Valmistussopimus Suomi

Valmistussopimus Suomessa on kauppalain (355/1987) ja oikeustoimilain (228/1929) säätelemä kirjallinen sopimus, jonka nojalla valmistaja sitoutuu valmistamaan ja toimittamaan tuotteita tilaajan määrittämien spesifikaatioiden mukaan sovittua hintaa vastaan. Valmistussopimus — jota kutsutaan myös sopimusvalmistussopimukseksi tai contract manufacturing -sopimukseksi — on keskeinen asiakirja teollisuudessa, jossa yritys ulkoistaa tuotantonsa erikoistuneelle valmistajalle säilyttäen samalla tuoteomistajuuden ja brändikontrollin.

Valmistussopimuksen oikeudellinen perusta rakentuu usealle laille. Kauppalaki (355/1987) säätelee tavaran kauppaa yritysten välillä: se määrittää myyjän (eli valmistajan) velvollisuuden toimittaa virheettömiä tuotteita (17-21 §), ostajan (tilaajan) oikeuden reklamoida virheistä (31-32 §) sekä myynnin purkuoikeuden ja vahingonkorvauksen (28-40 §). Tuotevastuulaki (694/1990) panee täytäntöön EU:n tuotevastuudirektiivin (85/374/EEC) ja asettaa valmistajalle ankara vastuu tuotteen aiheuttamista henkilö- ja esinevahingoista kuluttajille. Oikeustoimilaki (228/1929) säätelee sopimuksen syntymistä, pätemättömyyttä ja kohtuuttomien ehtojen sovittelua (36 §). Liikesalaisuuslaki (595/2018) suojaa tilaajan toimittamat tekniset piirustukset, reseptit ja valmistusmenetelmät.

Valmistussopimuksen ja pelkän tavaran ostosopimuksen ero on merkityksellinen. Valmistussopimuksessa tilaaja toimittaa tyypillisesti yksityiskohtaiset tekniset spesifikaatiot, piirustukset tai näytteet, ja valmistaja tuottaa täsmälleen tilaajan määrittämän tuotteen — usein tilaajan brändillä tai tunnuksilla. Valmistus tehdään tilaajan lukuun, jolloin tilaaja säilyttää immateriaalioikeudet tuotteen suunnitteluun. Vastakohtana on varastokauppa, jossa ostaja hankkii valmistajan omia standardituotteita ilman räätälöintiä.

Suomalaisessa teollisuudessa valmistussopimuksia käytetään erityisesti metalliteollisuudessa, elektroniikka- ja elektromekaanisessa valmistuksessa, muoviteollisuudessa, elintarviketeollisuudessa (private label -valmistus), lääketeollisuudessa (CMO, contract manufacturing organization), tekstiili- ja vaateteollisuudessa sekä pakkausteollisuudessa. Elintarvike- ja lääkevalmistuksessa sovelletaan myös elintarvikelakia (297/2021) ja lääkelakia (395/1987) sekä Ruokaviraston ja Fimean valvontasääntelyä.

Incoterms 2020 -toimituslausekkeet (EXW, FCA, DAP, DDP jne.) ovat kansainvälisessä kaupassa tärkeitä: ne määrittävät, milloin vaaranvastuu ja kustannukset siirtyvät valmistajalta tilaajalle. Suomalaisessa sisäisessä kaupassa noudatetaan usein DAP tai FCA -lausekkeita. Kansainvälisessä valmistussopimuksessa sovellettava laki määräytyy Rooma I -asetuksen mukaan, ellei osapuolet ole toisin sopineet.

Valmistussopimuksen kesto on tyypillisesti 1-3 vuotta kerrallaan, usein automaattisella jatko-optiolla, ellei kumpikaan osapuoli irtisano sopimusta sovittua irtisanomisaikaa noudattaen. Pitkäkestoiset sopimukset edellyttävät hinnan tarkistusmekanismia raaka-ainekustannusten ja inflaation huomioimiseksi — tyypillisesti Tilastokeskuksen tuottajahintaindeksin (THK) tai raaka-ainekorien muutosten perusteella.

Valmistussopimus Suomessa tarvitaan aina, kun yritys teettää tuotteita ulkopuolisella valmistajalla toistuvasti tai merkittävässä mittakaavassa. Seuraavat tilanteet edellyttävät kirjallisen valmistussopimuksen laatimista kauppalain (355/1987) ja oikeustoimilain (228/1929) mukaisen suojan varmistamiseksi.

