Vahingonkorvausvaatimus Suomi

Vahingonkorvausvaatimus Suomessa on kirjallinen vaatimus, jolla vahinkoa kärsinyt henkilö vaatii vahingosta vastuussa olevaa osapuolta korvaamaan aiheutuneen vahingon. Vaatimus perustuu vahingonkorvauslakiin (412/1974), jonka 2 luvun 1 §:n mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Vaatimus dokumentoi osapuolet, vahinkotapahtuman, vahingon lajin sekä vaadittavan korvauksen erittelyineen ja maksun määräajan.

Vahingonkorvauslaki (412/1974) on Suomen yleinen vahingonkorvausta koskeva laki, jota sovelletaan sopimuksenulkoisessa vastuussa eli tilanteissa, joissa vahinko ei perustu osapuolten väliseen sopimukseen. Lain 2 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvausvastuun edellytyksenä on, että vahingonaiheuttaja on toiminut tahallisesti tai tuottamuksellisesti eli huolimattomasti, ja että teon ja vahingon välillä on syy-yhteys. Tuottamus tarkoittaa, että vahingonaiheuttaja on laiminlyönyt sen huolellisuuden, jota häneltä olosuhteissa voitiin edellyttää.

Vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan korvattavia vahingon lajeja ovat henkilövahinko, esinevahinko ja eräin edellytyksin varallisuusvahinko. Henkilövahingolla tarkoitetaan loukkaantumista tai muuta terveyden vahingoittumista, ja se korvataan lain 5 luvun mukaan kattaen muun muassa sairaanhoitokulut, ansionmenetyksen ja kivun ja säryn. Esinevahingolla tarkoitetaan omaisuuden vahingoittumista tai tuhoutumista, ja se korvataan täysimääräisesti kattaen korjauskustannukset tai esineen arvon sekä vahingosta aiheutuneet muut kulut.

Puhdas varallisuusvahinko eli taloudellinen vahinko, joka ei liity henkilö- tai esinevahinkoon, korvataan vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 1 §:n mukaan vain, jos vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, julkista valtaa käytettäessä tai jos korvaamiseen on erittäin painavia syitä. Tämä rajoitus on tärkeä ymmärtää, sillä pelkkä taloudellinen menetys ilman fyysistä vahinkoa ei aina ole korvattavissa.

Vahingonkorvauksen tavoitteena on saattaa vahinkoa kärsinyt siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ilman vahinkoa. Korvaus on siten täysi korvaus todellisesta aiheutuneesta vahingosta. Korvausta voidaan kuitenkin sovitella vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n nojalla, jos korvausvelvollisuus on kohtuuttoman raskas, tai jos vahingonkärsijä on itse myötävaikuttanut vahinkoon, jolloin korvausta voidaan alentaa myötävaikutuksen perusteella.

Vahingonkorvausvaatimus eroaa kuluttajansuojalain (38/1978) mukaisesta reklamaatiosta, joka koskee tavaran tai palvelun virhettä sopimussuhteessa. Vahingonkorvausvaatimus voi perustua myös sopimukseen, jolloin sovelletaan sopimusoikeudellisia periaatteita, mutta tämä malli soveltuu erityisesti sopimuksenulkoisiin vahinkoihin, kuten liikennevahinkoihin, esineiden vahingoittamiseen tai muuhun tuottamukselliseen vahingonaiheuttamiseen.

Jos vahingonaiheuttaja ei suorita korvausta vapaaehtoisesti, vahinkoa kärsinyt voi saattaa asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi oikeudenkäymiskaaren mukaisesti. Tällöin voidaan vaatia myös viivästyskorkoa korkolain (633/1982) mukaan. Vahingonkorvaussaatava vanhenee yleensä kymmenessä vuodessa velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) mukaan, mutta korvausvaatimus on tärkeää esittää viipymättä, koska todistusaineisto on tuoreeltaan luotettavinta.

Kirjallinen vahingonkorvausvaatimus on usein tehokkain ensimmäinen askel ennen oikeudellisia toimia. Selkeä, perusteltu ja eritelty vaatimus osoittaa vahingonaiheuttajalle, että vahinkoa kärsinyt tuntee oikeutensa ja on valmis viemään asiaa eteenpäin. Monet vahingonaiheuttajat suorittavat korvauksen vapaaehtoisesti välttääkseen oikeudenkäynnin kustannukset ja vaivan. Vaatimus toimii myös pohjana mahdollisille vakuutus- tai oikeuskäsittelyille, koska siinä on dokumentoitu vahinko, sen syy ja korvauksen peruste.

