Hoitotahto

Hoitotahto Suomessa on potilaan oikeuksista annetun lain (785/1992) 8 pykälän mukainen kirjallinen asiakirja, jolla täysivaltainen henkilö ilmaisee etukäteen tahtonsa terveyden- ja sairaanhoitoon tilanteessa, jossa hän ei enää kykene itse päättämään hoidostaan. Asiakirja velvoittaa terveydenhuoltohenkilöstön kunnioittamaan potilaan aiemmin ilmaisemaa tahtoa, erityisesti kuolemaa lähestyvissä tilanteissa, vakavan sairauden tai onnettomuuden jälkeen sekä tilanteissa, joissa potilas on pysyvasti kykenematon viestimaan.

Potilaslain (785/1992) 6 pykälä takaa potilaalle itsemääräämisoikeuden — oikeuden osallistua omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Hoitotahto on kirjallinen tapa kaytta ta oikeutta etukäteen. Terveydenhuoltohenkilöstön on kirjattava hoitotahto potilasrekisteriin potilasasiakirjamaarauksen mukaisesti, jotta se on helposti loydetttavissa akuutissa tilanteessa.

Hoitotahdon merkitys korostuu erityisesti elämän loppuvaiheen hoidossa. Suomessa Käypä hoito -suositus saattohoitoon (2012, päivitetty) ohjaa terveydenhuoltoa elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelussa. Suositus painottaa potilaan tahdon kunnioittamista, kivunlievityksen ensisijaisuutta ja oireenmukaisen hoidon toteuttamista sekä sairaala- että kotiolosuhteissa. Hoitotahto on keskeinen työkalu näiden suositusten toteuttamisessa.

Hoitotahto eroaa edunvalvontavaltuutuksesta kahdella tavalla. Hoitotahto on ilmaisu henkilon omista toiveista, kun taas edunvalvontavaltuutus laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) nimeää henkilon, joka saa paattaa asioista taman puolesta. Hoitotahdon lisäksi kannattaa harkita edunvalvontavaltuutuksen laatimista, jossa valtuutetulle annetaan oikeus tehdä hoitoon liittyvia paatoksia, jos hoitotahto ei kata kaikki mahdollisia tilanteita tai jos luotettava henkilö halutaan päätöksiin mukaan.

Hoitotahto on ilmainen oikeus, johon kenella tahansa täysivaltaisella on oikeus. Asiakirja ei edellytä lääkärin tai notaarin vahvistamista ollakseen patenva potilaslain (785/1992) mukaan, mutta kahden esteettömän todistajan kaytto vahvistaa sen todistusvoimaa. Terveydenhuolto suosittelee, että potilas toimittaa hoitotahdon kopion omaan terveyskeskukseensa tai hoitavaan sairaalaansa potilasrekisteriin kirjattavaksi.

Saattohoitokotien ja kotisaattohoidon merkitys kasvaa Suomessa jatkuvasti. Suomen Punainen Risti ja STEA rahoittavat saattohoitokoteja, joissa hoitotahto on työkalu hoidon suunnittelussa. Kotisaattohoidossa laakari ja kotisairaanhoitaja kayva hoitotahdon lapi yhdessä potilaan ja omaisten kanssa. Hoitotahto on elävä dokumentti, jota tulisi päivittää sairauden edetessä tai arvojen muuttuessa. Duodecimin Käypä hoito -suositus saattohoitoon ohjaa koko Suomen terveydenhuoltoa.

Hoitotahto Suomessa on ajankohtainen aina, kun täysivaltainen henkilö haluaa varmistaa, että hänen toiveitaan kunnioitetaan terveydenhuollossa tilanteessa, jossa hän ei itse kykene puhua puolestaan potilaan oikeuksista annetun lain (785/1992) 8 pykälän mukaisesti. Seuraavat tilanteet ovat tyypillisimpiä hoitotahdon ajankohtaisuuden aiheuttajia.

