Työsuhdekeksintösopimus

Työsuhdekeksintösopimus Suomessa on kirjallinen asiakirja, jossa työnantaja ja keksijä-työntekijä sopivat työsuhteessa syntyneen keksinnön oikeuksien siirtymisestä ja keksijänkorvauksesta lain oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin (656/1967) mukaisesti. Laki sääntelee, milloin työnantajalla on oikeus ottaa työntekijän tekemä keksintö, minkä suuruisesta korvauksesta keksijällä on oikeus ja miten keksintöilmoitus- ja vastausmenettelyssä toimitaan.

Lain oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin (656/1967) 1–3 § luokittelee keksinnöt kolmeen ryhmään. Palveluskeksintö on keksintö, joka on syntynyt pääasiassa työnantajan toimialaan kuuluvan työtoiminnan tuloksena tai joka olennaisesti kuuluu työnantajan toimialaan. Palveluskeksinnöstä työnantajalla on oikeus ottaa keksintö 4 §:n mukaisesti; keksijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen 7 a §:n nojalla. Toinen ryhmä on muu työsuhteessa syntynyt keksintö, joka liittyy työnantajan toimintaan, mutta ei ole palveluskeksintö; työnantajalla on oikeus saada käyttöoikeus (lisenssi) ilman muita oikeuksia, ellei keksijä sovi muusta. Kolmas ryhmä on vapaakeksintö, joka ei liity työnantajan toimintaan; työnantajalla ei ole oikeutta ilman nimenomaista sopimusta.

Patenttilaki (550/1967) asettaa patentoitavuudelle kolme edellytystä: keksinnöllisyys, uutuus ja teollinen soveltuvuus. Patenttilain 2 §:n uutuusvaatimus tarkoittaa, että keksintöä ei saa julkistaa ennen patenttihakemuksen jättämistä Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH) tai Euroopan patenttivirastolle (EPO). Keksijän velvollisuus on ilmoittaa keksinnöstä työnantajalle kirjallisesti KeksintöL 7 §:n mukaisesti. Työnantajan on vastattava ilmoitukseen 4 kuukauden kuluessa; vastauksessa on ilmoitettava, ottaako työnantaja oikeuden ja missä laajuudessa.

Keksijänkorvauksen arvioimiseksi KeksintöL 7 a § edellyttää kohtuullista korvausta täyden oikeuden ottamisesta. Korvausta arvioitaessa huomioidaan keksinnön taloudellinen arvo, työnantajan myötävaikutuksen aste (esimerkiksi käytettyjä laitteita, laboratorioita ja työtovereiden panoksia), keksijän osuus lopputuloksessa, keksijän tehtävänimike ja työsopimukseen sisältyvä ennakkokorvaus. Oikeusministeriö on julkaissut ohjeellisen lausuntomenettelyn; osapuolet voivat pyytää lausuntoa ennen oikeudenkäyntiä.

Markkinaoikeus (laki markkinaoikeudesta 99/2013) on toimivaltainen ratkaisu patenttiriidat, mukaan lukien keksijänkorvausta koskevat riidat, jos ne liittyvät patentin pätevyyteen. Yleinen käräjäoikeus on toimivaltainen muissa keksijänkorvausmenettelyissä. KKO on useissa ennakkopäätöksissä (esimerkiksi KKO 2001:41 ja KKO 2007:22) selventänyt palveluskeksinnön määritelmää ja kohtuullisen korvauksen arviointiperusteita.

Tietokoneohjelmien kohdalla tekijänoikeuslaki (404/1961) 40 b § säätää, että työsuhteessa luodun tietokoneohjelman tekijänoikeus siirtyy työnantajalle ilman eri sopimusta siltä osin kuin on tarpeen tavanomaisen toiminnan harjoittamiseksi. Tietokoneohjelman tekijänoikeus eroaa patenttioikeudesta: ohjelma voi olla sekä tekijänoikeudella suojattu (lähdekoodi) että patentoitu (algoritmi tai ohjelman toteuttama tekninen ratkaisu), ja nämä oikeudet voivat olla rinnakkaisia. KeksintöL:n mukainen keksijänkorvaus ei kata tietokoneohjelman tekijänoikeutta erikseen; ohjelmiston kehittäjän mahdollinen lisäkorvaus on sovittava erillisessä sopimuksessa.

Työsuhdekeksintösopimus Suomessa tarvitaan aina, kun työnantaja haluaa ottaa työsuhteessa syntyneen keksinnön oikeuksia. Seuraavat tilanteet ovat tyypillisimpiä.