Vahingonkorvausoikeuden keskeinen tavoite on, että vahinkoa kärsinyt ei jää kärsimään toisen aiheuttamaa menetystä. Suomen oikeusjärjestelmässä vahingonkorvausvastuu täydentää muita oikeussuojakeinoja, kuten vakuutuskorvauksia ja rikosoikeudellista vastuuta. Vahingonkorvausvaatimus voidaan esittää itsenäisesti, vakuutuskäsittelyn rinnalla tai osana rikosasiaa. Vahinkoa kärsineen kannattaa arvioida, mikä reitti johtaa nopeimmin ja varmimmin täyteen korvaukseen, ja käyttää tarvittaessa useaa keinoa rinnakkain.

Vahingonkorvausvaatimus Suomessa tarvitaan, kun henkilölle on aiheutunut vahinkoa toisen tahallisuuden tai tuottamuksen seurauksena ja hän vaatii korvausta. Seuraavat tilanteet edellyttävät vahingonkorvausvaatimusta.

Liikennevahinko ja ajoneuvon vaurio. Jos toinen kuljettaja vaurioittaa autoasi peruuttamalla tai törmäämällä siihen, voit vaatia korjauskustannusten korvausta. Liikennevahingot korvataan ensisijaisesti liikennevakuutuksesta liikennevakuutuslain (460/2016) mukaan, mutta vakuutuksen ulkopuolisissa tilanteissa, kuten pysäköintialueen kolhuissa ilman vakuutuskäsittelyä, vahingonkorvausvaatimus suoraan vahingonaiheuttajalle on tarpeen vahingonkorvauslain (412/1974) nojalla.

Omaisuuden vahingoittaminen. Jos joku vahingoittaa omaisuuttasi huolimattomuuttaan tai tahallaan, esimerkiksi rikkoo ikkunan, vaurioittaa pihaa tai tuhoaa esineen, voit vaatia korvausta esinevahingosta. Vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan esinevahinko korvataan täysimääräisesti kattaen korjauskustannukset tai esineen arvon. Kirjallinen vaatimus erittelyineen dokumentoi vahingon ja korvausvaatimuksen.

Naapuruussuhteesta aiheutunut vahinko. Naapurin toiminnasta, kuten vesivahingosta, puun kaatumisesta tai rakennustöistä, voi aiheutua vahinkoa. Jos vahinko johtuu naapurin tuottamuksesta, voit vaatia korvausta vahingonkorvauslain (412/1974) nojalla. Joissakin tapauksissa sovelletaan myös erityislakeja, kuten lakia eräistä naapuruussuhteista (26/1920).

Henkilövahinko ja loukkaantuminen. Jos olet loukkaantunut toisen huolimattomuuden vuoksi, esimerkiksi liukastuttuasi huonosti hoidetulla kiinteistöllä tai jouduttuasi tapaturmaan toisen toiminnan seurauksena, voit vaatia korvausta henkilövahingosta. Vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun mukaan korvataan sairaanhoitokulut, ansionmenetys sekä kipu ja särky. Kiinteistönomistajalla on velvollisuus huolehtia turvallisuudesta.

Palvelun tai työn aiheuttama vahinko. Jos elinkeinonharjoittajan suorittama työ aiheuttaa vahinkoa, esimerkiksi korjaamo vaurioittaa autoa tai siivousyritys rikkoo esineen, voit vaatia korvausta. Sopimussuhteessa sovelletaan kuluttajansuojalain (38/1978) mukaista virhevastuuta, mutta vahingonkorvauslaki (412/1974) täydentää korvausvastuuta erityisesti sopimuksen ulkopuolisen vahingon osalta.

Viivästyksen tai sopimusrikkomuksen aiheuttama vahinko. Jos sopimuskumppanin viivästys tai sopimusrikkomus aiheuttaa sinulle taloudellista vahinkoa, voit vaatia korvausta. Sopimusperusteinen vahingonkorvaus arvioidaan sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan, mutta vaatimus laaditaan samalla tavalla erittelemällä vahinko ja sen perusteet.