Vanheneminen ja yleinen varautuminen. Monet ihmiset laativat hoitotahdon osana yleista elämän loppuvaiheen suunnittelua, usein samanaikaisesti testamentin ja edunvalvontavaltuutuksen kanssa. Erityisesti 50-70-vuotiaat henkilot ovat iassa, joissa hoitotahdon merkitys kasvaa, vaikka terveydentila olisi vielä hyva.

Vakava sairaus tai syöpädiagnoosi. Vakavan sairauden diagnoosit, kuten syöpä, sydänsairaudet, neurologiset sairaudet tai muistisairaudet, motivoivat monia kirjaamaan hoitotahtonsa. Juuri diagnoosin jälkeen, kun henkilon harkintakyky on hyvänä ja tilanne on rauhoittunut, on oikea aika laatia hoitotahto. Haasteena on, että sairauden edetessä hoitotahto on jo kirjattuna ja helposti terveydenhuollon saatavilla.

Elaman kriisit ja läheisten kokemusten vaikutus. Läheisen kuolema tai vakava sairastuminen usein herattaa ihmisen pohtimaan omia toiveitaan hoitoon liittyen. Monet ihmiset laativat hoitotahdon laheisen kuoleman jälkeen, kun ovat nakyneet kaikki mahdolliset hoitotilanteet käytännössä.

Leikkaus tai sairaalaan meno. Leikkaukseen tai sairaalaan mentaessa, erityisesti elektiiviseen eli suunniteltuun toimenpiteeseen, on hyva tilaisuus tarkistaa ja päivittää hoitotahto. Hoitohenkilökunta ottaa mielellään hoitotahdon esille ennen toimenpidettä, jos sellainen on olemassa.

Muistisairaus tai kognitiivisen kyvyn heikkeneminen. Muistisairausdiagnoosin tai kognitiivisen kyvyn heikkenemisen merkkien ilmaantuminen on kiireellinen syy hoitotahdon kirjaamiseen. Hoitotahto on laadittava, kun henkilon harkintakyky on vielä riittävä asiakirjan päättymiseen. Myöhemmin, kun toimintakyky on heikentynyt merkittävästi, hoitotahdon pateevyydesta saatetaan joudutaan neuvottelemaan erikseen.

Perheen tuki ja kommunikaatio. Hoitotahto helpottaa läheisten taakkaa vaikeissa päätöstilanteissa. Kun toiveet on kirjattu selkeast, perheen ja terveydenhuollon ei tarvitse arvata, mitä henkilö olisi halunnut. Avoin keskustelu hoitotahdosta läheisten ja lääkärin kanssa on tärkeätä.

Yleinen varautuminen. Jokainen täysivaltainen henkilö voi — ja on suositeltavaa — laatia hoitotahdon osana elämän suunnittelua riippumatta iasta tai terveydentilasta. Nuoretkin aikuiset voivat kohdata odottamattomia tilanteita, kuten onnettomuuden tai akuutin sairauden. Hoitotahto on tapa varmistaa, että toiveesi toteutuvat riippumatta siitä, milloin tai miten kriitinen tilanne syntyy.

Työikäisillä työpaikoilla. Monet työnantajat, erityisesti suuret yritykset ja julkinen sektori, ovat alkaneet kannustaa työntekijöitä pohtimaan elämän suunnittelua, mukaan lukien hoitotahdon laadintaa, osana tyohyvinvointiohjelmia. Suomen Laakeriliiton ja Suomen Sairaanhoitajaliiton suositukset tukevat tata kehitystä.

Paatevassa Hoitotahdossa Suomessa on seuraavat osat, jotta terveydenhuolto voi noudattaa sitä potilaan oikeuksista annetun lain (785/1992) 8 pykälän mukaisesti.

Ilmoittajan tunnistetiedot. Koko nimi väestötietojärjestelmän mukaisesti, henkilotunnus muodossa PPKKVV-NNNN, kotiosoite ja yhteystiedot. Terveydenhuolto tallentaa hoitotahdon potilasrekisteriin tunnistetietojen perusteella. On myös hyodyllista kirjata sähköposti, johon terveydenhuolto voi ottaa yhteyden päivityksiä varten.