T&K-intensiiviset yritykset ja tutkimuslaitokset. Suomessa tutkimus- ja kehitystoimintaa harjoittavat yhtiöt kuten Nokia, KONE, Neste, UPM, Metso, Wärtsilä, Outotec (nykyinen Metso Outotec), Tieto Oyj, VTT (Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy) ja Aalto-yliopiston spin-off-yhtiöt kohtaavat säännöllisesti KeksintöL:n mukaisia keksintöilmoituksia. Selkeä sopimuskäytäntö keksintöilmoituksesta, ottamisoikeudesta ja korvauksesta on T&K-yrityksille välttämätön osa innovaatiojohtamista.

Ohjelmistoyritykset ja IT-ala. Ohjelmistokehittäjän työsuhteessa luoma tietokoneohjelma kuuluu tekijänoikeuslain (404/1961) 40 b §:n piiriin; se siirtyy työnantajalle ilman erillistä sopimusta. Algoritmit, prosessit ja teknologiaratkaisut voivat olla patentoitavia KeksintöL:n mukaisesti. Toimialaesimerkkejä: Supercell, Rovio, Reaktor, Futurice, Wolt, Aiven, Nightingale Health.

Farmaseutti-, bioteknologia- ja lääketeollisuus. Biolääketieteelliset keksinnöt ovat usein erittäin arvokkaita ja patenttisuojan piirissä. Orion Oyj, Faron Pharmaceuticals, Herantis Pharma ja muut suomalaiset lääkeyritykset tarvitsevat kattavat työsuhdekeksintösopimukset kaikille laboratorio- ja tutkimushenkilöille. Suomessa on useita Tekesin (nykyinen Business Finland) rahoittamia innovaatioklustereita, joissa T&K-yhteistyö työnantajan ja yliopiston välillä vaatii selkeät keksintöoikeussopimukset.

Akateeminen tutkimus ja yritysyhteistyö. Yliopistoissa (Helsingin yliopisto, Aalto, Tampereen yliopisto, Turun yliopisto) ja ammattikorkeakouluissa tutkijalla voi olla ns. professorin etuoikeus, joka poikkeaa KeksintöL:n pääsäännöstä. Yliopistolaki (558/2009) 42 §:n mukaan yliopistotutkijan keksintöön sovelletaan KeksintöL:ia soveltuvin osin. Business Finland rahoittaa yritys-yliopisto-yhteistutkimusprojekteja, joissa keksintöoikeuksista on sovittava projektisopimuksessa etukäteen.

Startup- ja kiihdyttämöympäristöt. Startupissa perustajayrittäjien ja ensivaiheen työntekijöiden keksintöoikeuksien selkeä dokumentointi on välttämätöntä sijoittajille (business angels, venture capital -rahastot kuten Maki.vc, Innovestor, Inventure, Tesi). Sijoittaja vaatii due diligence -prosessissa, että kaikki oleelliset keksinnöt ovat yhtiön hallussa ennen sijoitusta. Epäselvät keksintöoikeussuhteet voivat estää rahoituskierroksen kokonaan.

Teollisuus- ja insinööriyritykset. Suomalainen prosessi-, kone- ja energiateollisuus (esimerkiksi Pöyry, Ramboll Finland, Afry, Empower) edellyttää selkeää keksintöpolitiikkaa suunnitteluprojekteissa syntyneiden innovaatioiden osalta. Selkeä sopimuskäytäntö estää riidat siitä, kenelle alihankkijan työsuhteessa kehittämä prosessiparannus kuuluu.

Työsuhdekeksintösopimus Suomessa sisältää seuraavat oikeudellisesti ratkaisevat osatekijät lain oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin (656/1967) ja patenttilain (550/1967) mukaisesti.

Osapuolten yksilöinti ja keksijän tehtävänimike. Työnantajan toiminimi, Y-tunnus ja osoite. Keksijän täydellinen nimi, henkilötunnus ja tehtävänimike osastoineen. Tehtävänimike on ratkaiseva keksinnön luokittelussa: R&D-tutkija tai insinööri, jonka työsopimukseen sisältyy nimenomaisesti keksimisvelvollisuus, kuuluu tiukemman palveluskeksintösäännöksen piiriin kuin esimerkiksi taloushallinnon henkilö.