Tahallinen vahingonteko ja rikoksen aiheuttama vahinko. Jos sinulle on aiheutettu vahinkoa rikoksella, esimerkiksi vahingonteolla tai pahoinpitelyllä, voit vaatia korvausta vahingonkorvauslain (412/1974) nojalla. Rikoksella aiheutettu vahinko, mukaan lukien puhdas varallisuusvahinko, on korvattava, ja korvausvaatimus voidaan käsitellä rikosasian yhteydessä käräjäoikeudessa. Säilytä todisteet ja tee tarvittaessa rikosilmoitus.

Lemmikkieläimen aiheuttama vahinko. Jos toisen lemmikkieläin, esimerkiksi koira, aiheuttaa vahinkoa puremalla tai vahingoittamalla omaisuutta, eläimen omistaja voi olla korvausvastuussa. Vahingonkorvauslain (412/1974) ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan eläimen omistaja vastaa eläimensä aiheuttamasta vahingosta, jos hän on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Korvausvaatimus esitetään tällöin eläimen omistajalle, ja korvaus voi tulla maksettavaksi omistajan vastuuvakuutuksesta.

Vuokra-asunnon vahingot. Jos vuokralainen aiheuttaa vuokra-asunnolle vahinkoa huolimattomuuttaan yli normaalin kulumisen, vuokranantaja voi vaatia korvausta. Vastaavasti vuokralainen voi vaatia korvausta, jos vuokranantajan laiminlyönti, kuten korjaamaton vesivuoto, aiheuttaa vahinkoa vuokralaisen omaisuudelle. Asuinhuoneiston vuokrauksesta annettu laki (481/1995) ja vahingonkorvauslaki (412/1974) määrittävät vastuun. Eritelty vaatimus tositteineen on tarpeen korvauksen perustelemiseksi.

Oikeudellisesti tehokas vahingonkorvausvaatimus Suomessa sisältää seuraavat osat, jotta vaatimus on selkeä ja antaa parhaan mahdollisen perustan korvauksen saamiselle vahingonkorvauslain (412/1974) nojalla.

Molempien osapuolten yksilöinti. Vahingonkärsijän koko nimi, henkilötunnus tai Y-tunnus, osoite, sähköposti ja puhelinnumero sekä vahingonaiheuttajan nimi, henkilötunnus tai Y-tunnus ja osoite. Selkeä osapuolten yksilöinti varmistaa, että vaatimus kohdistuu oikeaan vastuutahoon ja että vastaus voidaan lähettää oikealle henkilölle. Y-tunnus löytyy osoitteesta ytj.fi.

Vahinkotapahtuman päivä ja paikka. Päivä ja paikka, jona vahinko tapahtui. Nämä tiedot yksilöivät vahinkotapahtuman ja ovat tärkeitä todistusaineiston ja mahdollisen oikeudenkäynnin kannalta. Vahingonkorvausvaatimus on tärkeää esittää kohtuullisessa ajassa vahingon havaitsemisesta, vaikka saatava vanhenee yleensä vasta kymmenessä vuodessa.

Vahinkotapahtuman yksityiskohtainen kuvaus. Konkreettinen kuvaus siitä, mitä tapahtui, miten vahinko aiheutui ja miksi vahingonaiheuttaja on vastuussa. Kuvauksen on osoitettava vahingonaiheuttajan tahallisuus tai tuottamus sekä syy-yhteys teon ja vahingon välillä, jotka ovat korvausvastuun edellytyksiä vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n mukaan. Liitä mukaan valokuvat, todistajatiedot ja muu todistusaineisto.

Vahingon lajin yksilöinti. Maininta siitä, onko kyseessä esinevahinko, henkilövahinko, taloudellinen varallisuusvahinko vai näiden yhdistelmä. Vahingon laji vaikuttaa korvattavuuteen: henkilö- ja esinevahingot korvataan täysimääräisesti, kun taas puhdas varallisuusvahinko korvataan vain erityisin edellytyksin vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 1 §:n mukaan.