Hoitoprioriteetti ja elämän laatu. Peruslinja siitä, onko elämän laatu vai sen pidentäminen tällaisessa tilanteessa ensisijainen. Tämä auttaa terveydenhuoltoa tulkitsemaan yksittäisiä toiveita oikeassa kokonaisyhteydessa. Tarkennukset omista arvoista ja merkityksellisista asioista rikastuttavat hoitohenkilökunnan ymmärrystä.

Elvytystoiveet. Selvitys siitä, toivotaanko elvytysta sydämenpysähdyksen yhteydessa vai ei. DNR-tahto (Do Not Resuscitate) tai DNE (Do Not Escalate) on yksi tarkein hoitotahdon osa, joka ohjaa ensihoitohenkilöstöä akuutissa tilanteessa. Terveydenhuolto kirjaa taman erityisesti potilasrekisteriin.

Tehohoito ja hengenapulaitteet. Kanta tehohoidon aloittamiseen tai jatkamiseen sekä hengenapulaitteiden käyttöön, kun paranemisennuste on huono tai kun on todennäköisesti pysyva elämän laadun heikentyminen. Potilaslain (785/1992) 6 pykälän mukainen itsemääräämisoikeus kattaa oikeuden kieltaytya hoidosta.

Keinotekoinen ravinto ja nesteytys. Toiveet keinotekoisen ravinnon tai nesteytyksen antamisesta tai rajaamisesta elämän loppuvaiheessa. Tämä on erityisesti saattohoidon yhteydessa tärkeätä.

Kivunlievitys ja oireenmukainen hoito. Vahvistus siitä, että kivunlievitys on aina ensisijaista, sekä toiveet erityisesti vaikeiden oireiden — kivun, ahdistuksen, hengenahdistuksen tai pahoinvoinnin — hoidosta. Potilaslain (785/1992) 7 pykälä takaa oireenmukaisen hoidon aina.

Hoitoymparisto. Toiveet siitä, haluaako henkilö viettaa elämän loppuvaiheen kotona, saattohoidossa vai sairaalassa. Terveydenhuolto pyrkii noudattamaan toivetta resurssien rajoissa.

Yhteyshenkilot ja edunvalvontavaltuutettu. Lahin omainen tai luotettava henkilö, jota terveydenhuolto kuulee hoitopaatoksissa. Maininta mahdollisesta edunvalvontavaltuutuksesta laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti. Palvelu forms-legal.com tarjoaa myös kattavan edunvalvontavaltuutuksen mallin samanaikaiseen käyttöön.

Allekirjoitus, paikka ja päivämäärä. Omakätinen allekirjoitus, paikkakunta ja päivämäärä muodossa PP.KK.VVVV. Kahden esteettömän todistajan suositus — erityisesti tilanteessa, jossa voidaan myöhemmin kyseenalaistaa hoitotahdon pateevyys. Todistajien ei tulisi olla lähiomaisia.

Tietoisuus potilaan oikeuksista. Jokaisella suomalaisella potilaalla on potilaslain (785/1992) 6 pykälän mukainen itsemääräämisoikeus. Terveydenhuollon ammattihenkilöt, kuten laaketieteellinen yliopistoopetuksesta vastaavat Helsingin, Turun, Tampereen, Oulun ja Ita-Suomen yliopistot, kouluttavat hoitajia ja lääkäreitä kunnioittamaan potilaan tahtoa.

Arvopohjan selkeys. Hoitotahto on tehokkain, kun se pohjautuu selkeast ilmaistuihin arvoihin: mitä pitat tärkeänä elämässäsi, mitä tarkoittaa sinulle hyva elämän laatu, ja mitka tekijat ovat sinulle vastemielisiä hoidossa. Arvopohjasta voidaan johtaa konkreettiset hoitotoiveet, jotka auttavat terveydenhuoltoa tulkitsemaan epäselvissä tilanteissa, mitä olisit halunnut.