Tuotannon ulkoistaminen. Valmistusteollisuuden yritykset, joilla ei ole omaa tuotantokapasiteettia tai jotka haluavat ulkoistaa massatuotannon edullisempaan tuotantolaitokseen, tarvitsevat valmistussopimuksen. Sopimus suojaa tilaajan immateriaalioikeudet (piirustukset, reseptit) ja varmistaa laadunvalvonnan. Ilman sopimusta valmistaja voi ryhtyä valmistamaan samoja tuotteita kilpaileville asiakkaille liikesalaisuuslain (595/2018) mukaisesta salassapitovelvollisuudesta huolimatta.

Private label- ja OEM-valmistus. Vähittäiskauppaketjut, brändiomistajat ja tuoteomistajat, jotka teettävät omalla brändillään myytäviä tuotteita ulkopuolisella valmistajalla, tarvitsevat valmistussopimuksen yhdistettynä brändinkäyttöluvalla ja salassapitolausekkeella. Elintarvikealan private label -valmistuksessa Ruokavirasto valvoo elintarvikelain (297/2021) noudattamista; merkintävaatimukset on kirjattava sopimukseen.

Projektiluonteinen erikoisvalmistus. Yritykset, jotka tilaavat kertaluonteisesti tai projektiluonteisesti räätälöityjä koneita, laitteita, rakenteita tai erikoiskomponentteja, tarvitsevat valmistussopimuksen. Rakennusalan sopimusvalmistuksessa (esimerkiksi elementtivalmistus) sovelletaan myös maankäyttö- ja rakennuslakia (132/1999) ja rakentamismääräyskokoelmaa (RakMK).

Toistuvat toimitussopimukset. Yritykset, jotka hankkivat säännöllisesti suuria eriä standardoituja tai räätälöityjä tuotteita, hyötyvät pitkäkestoisesta valmistussopimuksesta, joka kiinnittää hinnan, laadun ja toimitusrytmin. Puitesopimukseen sisällytetään tyypillisesti yksittäisiä ostotilauksia koskevat tilausehdot.

Kansainvälinen sopimusvalmistus. Suomalaiset yritykset, jotka ulkoistavat valmistuksen Baltiaan, Puolaan, Aasiaan tai muualle, tarvitsevat valmistussopimuksen, joka kattaa sovellettavan lain, riidanratkaisumenettelyn (välimiesmettely UNCITRAL- tai ICC-sääntöjen mukaan) ja Incoterms 2020 -lausekkeen. Tuotevastuu kuluttajille pysyy EU:ssa tuotevastuulain (694/1990) mukaisesti valmistajalla myös ulkomaisessa valmistuksessa.

Lääke- ja elintarvikealan CMO-sopimukset. Lääkealalla lääkelaki (395/1987) ja GMP-vaatimukset (Good Manufacturing Practice, EU-asetus 2017/745) edellyttävät kirjallisia Quality Agreement -sopimuksia CMO:n ja markkinoijayrityksen välillä. Nämä täydentävät valmistussopimusta laatu- ja vastuuasioissa. Elintarvikealalla omavalvontasuunnitelma ja Ruokaviraston vaatimukset on kirjattava sopimukseen.

Valmistussopimus Suomessa sisältää oikeudellisen pätevyyden ja käytännön toimivuuden varmistamiseksi seuraavat keskeiset elementit kauppalain (355/1987), tuotevastuulain (694/1990) ja oikeustoimilain (228/1929) mukaan.

Osapuolten yksilöinti. Tilaajan ja valmistajan täydellinen toiminimi, kotipaikka ja Y-tunnus PRH:n kaupparekisteristä. Nimenkirjoitusoikeudellinen edustaja osakeyhtiölain (624/2006) mukaan. Kansainvälisessä sopimuksessa kotipaikka, rekisterinumero ja sovellettava laki.