Korvauksen yksityiskohtainen erittely. Erittely vaadittavista korvauseristä ja niiden perusteista, esimerkiksi korjauskustannukset, sijaisesineen vuokra, sairaanhoitokulut tai ansionmenetys. Liitä mukaan kustannustositteet, korjausarviot ja kuitit. Vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan korvataan todellinen aiheutunut vahinko, joten erittely ja tositteet ovat ratkaisevia. Katso forms-legal.com -palvelun vahingonkorvausta koskeva mallikokoelma, joka sisältää myös reklamaatiomallin.

Vaadittu kokonaiskorvaus. Vaadittavan korvauksen kokonaismäärä euroina (EUR). Selkeä kokonaissumma helpottaa vahingonaiheuttajaa arvioimaan vaatimusta ja maksamaan korvauksen. Summan on vastattava erittelyn loppusummaa.

Maksutiedot ja määräaika. Tilinumero (IBAN) ja mahdollinen viite, jolle korvaus maksetaan, sekä kohtuullinen määräaika vastaukselle ja maksulle, tyypillisesti 14 päivää. Määräaika korostaa vaatimuksen vakavuutta ja antaa perustan jatkotoimille. Jos maksua ei suoriteta, asia voidaan saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Varauma jatkotoimista ja viivästyskorosta. Maininta siitä, että jos korvausta ei makseta määräajassa, vahinkoa kärsinyt varaa oikeuden saattaa asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi oikeudenkäymiskaaren mukaisesti ja vaatia viivästyskorkoa korkolain (633/1982) mukaan. Tämä motivoi vahingonaiheuttajaa suorittamaan korvauksen vapaaehtoisesti.

Päiväys ja allekirjoitus. Päiväys ja allekirjoitus dokumentoivat, milloin vaatimus on lähetetty ja keneltä. Lähetä vaatimus tavalla, joka antaa todistettavuutta, esimerkiksi sähköpostilla lukukuittauksella tai kirjattuna kirjeenä, ja säilytä kopio sekä kaikki todistusaineisto.

Vahingonkorvausvaatimuksen täyttäminen oikein Suomessa edellyttää, että noudatat alla olevia vaiheita varmistaaksesi, että vaatimus on selkeä ja perusteltu.

Vaihe 1 — Ilmoita omat tietosi. Ilmoita koko nimesi, henkilötunnuksesi tai Y-tunnuksesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Yhteystiedot mahdollistavat, että vahingonaiheuttaja voi vastata sinulle ja maksaa korvauksen.

Vaihe 2 — Yksilöi vahingonaiheuttaja. Ilmoita vahingonaiheuttajan koko nimi tai yrityksen toiminimi, henkilötunnus tai Y-tunnus, jos tiedossa, sekä osoite. Y-tunnus löytyy osoitteesta ytj.fi. Oikea osoitus on tarpeen, jotta vaatimus tavoittaa oikean vastuutahon.

Vaihe 3 — Ilmoita vahingon päivä ja paikka. Kirjaa päivä ja paikka, jona vahinko tapahtui (PP.KK.VVVV). Nämä tiedot yksilöivät vahinkotapahtuman ja ovat tärkeitä todistusaineiston kannalta.

Vaihe 4 — Kuvaile vahinkotapahtuma yksityiskohtaisesti. Kuvaile, mitä tapahtui, miten vahinko aiheutui ja miksi vahingonaiheuttaja on vastuussa. Kuvauksen on osoitettava vahingonaiheuttajan tahallisuus tai tuottamus sekä syy-yhteys teon ja vahingon välillä vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n mukaan. Liitä mukaan valokuvat, todistajatiedot ja muu todistusaineisto.

Vaihe 5 — Valitse vahingon laji. Valitse, onko kyseessä esinevahinko, henkilövahinko, taloudellinen varallisuusvahinko vai yhdistelmä. Vahingon laji vaikuttaa korvattavuuteen: henkilö- ja esinevahingot korvataan täysimääräisesti, puhdas varallisuusvahinko vain erityisin edellytyksin.

Vaihe 6 — Erittele korvaus. Erittele vaadittavat korvauserät ja niiden perusteet, esimerkiksi korjauskustannukset, sijaisesineen vuokra tai sairaanhoitokulut. Liitä mukaan kustannustositteet, korjausarviot ja kuitit. Vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan korvataan todellinen aiheutunut vahinko.

Vaihe 7 — Ilmoita vaadittu kokonaiskorvaus. Ilmoita vaadittavan korvauksen kokonaismäärä euroina (EUR). Varmista, että kokonaissumma vastaa erittelyn loppusummaa.