Hoitotahto Suomessa täyttäminen oikein edellyttää seuraavia vaiheita, jotta terveydenhuolto voi noudattaa sitä potilaan oikeuksista annetun lain (785/1992) 8 pykälän mukaisesti.

Vaihe 1 — Pohdi arvojasi ja toiveitasi. Ennen kirjaamista on hyodyllista pohtia, mitä arvostat elämä loppuvaiheessa: elämän laatu vai sen pituus, kotona oleminen vai sairaalahoito, läheisten laisnaolo, kipu ja sen lievitys. Avoin keskustelu lääkärin tai hoitohenkilökunnan kanssa auttaa ymmärtämään eri hoitovaihtoehtojen seuraukset.

Vaihe 2 — Kirjaa tunnistetiedot. Koko nimi, henkilotunnus, osoite, puhelinnumero ja sähköposti. Tarkat tiedot mahdollistavat hoitotahdon hakemisen potilasrekisteristä nopeasti akuutissa tilanteessa.

Vaihe 3 — Määrittele hoitoprioriteetti. Valitse perusalinea: elämän laatu on tärkeämpää kuin sen pituus, elämän pidentäminen on ensisijaista tai tasapainoinen lähestymistapa. Täydennä tarkennuksia, jotka auttavat terveydenhuoltoa ymmairtamaan arvosi.

Vaihe 4 — Kirjaa elvytystoiveet. Valitse kanta: et halua elvytysta (DNR), toivot elvytysta kaikissa tilanteissa tai laakari harkitsee tilanteen mukaan. Tämä on yksi konkreettisimmin terveydenhuoltoa ohjaava osa hoitotahtoa.

Vaihe 5 — Kirjaa tehohoito- ja keinotekoinen ravinto -toiveet. Määrittele kanta tehohoidon aloittamiseen tai jatkamiseen sekä keinotekoisen ravinnon ja nesteytyksen antamiseen elämän loppuvaiheessa. Kirjaa tilanteen mukainen tai ehdoton kielto tai salliminen.

Vaihe 6 — Kirjaa kivunlievitystoiveet. Vahvista, että tehokas kivunlievitys on ensisijaista, ja mainitse erityiset oireet, jotka koet erityisen vaikeiksi. Potilaslaki (785/1992) 7 pykälä takaa oireenmukaisen hoidon aina, mutta kirjaaminen vahvistaa tahdon.

Vaihe 7 — Kirjaa hoitoympäristö- ja muut toiveet. Haluatko viettaa elämän loppuvaiheen kotona, saattohoidossa vai sairaalassa? Mitkä muut toiveet — uskonnolliset tai kulttuuriset tavat, läheisten laisnaolo — ovat sinulle tärkeitä?

Vaihe 8 — Nimeä yhteyshenkilot. Kirjaa lähin omainen tai luotettava henkilö ja hänen puhelinnumeronsa. Mainitse, jos sinulla on edunvalvontavaltuutus laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) mukaisesti.

Vaihe 9 — Allekirjoita ja toimita. Allekirjoita ja kirjaa paikka ja päivämäärä. Kahden todistajan kaytto on vahvasti suositeltavaa. Toimita kopio terveyskeskukseen tai hoitavaan sairaalaan potilasrekisteriin. Kerro läheisillesi ja lääkäreillesi hoitotahdosta. Paivita asiakirja tarvittaessa, esimerkiksi sairauden edetessä tai arvojen muuttuessa.

Yhteispäätös lääkärin kanssa. Lääkärin kanssa käytävä avoin keskustelu ennen hoitotahdon kirjoittamista on suositeltavaa. Laakari voi selvittää eri hoitovaihtoehtojen kaytannon seurauksia, kertoa hoitoennusteesta ja auttaa ymmärtämään, mitä elvytys tai tehohoito todella tarkoittaa. Käypä hoito -suositus saattohoitoon (DUODECIM 2012, päivitetty) korostaa potilaan informoimista.