Tuotespesifikaatiot ja laatu. Yksityiskohtainen kuvaus valmistettavista tuotteista: materiaali, mitat, toleranssit, pintakäsittely, CE-merkintävaatimukset, ISO-standardit, elintarviketurvallisuusstandardit (esimerkiksi ISO 22000) tai muut toimialakohtaiset vaatimukset. Viitataan liitteisiin: piirustukset (DWG/PDF), tekniset spesifikaatiot, hyväksytyt näytteet. Laatu ja spesifikaatiomuutosten hyväksymismenettely.

Tilaukset ja toimitusrytmi. Tilausmäärä (vähimmäis- tai enimmäistilaus), tilausrytmi (kuukausittain, neljännesvuosittain) ja toimitusaika tilauksen vahvistamisesta. Yksittäisten ostotilausten menettelytapa: kirjallinen tilaus, vahvistus, muutokset. Varastointi ja VMI (vendor managed inventory) -järjestelyt tarvittaessa.

Toimituslauseke ja vaaranvastuu. Incoterms 2020 -lauseke (EXW, FCA, DAP, DDP), joka määrittää, missä kohtaa vaaranvastuu siirtyy valmistajalta tilaajalle. Pakkaus- ja merkintävaatimukset. Kuljetusvastuuvakuutus. Vahinkoilmoitusmenettely kuljetusvaurioissa.

Hinta, hinnan tarkistus ja maksuehdot. Yksikköhinta tai hinnoitteluperuste (kappalehinta, painohinta, tuntihinta) ilman arvonlisäveroa; ALV 25,5 % lisätään arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan. Hinnan tarkistusehto (indeksisidonnaisuus, raaka-ainekorien muutokset) pitkissä sopimuksissa. Maksuehto (esimerkiksi 30 päivää netto toimituksesta), viivästyskorko korkolain (633/1982) mukaan ja saatavan vanhentuminen velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) mukaan kolmessa vuodessa. Forms-legal.com suosittelee määrittämään myös ennakkomaksujärjestelyt suuren tuotantoerän tapauksessa.

Laaduntarkastus ja reklamaatio. Tilaajan oikeus suorittaa laaduntarkastus ennen toimitusta tai sen jälkeen: tarkastusmenettely, hyväksymiskriteerit ja hylkäämismenettely. Reklamaatioaika kauppalain (355/1987) 31-32 §:n mukaan — kohtuullinen aika virheestä tietämisestä. Virheellisen erän käsittely: palautus, korjaus tai uusintavalmistus. Näytetestaukset ja sertifikaatit (esimerkiksi materiaalitodistukset EN 10204 mukaan).

Vastuu ja tuotevastuu. Valmistajan vastuu kauppalain (355/1987) mukaisesta toimitusvirheestä ja tuotevastuulain (694/1990) mukaisesta tuotevastuusta. Tilaajan vastuu virheellisistä spesifikaatioista. Vastuunrajoituslauseke: vastuu rajataan tyypillisesti välittömään vahinkoon ja tilauksen arvoon, ellei vahinkoa ole aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Vakuutusvelvollisuus (tuotevastuuvakuutus).

Alihankkijat ja materiaalit. Alihankkijoiden käyttö vain tilaajan kirjallisella luvalla; valmistaja vastaa alihankkijan suorituksesta. Tilaajan toimittamien materiaalien omistus, varastointi ja vastuut. Kolmannen osapuolen komponenttien alkuperä- ja vaatimustenmukaisuustodistukset (RoHS, REACH).

Salassapito ja immateriaalioikeudet. Tilaajan teknisten piirustusten, reseptien ja liikesalaisuuksien suojaus liikesalaisuuslain (595/2018) mukaan. Nimenomainen lauseke, jonka mukaan tilaajan toimittaman aineiston immateriaalioikeudet pysyvät tilaajalla. Valmistaja ei saa valmistaa vastaavia tuotteita kolmansille. Salassapitovelvoite jatkuu sopimuksen päättymisen jälkeen.

Sopimuskausi, irtisanominen ja purkaminen. Sopimuksen voimassaolo (määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva) ja irtisanomisaika (esimerkiksi 3 kuukautta). Purkuoikeus olennaisen sopimusrikkomuksen vuoksi kohtuullisen korjausajan jälkeen. Ylivoimainen este (force majeure) oikeustoimilain (228/1929) ja sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan. Sopimuksen päätyttyä: keskeneräisten tilauksien käsittely, varastojen luovutus ja tietojen tuhoaminen.