Vaihe 8 — Ilmoita maksutiedot. Ilmoita tilinumero (IBAN) ja mahdollinen viite, jolle korvaus maksetaan. Selkeät maksutiedot helpottavat vahingonaiheuttajaa suorittamaan korvauksen.

Vaihe 9 — Aseta määräaika vastaukselle ja maksulle. Aseta kohtuullinen määräaika, tyypillisesti 14 päivää vaatimuksen päiväyksestä. Määräaika korostaa vaatimuksen vakavuutta ja antaa perustan jatkotoimille, jos maksua ei suoriteta.

Vaihe 10 — Päivää ja lähetä vaatimus. Ilmoita paikka ja päiväys (PP.KK.VVVV) ja allekirjoita. Lähetä vaatimus tavalla, joka antaa todistettavuutta: sähköpostilla lukukuittauksella tai kirjattuna kirjeenä. Säilytä kopio ja kaikki todistusaineisto. Jos korvausta ei makseta määräajassa, voit saattaa asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi ja vaatia viivästyskorkoa korkolain (633/1982) mukaan.

Vahingonkorvausvaatimus Suomessa perustuu vahingonkorvauslakiin (412/1974) sekä korkolakiin (633/1982) ja velan vanhentumisesta annettuun lakiin (728/2003).

Vahingonkorvauslaki (412/1974). Laki on Suomen yleinen vahingonkorvausta koskeva laki, jota sovelletaan ensisijaisesti sopimuksenulkoisessa vastuussa. Lain 2 luvun 1 §:n mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Korvausvastuun edellytyksenä on vahingonaiheuttajan tahallisuus tai tuottamus, syy-yhteys teon ja vahingon välillä sekä korvattavaksi kelpaava vahinko.

Tuottamus ja syy-yhteys. Tuottamus tarkoittaa, että vahingonaiheuttaja on laiminlyönyt sen huolellisuuden, jota häneltä olosuhteissa voitiin edellyttää. Syy-yhteys tarkoittaa, että vahinko on aiheutunut juuri vahingonaiheuttajan teosta tai laiminlyönnistä. Vahingonkärsijällä on lähtökohtaisesti todistustaakka tuottamuksesta ja syy-yhteydestä, joten todistusaineiston kerääminen on tärkeää.

Korvattavat vahingon lajit 5 luvun mukaan. Henkilövahinko korvataan kattaen sairaanhoitokulut, ansionmenetyksen sekä kivun ja säryn ja muun tilapäisen ja pysyvän haitan. Esinevahinko korvataan täysimääräisesti kattaen korjauskustannukset tai esineen arvon sekä vahingosta aiheutuneet muut kulut, kuten sijaisesineen vuokran. Puhdas varallisuusvahinko korvataan vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 1 §:n mukaan vain, jos vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla, julkista valtaa käytettäessä tai jos korvaamiseen on erittäin painavia syitä.

Täyden korvauksen periaate ja sovittelu. Vahingonkorvauksen tavoitteena on saattaa vahinkoa kärsinyt siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ilman vahinkoa. Korvausta voidaan kuitenkin sovitella vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n nojalla, jos korvausvelvollisuus on kohtuuttoman raskas vahingonaiheuttajalle ottaen huomioon hänen taloudelliset olonsa. Jos vahingonkärsijä on myötävaikuttanut vahinkoon, korvausta voidaan alentaa myötävaikutuksen perusteella.

Viivästyskorko korkolain (633/1982) mukaan. Jos korvausta ei makseta eräpäivään mennessä, vahinkoa kärsinyt voi vaatia viivästyskorkoa korkolain (633/1982) mukaan. Viivästyskorko lasketaan korkolain mukaisen viivästyskorkoprosentin mukaan eräpäivästä maksupäivään. Eräpäivä voi olla vaatimuksessa asetettu kohtuullinen määräaika.

Saatavan vanhentuminen. Vahingonkorvaussaatava vanhenee yleensä kymmenessä vuodessa velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) mukaan. Vanhentuminen voidaan katkaista esimerkiksi esittämällä kirjallinen vaatimus vahingonaiheuttajalle. Korvausvaatimus on kuitenkin tärkeää esittää viipymättä, koska todistusaineisto on tuoreeltaan luotettavinta ja vahingon selvittäminen helpompaa.