Päivittäminen sairauden edetessä. Hoitotahto voi muuttua, kun sairaus etenee tai olosuhteet muuttuvat. Esimerkiksi vakavan sairauden diagnoosi voi muuttaa näkemystä tehohoidosta tai elvytyksestä. On suositeltavaa tarkistaa hoitotahto vuosittain tai merkittävien muutosten yhteydessa ja päivittää se tarvittaessa. Jokainen päivitetty versio tulee toimittaa terveyskeskukseen potilasrekisterin paivittamista varten.

Hoitotahto Suomessa perustuu potilaan oikeuksista annettuun lakiin (785/1992) sekä muihin terveydenhuollon lainsäädäntöön.

Potilaan oikeuksista annettu laki (785/1992) 6 pykälä itsemääräämisoikeus. Potilaalla on oikeus paattaa omaa hoitoaan koskevista asioista. Terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava potilaalle riittavasti tietoa, jotta tämä voi kaytta oikeuttaan. Hoitotahto on itsemääräämisoikeuden kirjallinen muoto etukäteen annettuna.

Potilaan oikeuksista annettu laki (785/1992) 8 pykälä hoitotahto. Laissa nimenomainen säännös hoitotahdosta: jos potilas on aikaisemmin paievantavaitsesti ilmaissut hoitoaan koskevan tahtonsa, potilaalle ei saa antaa sellaista hoitoa, joka on vastoin hänen tahtoa. Laakari tai hoitohenkilökunta on oikeudellisesti sitoutunut noudattamaan hoitotahtoa.

Potilaan oikeuksista annettu laki (785/1992) 7 pykälä oireenmukainen hoito. Oireiden mukainen hoito, kuten kivunlievitys, on aina sallittu, myös silloin kun muita hoitoja rajataan hoitotahdon perusteella. Tata ei voida kieltaa hoitotahdon perusteella, vaan se on aina potilaan oikeus.

Käypä hoito -suositus saattohoito (DUODECIM). Suomalainen Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim on julkaissut Käypä hoito -suosituksen saattohoidosta, joka ohjaa terveydenhuoltoa elämän loppuvaiheen hoidossa. Suositus painottaa potilaan tahdon kunnioittamista, oireenmukaisen hoidon ensisijaisuutta ja kommunikaatiota potilaan ja läheisten kanssa.

Terveydenhuoltolaki (1326/2010) ja sen nojalla annetut määräykset. Potilasrekisteri ja potilasasiakirjojen sailyttaminen on saannnelty terveydenhuoltolaissa. Hoitotahto on kirjattava potilasrekisteriin, jotta se on kaytettavissa kaikilla hoitoon osallistuvilla.

Suhde edunvalvontavaltuutukseen laki edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007). Hoitotahdon lisäksi edunvalvontavaltuutus voi sisältää oikeuden paattaa terveyden- ja sairaanhoitoa koskevista asioista. Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan vasta, kun Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa sen. Molemmat asiakirjat yhdessä antavat kattavan varautumisen toimintakyvyttomyyteen.

Oviedon sopimus. Suomi on ratifioinut Euroopan neuvoston biolääketieteen sopimuksen (Oviedon sopimus 1997), joka määrää, että potilaan aiemmin ilmaistua tahtoa on otettava huomioon hoidossa. Sopimus vahvistaa potilaan itsemääräämisoikeuden kansainvälistä perustaa. Suomen käräjäoikeus tai hovioikeus voi ottaa kantaa hoitotahdon pateevyyteen riitatilanteessa.

Potilasasiakirjamääräykset. Sosiaali- ja terveysministerion asetus potilasasiakirjoista (298/2009) määrää, että potilasasiakirjoihin on kirjattava hoidon kannalta oleelliset tiedot, mukaan lukien hoitotahto. Terveydenhuollon ammattihenkilön on kirjattava hoitotahto potilasrekisteriin, kun se on tiedossa. Potilasrekisterin tietojen salassapidosta saadetaan laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) 13 pykälän mukaisesti.