Valmistussopimus Suomessa laaditaan seuraavien vaiheiden kautta, jotka varmistavat oikeudellisen selkeyden ja tuotantoketjun toimivuuden.

Vaihe 1 - Yksilöi osapuolet. Ilmoita tilaajan ja valmistajan toiminimi, kotipaikka ja Y-tunnus PRH:n kaupparekisteristä (muoto NNNNNNN-N). Nimenkirjoitusoikeudellinen edustaja osakeyhtiölain (624/2006) mukaisesti. Kansainvälisessä sopimuksessa myös ulkomainen rekisteröintinumero ja kotivaltio.

Vaihe 2 - Kuvaa valmistettavat tuotteet täsmällisesti. Kirjaa tuotteen nimi, materiaali, mitat, toleranssit, pintakäsittely, tekniset standardit (ISO, EN, DIN) ja toimialakohtaiset vaatimukset (CE-merkintä, elintarviketurvallisuus ISO 22000, lääkeala GMP). Liitä tekninen spesifikaatiolehti, piirustukset tai hyväksytty näyte sopimuksen liitteeksi. Epäselvät spesifikaatiot johtavat laaturiitaan.

Vaihe 3 - Määritä tilausmäärä ja toimitusrytmi. Kirjaa arvioidut kuukausittaiset tai neljännesvuosittaiset tilausmäärät ja vähimmäistilausmäärä (MOQ). Ilmoita toimitusaika tilauksen vahvistamisesta (esimerkiksi 4 viikkoa). Sovi kirjallisen ostotilauksen ja tilausvahvistuksen menettelytavasta.

Vaihe 4 - Valitse toimituslauseke. Valitse Incoterms 2020 -lauseke: EXW (tilaaja noutaa tehtaalta), FCA (valmistaja toimittaa rahdinkuljettajalle), DAP (valmistaja toimittaa sovittuun paikkaan, tilaaja tullaa) tai DDP (valmistaja vastaa kaikesta). Toimituslauseke määrittää vaaranvastuun siirtymispisteen kauppalain (355/1987) 6-7 §:n mukaan.

Vaihe 5 - Sovi hinnasta ja maksuehdoista. Ilmoita yksikköhinta euroina ilman arvonlisäveroa. Palkkioon lisätään ALV (vakiokanta 25,5 % arvonlisäverolain 1501/1993 mukaan). Sovi hinnan tarkistusmekanismista pitkissä sopimuksissa: esimerkiksi Tilastokeskuksen tuottajahintaindeksi (THK), raaka-aineiden hintakorit tai vuosittainen neuvottelu. Ilmoita maksuehto (esimerkiksi 30 päivää netto toimituksesta) ja viivästyskorko korkolain (633/1982) mukaan.

Vaihe 6 - Määritä laaduntarkastus ja reklamaatiomenettely. Sovi tarkastusoikeudesta: tilaajalla oikeus tarkastaa tuotteet ennen toimitusta tai sen jälkeen. Kirjaa hyväksymiskriteerit, hylkäämisperusteet ja virheellisen erän käsittely (palautus, korjaus, hinnanalennus). Reklamaatioaika kauppalain (355/1987) 31 §:n mukaan kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta.

Vaihe 7 - Sovi vastuusta ja vakuutuksista. Määritä vastuunrajoitus: valmistajan vastuu rajataan välittömään vahinkoon ja tilauksen arvoon, ellei vahinkoa ole aiheutettu tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella. Vaadi valmistajalta tuotevastuuvakuutus (suositus: vähintään 1 miljoona euroa per vahinko). Tilaajan vastuu virheellisistä spesifikaatioista on kirjattava selkeästi.

Vaihe 8 - Kirjaa salassapito ja immateriaalioikeudet. Sisällytä nimenomainen lauseke, jonka mukaan tilaajan teknisten piirustusten, reseptien ja liikesalaisuuksien omistus pysyy tilaajalla liikesalaisuuslain (595/2018) mukaan. Valmistaja ei saa valmistaa samoja tai vastaavia tuotteita kolmansille. Salassapitovelvoite jatkuu sopimuksen päättymisen jälkeen.