Suhde vakuutuksiin ja oikeudenkäyntiin. Monet vahingot korvataan ensisijaisesti vakuutuksesta, esimerkiksi liikennevahingot liikennevakuutuksesta liikennevakuutuslain (460/2016) mukaan tai kotivakuutuksesta. Jos vahingonaiheuttaja ei suorita korvausta vapaaehtoisesti, vahinkoa kärsinyt voi saattaa asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi oikeudenkäymiskaaren mukaisesti. Kotivakuutukseen sisältyvä oikeusturvavakuutus voi kattaa osan oikeudenkäyntikuluista.

Yleiset virheet vahingonkorvausvaatimuksessa Suomessa voivat heikentää vaatimusta tai johtaa siihen, ettei korvausta saada.

Virhe 1 — Tuottamusta ja syy-yhteyttä ei osoiteta. Yleisin virhe on, ettei vaatimuksessa osoiteta vahingonaiheuttajan tahallisuutta tai tuottamusta eikä syy-yhteyttä teon ja vahingon välillä. Vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n mukaan nämä ovat korvausvastuun edellytyksiä, ja vahingonkärsijällä on todistustaakka. Kuvaile vahinkotapahtuma konkreettisesti ja osoita, miten vahingonaiheuttaja toimi huolimattomasti ja miten vahinko siitä aiheutui.

Virhe 2 — Todistusaineistoa ei kerätä tuoreeltaan. Todistusaineisto on luotettavinta heti vahingon jälkeen. Jos valokuvia, todistajatietoja tai tositteita ei kerätä ajoissa, vahingon ja sen syyn osoittaminen vaikeutuu. Kerää valokuvat, todistajien yhteystiedot, korjausarviot ja kuitit heti vahingon jälkeen ja liitä ne vaatimukseen.

Virhe 3 — Korvausta ei eritellä tositteilla. Pelkkä kokonaissumma ilman erittelyä ja tositteita on vaikea perustella. Vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan korvataan todellinen aiheutunut vahinko, joten jokainen korvauserä on eriteltävä ja perusteltava. Liitä mukaan korjausarviot, kuitit ja muut tositteet, jotka osoittavat vahingon määrän.

Virhe 4 — Vaaditaan puhdasta varallisuusvahinkoa ilman perustetta. Puhdas varallisuusvahinko eli taloudellinen vahinko, joka ei liity henkilö- tai esinevahinkoon, korvataan vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 1 §:n mukaan vain erityisin edellytyksin, kuten kun vahinko on aiheutettu rangaistavalla teolla. Jos vaadit puhdasta varallisuusvahinkoa, varmista, että jokin näistä edellytyksistä täyttyy, tai vaatimus voidaan torjua.

Virhe 5 — Vaatimus esitetään suullisesti ilman dokumentaatiota. Suullinen vaatimus on vaikea näyttää toteen, ja vahingonaiheuttaja voi kiistää sen. Esitä vaatimus aina kirjallisesti ja lähetä se tavalla, joka dokumentoi ajankohdan, esimerkiksi sähköpostilla lukukuittauksella tai kirjattuna kirjeenä. Kirjallinen vaatimus katkaisee myös saatavan vanhentumisen velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) mukaan.

Virhe 6 — Vakuutuskorvauksen mahdollisuutta ei selvitetä. Monet vahingot korvataan ensisijaisesti vakuutuksesta, esimerkiksi liikennevahingot liikennevakuutuksesta tai kotivakuutuksesta. Jos vakuutuksen mahdollisuutta ei selvitetä, korvauksen saaminen voi viivästyä tarpeettomasti. Selvitä, kattaako jokin vakuutus vahingon, ennen kuin esität vaatimuksen suoraan vahingonaiheuttajalle.

Virhe 7 — Viivästyskorkoa ja jatkotoimia ei mainita. Jos vaatimuksessa ei aseteta määräaikaa eikä mainita seurauksia maksun laiminlyönnistä, vahingonaiheuttajalla ei ole kannustinta maksaa nopeasti. Aseta kohtuullinen määräaika ja mainitse, että jos korvausta ei makseta, varaat oikeuden saattaa asian käräjäoikeuden käsiteltäväksi ja vaatia viivästyskorkoa korkolain (633/1982) mukaan.