Keksinnön kuvaus ja tunnistetiedot. Keksinnön nimi tai lyhyt kuvaus, keksintöilmoituksen päivämäärä KeksintöL 7 §:n mukaisesti (kirjallinen ilmoitus työnantajalle) ja mahdollinen patenttihakemuksen numero, jos hakemus on jo jätetty PRH:lle tai EPO:lle. Tarkempi tekninen kuvaus voidaan liittää erilliseen liitteeseen, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat.

Keksinnön luokittelu KeksintöL 1–3 §:n mukaan. Selkeä maininta siitä, katsotaanko keksintö palveluskeksinnöksi, muuksi työsuhteessa syntyneeksi keksinnöksi vai vapaakeksinnöksi. Luokittelu vaikuttaa olennaisesti työnantajan ottamisoikeuden laajuuteen. Epäselvyystapauksessa keksijä ja työnantaja voivat pyytää lausuntoa oikeusministeriöltä.

Työnantajan ottamisoikeus ja sen laajuus. Täysi oikeus (työnantaja ottaa kaiken patentti- ja hyödyllisyysmallioikeuden), osittainen oikeus (käyttöoikeus tietyllä toimialalla tai alueella) tai ei oikeutta (keksintö jää keksijälle). Täydestä oikeudesta on maksettava kohtuullinen korvaus KeksintöL 7 a §:n mukaisesti. Jos työnantaja luopuu patenttioikeudesta ennen sen voimassaoloajan päättymistä, keksijällä on oikeus saada oikeus takaisin KeksintöL 5 §:n mukaan.

Keksijänkorvauksen suuruus tai laskentaperuste. Kohtuullinen korvaus KeksintöL 7 a §:n mukaan. Korvaus voi olla kertasumma, rojaltimaksu (prosenttiosuus liikevaihdosta tai lisenssipalkkioista), osakkeita tai niiden yhdistelmä. Korvauksen arviointiin vaikuttavat: keksinnön taloudellinen arvo, työnantajan myötävaikutuksen aste, keksijän tehtävänimike ja soveltamisala, työsopimuksessa mahdollisesti ennalta sovittu korvaus. Oikeusministeriön lausunto on vapaaehtoinen, mutta käytännöllinen.

Menettely keksintöilmoituksen jälkeen. KeksintöL 7 §:n mukainen menettely: keksijä tekee kirjallisen ilmoituksen työnantajalle; työnantaja vastaa 4 kuukauden kuluessa; osapuolilla on 6 kuukautta neuvotella korvauksesta ennen oikeudenkäyntiä. Määräaikojen noudattaminen on tärkeää oikeuksien säilyttämiseksi. Lisää malleja löytyy osoitteesta forms-legal.com.

Salassapito ja julkistamiskielto. Molempia osapuolia sitoo salassapitovelvollisuus keksinnön teknisestä sisällöstä ja patenttihakemuksen tiedoista. Keksijä ei saa julkistaa keksintöä ennen työnantajan vastausta tai kirjallista lupaa, koska aikainen julkistaminen vaarantaa patentoitavuuden uutuusvaatimuksen (patenttilaki 2 §) vuoksi.

Tietokoneohjelmien käsittely. Työsuhteessa luodun tietokoneohjelman tekijänoikeus siirtyy työnantajalle tekijänoikeuslain (404/1961) 40 b §:n nojalla ilman erillistä sopimusta. KeksintöL:n mukainen keksijänkorvaus ei kata tietokoneohjelman tekijänoikeutta; ohjelmiston kehittäjän lisäkorvaukset on sovittava erikseen.

Työsuhdekeksintösopimus Suomessa täytetään kahden vaiheen menettelyllä: ensin keksijä tekee keksintöilmoituksen, sitten osapuolet sopivat oikeuksista.

Vaihe 1 – Keksijä tekee kirjallisen keksintöilmoituksen työnantajalle. Keksijän on ilmoitettava keksinnöstä kirjallisesti työnantajalle KeksintöL 7 §:n mukaisesti. Ilmoituksessa on kuvattava keksinnön tekninen sisältö, keksimisajankohta, liittyykö keksintö työnantajan toimialaan, syntyikö keksintö työtoiminnassa vai vapaa-ajalla. Keksijä voi käyttää mallilomaketta tai vapaata kirjoitustapaa, mutta kirjallisuusmuoto on pakollinen.

Vaihe 2 – Täytä työnantajan tiedot. Merkitse työnantajan täydellinen toiminimi, Y-tunnus ja osoite kaupparekisterin mukaan.