Vaihe 9 - Sovi sopimuskausi ja päättyminen. Ilmoita sopimuksen alkamispäivä. Määräaikainen sopimus: päättymispäivä ja mahdollinen optio jatkosta. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus: irtisanomisaika (esimerkiksi 3 kuukautta). Purkuoikeus olennaisen sopimusrikkomuksen vuoksi kohtuullisen korjausajan jälkeen. Sovi ylivoimaisesta esteestä (force majeure) ja sen vaikutuksesta toimitusvelvoitteisiin.

Valmistussopimus Suomessa kuuluu kauppaoikeuden, tuotevastuuoikeuden ja immateriaalioikeuden sääntelyn piiriin.

Kauppalaki (355/1987). Kauppalaki on valmistussopimuksen tärkein laki yritysten välisessä tavarakaupassa. Lain 17-21 § määrittää tavaran virheettömyysvaatimuksen: tavaran on vastattava sovittua lajia, määrää ja muita sopimuksen mukaisia ominaisuuksia; se ei saa poiketa sovituista spesifikaatioista, näytteistä tai malleista. Lain 22 § säätelee toimitusviivästystä ja lain 23-27 § ostajan oikeutta viivästyksen johdosta (hinnanalennus, sopimussakko, purkuoikeus). Lain 28-40 § käsittelee virhevastuuta: ostajalla on oikeus vaatia virheen korjausta, uutta toimitusta, hinnanalennusta tai sopimuksen purkua sekä vahingonkorvausta. Reklamaatiovelvollisuus lain 31-32 §:n mukaan: ostajan on reklamoitava kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta tai siitä, kun hänen olisi pitänyt havaita virhe. Myöhästynyt reklamaatio voi estää vaatimusten esittämisen.

Tuotevastuulaki (694/1990). Tuotevastuulaki panee täytäntöön EU:n tuotevastuudirektiivin (85/374/EEC) ja asettaa valmistajalle ankaravastuu (vastuu ilman tuottamusta) tuotteen aiheuttamista henkilö- ja esinevahingoista, jos vahingon aiheuttaneen tuotteen puute on johtunut tuotteen turvallisuuspuutteesta. Sopimuksella ei voida sulkea pois tuotevastuulaissa säädettyä vastuuta kuluttajiin nähden. Valmistajalla on näyttövelvollisuuden kääntyminen: hänen on osoitettava, ettei tuote ollut puutteellinen tai että hän ei ollut vastuullinen. Tuotevastuulain mukainen vaatimus vanhenee kolmessa vuodessa vahinkomäärää koskevasta tiedosta.

Oikeustoimilaki (228/1929). Sopimuksen synty (tarjous ja hyväksyntä, lain 1 luku), pätemättömyyssäännökset (petosi, pakko, kunnianvastainen menettely, lain 28-33 §) ja kohtuuttomien ehtojen sovittelu (36 §). Epäselvät ehdot tulkitaan usein laatijan vahingoksi.

Liikesalaisuuslaki (595/2018). Tilaajan toimittamien teknisten piirustusten, reseptien ja valmistusmenetelmien suojaus. Oikeudeton hankkiminen, käyttäminen tai ilmaiseminen on kielletty; loukkaus voi johtaa vahingonkorvaukseen ja kieltomääräykseen.

Arvonlisäverolaki (1501/1993). Valmistuspalveluun sovelletaan 25,5 % yleistä arvonlisäveroa. Vientitoimituksiin EU:n ulkopuolelle sovelletaan nollaveroa (0 %) AVL 70 §:n mukaan. EU:n sisäisissä toimituksissa sovelletaan AVL 72 a §:n mukaista yhteisömyyntiä. Valmistajan on rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi, jos liikevaihto ylittää 15 000 euroa kalenterivuodessa.

Rakentamismääräykset ja toimialasääntelyt. Elintarvikevalmistuksessa elintarvikelaki (297/2021) ja Ruokaviraston valvonta. Lääkevalmistuksessa lääkelaki (395/1987) ja Fimean GMP-vaatimukset. CE-merkintävaatimukset toimialakohtaisen lainsäädännön (esimerkiksi konedirektiivi 2006/42/EY, rakennustuoteasetus 305/2011) mukaan. Kemikaalilainsäädäntö: REACH-asetus (EY 1907/2006) ja CLP-asetus (EY 1272/2008) vaarallisten aineiden käsittelyssä.

