettelyjä.

Laki saatavien perinnästä (513/1999) hyvä perintätapa. Perintälaki on keskeinen asiakirja maksusuunnitelmien laadinnassa. Lain 4 §:n mukainen hyvä perintätapa kieltää velalliselle aiheutuvat tarpeettomat kulut, totuudenvastaiset tiedot, kohtuuttoman painostuksen ja velallisen yksityisyyden loukkaamisen. Maksusuunnitelman neuvottelu on lain mukainen tapa ratkaista perintätilanne; pakottaminen kohtuuttomiin ehtoihin voi olla hyvän perintätavan vastaista. Perintäkulujen enimmäismäärät on säädetty lain 10 a–10 c §:ssä kuluttajasaatavien osalta.

Korkolaki (633/1982) viivästyskoron sääntelynä. Maksamattomasta erästä viivästyskorko korkolain 4 §:n mukaisesti (Euroopan keskuspankin viitekorko + 7 prosenttiyksikköä) kertyy automaattisesti eräpäivästä maksupäivään asti. Suomen Pankki julkaisee viitekoron puolivuosittain. Maksusuunnitelmaan on syytä sisällyttää nimenomainen maininta viivästyskoron soveltamisesta maksamatta jääneille erille.

Velkakirjalaki (622/1947) ja alkuperäinen velvoite. Alkuperäinen velvoite voi perustua velkakirjaan, laskuun tai muuhun sopimukseen. Velkakirjalaki erottaa tavallisen velkakirjan ja juoksevan velkakirjan; maksusuunnitelma muuttaa alkuperäisen velvoitteen maksuaikataulua, mutta ei luo uutta velkakirjaa. Täytäntöönpano alkuperäiseen velvoitteeseen (ei maksusuunnitelmaan) tapahtuu ulosottokaaren (705/2007) mukaisesti, jos käräjäoikeuden tuomio tai ulosottoperuste on hankittu.

Laki velan vanhentumisesta (728/2003) vanhentumisen katkaisuna. Velallisen allekirjoittama maksusuunnitelma katkaisee saatavan vanhentumisen lain 10 §:n mukaisesti; uusi kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa sopimuspäivästä. Yrityssaatavien kolmen vuoden vanhentumisaika on usein krittinen; maksusuunnitelman tekeminen ennen vanhentumista on välttämätöntä velkojan perintäoikeuden säilyttämiseksi.

Kuluttajansuojalaki (38/1978) kuluttajasaatavassa. Kuluttajan kanssa tehtävässä maksusuunnitelmassa on noudatettava kuluttajansuojalain pakottavia säännöksiä. Kohtuuton tai epäselvä maksusuunnitelma voidaan kohtuullistaa oikeustoimilain (228/1929) 36 §:n nojalla. Kuluttajariitalautakunta tarjoaa maksutonta käsittelyä kuluttajariidoissa.

Ulosottokaari (705/2007) täytäntöönpanossa. Maksusuunnitelman rauetessa ja alkuperäisen saatavan tullessa perittäväksi täysimääräisenä velkoja tarvitsee ulosottoperusteen: käräjäoikeuden tuomion tai yksipuolisen tuomion. Ulosottomies ulosmittaa velallisen omaisuuden ulosottokaaren säännösten mukaisesti. Maksusuunnitelma itsessään ei ole ulosottoperuste ilman tuomioistuimen vahvistamaa tuomiota.

Digitaaliset allekirjoitukset maksusuunnitelmassa. Maksusuunnitelma voidaan allekirjoittaa kehittyneellä sähköisellä allekirjoituksella (eIDAS-asetus EU 910/2014) suomalaisen pankkitunnistautumisen kautta (Tupas/Suomi.fi). Sähköinen allekirjoitus on oikeudellisesti yhtä pätevä kuin fyysinen allekirjoitus, kun käytetään laadukasta tunnistautumismenetelmää. Sähköinen allekirjoitus säästää aikaa ja kustannuksia erityisesti etäperinnässä. Tietosuojalaki (1050/2018) velvoittaa käsittelemään allekirjoitusdataa asianmukaisesti; säilytysaika on vähintään kolme vuotta vanhentumisajan mukaisesti.