Vaihe 3 – Täytä keksijän tiedot. Merkitse keksijän täydellinen nimi, henkilötunnus verotusta varten ja tehtävänimike osastoineen. Tehtävänimike on ratkaiseva luokittelussa: jos työsopimuksessa on nimenomaisesti mainittu keksimisvelvollisuus, keksintöön sovelletaan tiukinta palveluskeksintösääntelyä.

Vaihe 4 – Kuvaa keksintö ja sen luokka. Merkitse keksinnön nimi tai lyhyt kuvaus (tekninen termi) ja keksintöilmoituksen päivämäärä. Valitse luokka: palveluskeksintö, muu työsuhteessa syntynyt tai vapaakeksintö. Jos luokitus on epäselvä, hae lausunto oikeusministeriöltä ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Vaihe 5 – Päätä ottamisoikeus. Jos keksintö on palveluskeksintö tai muu työsuhteessa syntynyt, työnantajan on ilmoitettava 4 kuukauden kuluessa keksintöilmoituksesta, ottaako se oikeuden ja missä laajuudessa. Täydestä oikeudesta on maksettava kohtuullinen korvaus KeksintöL 7 a §:n mukaisesti.

Vaihe 6 – Sovi keksijänkorvaus. Neuvottele korvauksen suuruus. Korvaus voi olla kertasumma, rojaltimaksu tai niiden yhdistelmä. Oikeusministeriön lausunto on vapaaehtoinen työkalu kohtuullisen korvauksen arvioimiseksi ennen oikeudenkäyntiä. Merkitse korvaus sopimukseen selkeästi.

Vaihe 7 – Allekirjoita molemmat kappaleet. Molemmat osapuolet allekirjoittavat sopimuksen kahtena kappaleena. Työnantaja arkistoi sopimuksen ja liittää sen keksintörekisteriinsä; keksijä saa oman kappaleensa. Sopimus on yhdessä keksintöilmoituksen kanssa oikeudellinen dokumentti, jota tarvitaan patenttihakemusmenettelyssä PRH:lla tai EPO:ssa.

Työsuhdekeksintösopimus Suomessa kuuluu useiden lakien piiriin, jotka työnantajan ja keksijän on tunnettava.

Laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin (656/1967). 1–3 § luokittelee keksinnöt palveluskeksintöön, muuhun työsuhdesintyneeseen ja vapaakeksintöön. 4–6 § säätää työnantajan ottamisoikeudesta ja sen laajuudesta. 7 § velvoittaa keksijän kirjalliseen keksintöilmoitukseen ja asettaa työnantajalle 4 kuukauden vastausajan. 7 a § velvoittaa maksamaan kohtuullisen keksijänkorvauksen täydestä ottamisoikeudesta. 12 § antaa riita-asiassa toimivallan markkinaoikeudelle tai yleiselle käräjäoikeudelle. Lain sopimuksenvastaiset ehdot, jotka rajoittavat keksijän oikeuksia KeksintöL:n pakottavaan sääntelyyn nähden, ovat mitättömiä.

Patenttilaki (550/1967). 2 § edellyttää keksinnön uutuutta: patentoitavan keksinnön ei tule olla ollut aiemmin tunnettu (prior art). Aikainen julkistaminen tietotieteellisissä julkaisuissa tai esityksissä voi tuhota uutuuden. 4 § edellyttää keksinnöllisyyttä: keksinnön on oltava alan ammattimiehelle ilmenemätön. Patenttihakemus jätetään PRH:lle tai EPO:lle (Euroopan patenttisopimus). Patentti suojaa 20 vuotta hakemuksen jättämisestä.

Tekijänoikeuslaki (404/1961) 40 b §. Työsuhteessa luodun tietokoneohjelman tekijänoikeus siirtyy työnantajalle siltä osin kuin on tarpeen tavanomaisen toiminnan harjoittamiseksi. Tämä siirtyminen tapahtuu automaattisesti ilman erillistä sopimusta. Tietokoneohjelman tekijänoikeus ei ole sama kuin patenttioikeus; ohjelman logiikka ja algoritmit voivat lisäksi olla patentoitavia KeksintöL:n nojalla.

Liikesalaisuuslaki (595/2018). Keksinnön tekninen sisältö, patenttihakemuksen tiedot ja keksinnön kaupallinen arvo ovat liikesalaisuuksia. Molempia osapuolia sitoo salassapitovelvollisuus; rikkomisesta voi seurata vahingonkorvausvastuu.