Suomen perustuslaki (731/1999) 7 pykälä turvaa henkilon koskemattomuuden ja vapauden. Tämä koskemattomuusoikeus tarkoittaa, että kenenkään terveyttä tai henkiloa ei saa hoitaa vastoin taman tahtoa. Potilaslaki (785/1992) tarkentaa tata oikeutta terveydenhuollon yhteyteen. Hoitotahto on asiakirjamuotoinen ilmaisu naista perusoikeuksista.

Hoitotahto Suomessa laadittaessa tehdään usein virheitä, jotka voivat johtaa siihen, ettei asiakirja toimi tarkoitetulla tavalla kriittisessa tilanteessa.

Virhe 1 — Hoitotahto on liian epämääräinen. Yleiset lausumat, kuten en halua elämää pidennetaksi keinotekoisesti tai en halua kaytaan, saattavat olla liian tulkinnanvaraisia. Terveydenhuollon on kyettava ymmärtämään tarkasti, mitä toivotaan. Oikea menettely on kirjata toiveet yksityiskohtaisesti, erityisesti elvytyksen, tehohoidon ja keinotekoisen ravinnon osalta.

Virhe 2 — Hoitotahto ei ole terveydenhuollon tiedossa. Hoitotahto on hyödytön, jos se on piilotettu kodin postilaatikkoon eikä terveydenhuolto tiedä sen olemassaolosta. Oikea menettely on toimittaa kopio terveyskeskukseen tai hoitavaan sairaalaan potilasrekisteriin ja kertoa läheisille sen sijainnista.

Virhe 3 — Asiakirja on vanhentunut tai se ei vastaa nykyisia toivomuksia. Elaman arvojen ja terveydentilan muuttuessa hoitotahtoa tulisi päivittää. Vanhentunut hoitotahto voi aiheuttaa ristiriitaisia tulkintoja. Oikea menettely on tarkistaa ja päivittää hoitotahto säännöllisesti, erityisesti vakavan sairauden diagnoosin tai tilanteen merkittävän muutoksen jälkeen.

Virhe 4 — Ei ole kerrottu läheisille ja lääkärille. Vaikka hoitotahto on laadittu, perhe tai hoitohenkilökunta ei tiedä siitä tai ei loyda sitä akuutissa tilanteessa. Oikea menettely on kertoa hoitotahdosta avoimesti läheisille ja hoitavalle lääkäreille ja kirjata asiakirja potilasrekisteriin.

Virhe 5 — Hoitotahto laadittu toimintakyvyn heikennyttya. Hoitotahdon pateevyytta voidaan kyseenalaistaa, jos sen on laadittu tilanteessa, jossa henkilolla on jo heikentynyt harkintakyky. Oikea menettely on laatia hoitotahto ajoissa, ennen kuin toimintakyky on merkittävästi heikentynyt.

Virhe 6 — Sekaannus hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen valilla. Hoitotahto on ilmaisu omista toiveista; edunvalvontavaltuutus nimeää henkilon paatoksia varten. Molemmat ovat tärkeitä asiakirjoja, joita suositellaan laadittavaksi rinnakkain. Pelkkä hoitotahto ei riita, jos tarvitaan henkilö tekemään paatoksia tilanteissa, joita hoitotahto ei kata.

Virhe 7 - Hoitotahdosta ei puhuta läheisille. Monet laativat hoitotahdon mutta eivät kerro siitä läheisille. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa omaiset vastustavat toiveen toteutumista, koska eivät tiedä siitä. Oikea menettely on kertoa hoitotahdon sisällöstä läheisille avoimesti, erityisesti DNR-tahdosta tai tehohoidon rajaamisesta. Avoin keskustelu vähentää omaisten taakkaa vaikeissa päätöstilanteissa.

Virhe 8 - Hoitotahto ei kata kaikkia mahdollisia tilanteita. Hoitotahto on parhaimmillaankin vain ohjeistus, ei kattava kasikirjoitus. Terveydenhuollon on tulkittava tahtoa tilanteen mukaan. Siksi yhteyshenkilön nimeäminen, jota terveydenhuolto voi kuulla, on tärkeää. Yhdessa hoitotahto ja hyva yhteyshenkilöiden nimeäminen kattavat useimmat hoitotilanteet.