Tavanomaiset virheet Maksusuunnitelma Suomessa laadinnassa voivat heikentää velkojan oikeudellista asemaa tai tehdä sopimuksesta kohtuuttoman velalliselle.

Virhe 1 — Saatavan puutteellinen yksilöinti. Maksusuunnitelma, joka ei yksilöi alkuperäistä saatavaa täsmällisesti (tyypin, euromäärän, viitteen ja päivämäärän osalta), ei katkaise oikean saatavan vanhentumista velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 §:n mukaisesti eikä anna velkojan täytäntöönpanolle selkeää perustaa. Ratkaisu: yksilöi saatava täsmällisesti laskun numeron, sopimuksen päivämäärän tai muun yksilöivän viitteen avulla.

Virhe 2 — Kohtuuttomat perintäkulut kuluttajasaatavassa. Kuluttajasaatavassa perintäkulujen enimmäismäärät on säädetty lain saatavien perinnästä (513/1999) 10 a–10 c §:ssä. Enimmäismäärien ylittäminen on lainvastaista ja voidaan vaatia palauttamaan takaisin lain mukaisesti. Ratkaisu: tarkista perintäkulujen enimmäismäärät säännetyistä taulukoista ennen maksusuunnitelman laadintaa.

Virhe 3 — Epäselvä raukeamisehto. Sopimus ilman selkeää raukeamisehtoa tai liian automaattinen raukeamisehto (esimerkiksi yksi päivä viivästys johtaa välittömään raukeamiseen ilman huomautusta) voi olla hyvän perintätavan vastainen lain (513/1999) 4 §:n mukaisesti ja kohtuuton oikeustoimilain (228/1929) 36 §:n nojalla. Ratkaisu: sovi kohtuullisesta raukeamisehdosta (tyypillisesti 14 päivää) ja kirjallisesta ilmoitusvelvollisuudesta ennen raukeamista.

Virhe 4 — Maksuohjelman epärealistisuus. Maksuohjelma, jonka kuukausierä ylittää velallisen maksukyvyn selvästi, johtaa todennäköisesti laiminlyönteihin ja suunnitelman raukeamiseen; lopputulos on velkojalle huonompi kuin realistinen alkuperäinen suunnitelma. Ratkaisu: arvioi velallisen maksukyky realistisesti; liian suuret kuukausierät aiheuttavat enemmän haittaa kuin pitemmän ajan pienet erät.

Virhe 5 — Puuttuva maksutieto. Epäselvä tai puuttuva IBAN-tilinumero tai maksuviite johtaa maksun kohdistamisongelmiin pankin tiliotteiden käsittelyssä; velkoja ei pysty kohdistamaan maksua oikealle saatavalle. Ratkaisu: ilmoita IBAN täsmällisesti muodossa FI ja 16 numeroa; käytä selkeää viestikenttää tai viitettä maksuille.

Virhe 6 — Unohtaa vanhentumisen katkaisu. Jos velallinen kieltäytyy allekirjoittamasta maksusuunnitelmaa, saatava voi olla vaarassa vanhentua kolmen vuoden yleisen vanhentumisajan mukaisesti velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) mukaisesti. Pelkkä maksua koskeva neuvottelu ilman kirjallista tunnustusta ei katkaise vanhentumista. Ratkaisu: varmista kirjallinen tunnustus tai suorita muu vanhentumisen katkaisutoimi (oikeudellinen haastehakemus) ajoissa.

Virhe 7 — Unohtaa maksusuunnitelman vaikutus luottotietoihin. Velallisen luottotietomerkintä (maksuhäiriömerkintä) voi vaikuttaa velallisen halukkuuteen allekirjoittaa maksusuunnitelma; osa velallisista välttää maksusuunnitelman allekirjoittamista, koska pelkäävät sen vaikuttavan luottotietoihin. Käytännössä maksusuunnitelma ei itsessään aiheuta uutta luottotietomerkintää; olemassa oleva maksuhäiriömerkintä säilyy, kunnes se poistetaan aikarajoitusten mukaisesti. Ratkaisu: selitä velalliselle maksusuunnitelman hyödyt perinnän estämiseksi ja luottokuntoisuuden asteittaiseksi parantamiseksi maksujen suoritusten kautta.