Sovellettava laki kansainvälisessä sopimuksessa. Jos valmistaja on ulkomainen, sopimuksen osapuolet voivat sopia sovellettavasta laista. Ilman valintaa sovelletaan Rooma I -asetuksen (EY 593/2008) mukaan tyypillisesti valmistajan kotivaltion lakia. YK:n kauppaoikeudellinen yleissopimus (CISG 1980) soveltuu suoraan Suomen ja monien muiden maiden väliseen tavarakauppaan, ellei osapuolet ole sulkeneet sen soveltamista pois.

Valmistussopimus Suomessa heikkenee seuraavien usein tehtyjen virheiden vuoksi, jotka johtavat laaturiitoihin, viivästyksiin ja vastuuongelmiin.

Virhe 1 - Epätäsmälliset tuotespesifikaatiot. Yleinen kuvaus kuten ”terästangot standardin mukaan” johtaa tulkintariitoihin, kun tuotteiden laatu tai mitat eivät vastaa tilaajan odotuksia. Yksityiskohtaiset tekniset piirustukset, toleranssit, materiaalitodistukset ja hyväksytyt näytteet on liitettävä sopimukseen. Spesifikaatiomuutosten hyväksymismenettely on määriteltävä: suullinen muutostilaus ilman kirjallista vahvistusta johtaa hintakiistaan.

Virhe 2 - Reklamaatioajan laiminlyönti. Ostajan on reklamoitava kauppalain (355/1987) 31-32 §:n mukaan kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta. Myöhässä tehty reklamaatio voi estää vaatimusten esittämisen kokonaan. Sopimuksessa on syytä määrittää konkreettinen reklamaatioaika (esimerkiksi 30 päivää toimituksesta tai virheen havaitsemisesta) ja reklamaation sisältövaatimukset (virheen kuvaus, dokumentaatio).

Virhe 3 - Vaaranvastuun siirtymispisteen epäselvyys. Jos toimituslauseke puuttuu tai on epäselvä, riitautuu helposti, kumpiko osapuoli vastaa kuljetusvaurioista. Incoterms 2020 -lauseke on ilmoitettava sopimuksessa täsmällisesti (esimerkiksi ”DAP Tampere (Incoterms 2020)”). Vakuutusten vastuujako on sovittava: kumpi ottaa kuljetusvakuutuksen.

Virhe 4 - Hinnan tarkistusehdon puuttuminen. Pitkissä valmistussopimuksissa kiinteä hinta ilman tarkistusehtoa johtaa ongelmiin raaka-aineiden hintojen noustessa merkittävästi. Valmistaja voi ajautua tappiolliseen toimintaan tai irtisanoa sopimuksen. Hinnan tarkistusindeksi (Tilastokeskuksen THK) tai vuosittainen neuvottelumenettely on kirjattava sopimukseen.

Virhe 5 - Immateriaalioikeuksien suojaamisen laiminlyönti. Jos sopimuksessa ei nimenomaisesti määritellä, että tilaajan piirustukset, reseptit ja liikesalaisuudet kuuluvat tilaajalle, valmistaja voi väittää oikeutta käyttää niitä muihin tarkoituksiin. Liikesalaisuuslaki (595/2018) suojaa, mutta nimenomainen sopimuslauseke on välttämätön tilaajan suojaksi.

Virhe 6 - Tuotevastuun laiminlyönti. Ilman tuotevastuuvakuutusvaatimusta tilaaja saattaa joutua kohtaamaan korvausvaatimuksia tuotteen loppukäyttäjiltä, vaikka virhe olisi peräisin valmistajalta. Tuotevastuulaki (694/1990) voi asettaa tilaajan vastuuseen ostajan koko toimitusketjussa, koska tilaaja on ”valmistaja” kuluttajaan nähden. Valmistajan tuotevastuuvakuutus ja regressioikeus on kirjattava sopimukseen.

Virhe 7 - Alihankkijoiden käytön hallitsemattomuus. Ilman alihankkijarajoituslauseketta valmistaja voi siirtää koko tuotannon tuntemattomalle alihankkijalle, joka ei noudata sovittuja standardeja. Sopimuksessa on vaadittava tilaajan kirjallinen suostumus alihankkijoiden käyttöön ja varmistettava, että alihankkijat ovat sidottuja samoihin laatu- ja salassapitovaatimuksiin.