Markkinaoikeus ja riita-asioiden käsittely. Patenttiriidat (patentoitavuus, patentin pätevyys, loukkauskanteet) ratkaistaan markkinaoikeudessa (laki markkinaoikeudesta 99/2013). Keksijänkorvausta koskevat riidat, jotka eivät liity patentin pätevyyteen, voidaan käsitellä yleisessä käräjäoikeudessa. Oikeusministeriön lausuntomenettely on vapaaehtoinen ja maksuton tapa hakea suositusluonteinen arvio ennen oikeudenkäyntiä.

Kansainväliset sopimukset. Suomi on liittynyt Euroopan patenttisopimukseen (EPC), joka mahdollistaa patentoinnin Euroopan patenttiviraston (EPO) kautta yli 40 maassa. PCT-hakemus (Patent Cooperation Treaty, SopS 8/1980) mahdollistaa kansainvälisen patentoinnin WIPO:n kautta. Kansainvälisessä patentoinnissa yrityksen on arvioitava, missä maissa patentti kannattaa pitää voimassa lisensointikustannusten vuoksi.

Työsuhdekeksintösopimus Suomessa sisältää seuraavat tavalliset virheet, jotka voivat johtaa patenttioikeuden menetykseen tai merkittäviin keksijänkorvausvaatimuksiin.

Virhe 1 – Keksinnön aikainen julkistaminen ennen patenttihakemuksen jättämistä. Yleisin ongelma T&K-yrityksessä on, että tutkija julkaisee keksinnön tieteellisessä julkaisussa, esityksessä tai GitHub-repossa ennen kuin työnantaja on jättänyt patenttihakemuksen. Patenttilain (550/1967) 2 §:n uutuusvaatimuksen vuoksi aikainen julkistaminen tuhostaa patentoitavuuden. Ratkaisu: patenttipolitiikka, joka edellyttää IP-osaston tai ulkoisen patenttitoimiston hyväksyntää ennen keksinnön julkistamista.

Virhe 2 – Keksintöilmoituksen laiminlyönti tai viivästys. KeksintöL 7 §:n mukainen kirjallinen keksintöilmoitus on pakollinen; sen laiminlyönti heikentää keksijän asemaa korvausneuvotteluissa ja voi aiheuttaa myöhempiä riitoja siitä, milloin keksintö on syntynyt. Ratkaisu: yrityksen sisäinen keksintöilmoituslomake, joka täytetään heti keksinnön syntymisen jälkeen.

Virhe 3 – Keksinnön luokitteluvirhe. Jos työnantaja luokittelee palveluskeksinnön virheellisesti vapaakeksinnöksi (tai päinvastoin), se voi menettää oikeuksia tai joutua kiistaan siitä, kenelle oikeus kuuluu. Epäselvissä tapauksissa oikeusministeriön lausunto on käytännöllinen väline ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Virhe 4 – Kohtuuttoman alhainen tai puuttuva keksijänkorvaus. KeksintöL 7 a §:n mukaan keksijällä on oikeus kohtuulliseen korvaukseen. Korvauksen puuttuminen tai selkeästi markkinaehdoista poikkeava alhainen korvaus voi johtaa oikeuskanteeseeen keksijänkorvauksesta markkinaoikeudessa tai käräjäoikeudessa vuosia myöhemmin. KKO 2001:41 -ratkaisussa keksijä sai merkittävän korvauksen työnantajan ennakoitua arvokkaammasta keksinnöstä.

Virhe 5 – Puuttuva keksintöpolitiikka. Monet suomalaiset yritykset laiminlyövät kirjallisen keksintöpolitiikan (IP Policy), joka ohjaa keksintöilmoitusmenettelyä ja selventää, mitkä keksinnöt kuuluvat palveluskeksintösäännösten piiriin. Selkeä politiikka annetaan kirjallisesti työntekijöille työsuhteen alussa; se kuuluu osana perehdytystä.

Virhe 6 – Tietokoneohjelmien tekijänoikeussopimuksen puuttuminen. Tekijänoikeuslain (404/1961) 40 b § kattaa työsuhteessa luodun ohjelmiston perusoikeuden, mutta ei kata kaikkia ohjelmiston käyttöoikeuden yksityiskohtia (esimerkiksi avoimen lähdekoodin komponentit, GPL-lisenssin yhteensopivuus, kolmannen osapuolen kirjastojen käyttö). Ilman erillistä tietokoneohjelmistosopimusta yhtiö voi joutua vaikeuksiin open source -lisenssien noudattamisen kanssa.